Raskaus ahdistaa – onko se normaalia vai haenko apua?
Odottajan mieliala voi heitellä, raskaus ahdistaa ja tuleva äitiys pelottaa. Jos kiintymys tulevaa vauvaa kohtaan lähtee syntymään, ollaan kuitenkin yleensä turvallisilla vesillä.
Raskauteen liittyy jo hormonitasojen muutosten vuoksi mielialavaihteluja: joskus raskaus ahdistaa tai jännittää tulevaa äitiä, mutta yleensä se on myös iloinen asia. Moni miettii myös, onko syntyvä lapsi terve, ja millainen hän on? Valvottaako vauva paljon, ja miten silloin itse jaksaa?
Huolen ja ahdistuksen aiheita voivat tuoda myös hyvän äitiyden ihanteet, jotka voivat tuntua jo etukäteen kovin vaativilta. Parisuhde voi joko tuoda tukea tai aiheuttaa ahdistusta.
Osaa odottajista alkaa jo alkuraskaudessa mietityttää sekin, miten synnytyksestä selviää. Toisilla alkuraskaus onkin mielenmyllerryksineen ahdistavinta aikaa, mutta joskus ahdistus voi jatkua pitkälle raskauteen.
Muutos voi aiheuttaa sen, että raskaus ahdistaa
On tavallista, että raskauteen liittyy mielialavaihteluja ja psyykkistä kuormitusta. Jos raskaus ahdistaa niin, että mieli on kuitenkin jatkuvasti kovin masentunut ja iloton, kannattaa hakea apua.
– Psyykkiset tekijät vaikuttavat siihen, miten odottaja jaksaa pitää itsestään huolta, ja se vaikuttaa kohdussa kehittyvään sikiöön, sanoo Taysin Perhe- ja pikkulapsipsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri, LT Reija Latva.
Masennukselle altistavat odottajan nuori ikä, yksinhuoltajuus, päihdeongelmat ja se, jos raskaus on suunnittelematon. Tukiverkostojen puute, aiemmat traumat, aiempi masennus ja parisuhdeongelmat lisäävät nekin masennusriskiä.
Joskus raskaus ahdistaa, vaikka vauva olisi hartaasti toivottu, sillä etenkin esikoisen syntymä on suuri elämänmuutos.
Jos raskaus tekee mieli kieltää, hae apua
Jos raskaus ahdistaa niin, että äidin tekee mieli kieltää koko raskaus tai tunteet tulevaa lasta kohtaan ovat hyvin kielteisiä tai välinpitämättömiä, apua tulisi hakea. Tunteistaan voi puhua neuvolassa, josta voi saada lähetteen psykologille.
Äidin kiintymys sikiöön on myöhemmän äidin ja vauvan välisen kiintymyssuhteen pohja, joten se on tärkeä asia. Kiintymyksen kehitys alkaa jo odotuksen alusta, sulautumisvaiheesta, jossa odottaja kokee yleensä sikiön osaksi kehoaan ja haluaa suojella tätä.
Jos näin ei ole eikä kiintymys sikiöön vahvistu, lapsen synnyttyä äitiys voi tuntua haasteelliselta. Heikko kiintymys syntyvään lapseen on noin 10–15 prosentilla odottajista.
Kiintymystä voi vahvistaa myös tietoisesti: uteliaisuus tulevaa vauvaa kohtaan ja pohdinnat siitä, millainen hän on, voivat vahvistaa kiintymyksen tunnetta. Ultraäänikasvokuvan näkeminenkin voi auttaa vahvistamaan kiintymystä.
Itsensä hoitaminen on rakkautta syntyvää vauvaa kohtaan
Itsensä hoitaminen on suurinta rakkautta syntyvää lasta kohtaan, eikä energiaa kannattaisi kuluttaa avun tarpeen häpeämiseen. Mielen sairaudet voi nähdä samantapaisina hoitoa vaativina tiloina kuin fyysiset sairaudet. Jos raskaus ahdistaa, ota asia rohkeasti puheeksi esimerkiksi neuvolassa.
Hyvän kiintymyssuhteen luominen lapseen on olennaisen tärkeää, koska se luo pohjan hänen koko myöhemmälle elämälleen.
Lähteet: LT Reija Latvan luento ”Lastenpsykiatrille? Eihän vauva ole vielä edes syntynyt!” Lääkäripäivillä
Äidit irti masennuksesta -yhdistyksen artikkeli Raskas, raskaampi, raskain.
Jaa oma kokemuksesi