Riiamari menetti kaksi lasta raskauden puolivälissä – Onni-vauvan onni oli tukilanka, joka turvasi pikkukeskosen elämän
Aiemmat raskaudet päättyivät kohdunkaulan ennenaikaiseen aukeamiseen. Riiamarin kolmannessa raskaudessa syntymää koitettiin viivyttää muun muassa tukilangalla.
Raskaana pää alapäin. Sellaista Riiamari, 35, ei ollut osannut kuvitella, vaikka jo ennen odotusaikaa oli selvillä, että raskaus tarvitsisi jatkuakseen tukea lääketieteeltä. Kaksi edellistä raskautta olivat menneet kesken siitä syystä, että synnytykset olivat käynnistyneet raskausviikoilla 22 ja 23.
Ne olivat olleet musertavia hetkiä. Riiamari oli saanut pitää sylissään pientä vauvaa, joka ei kuitenkaan ollut vielä kykenevä hengittämään.
Lääkärit eivät olleet vielä ensimmäisen keskeytyneen raskauden jälkeen tienneet, mistä oli kyse.
Toisen vastoinkäymisen jälkeen synnytysten arveltiin käynnistyneen siksi, että kohdunkaula oli molemmilla kerroilla auennut ennen aikojaan. Kyse oli kohdunkaulan heikkoudesta, johon ei tiedetä syytä.
Lue myös: Emma-vauva alkoi oirehtia rajusti – täysin poikkeuksellinen diagnoosi selvisi vasta 2,5-vuotiaana
Voisiko vielä tärpätä?
Riiamari oli lähtenyt vaeltamaan Rukalle yhdessä anopin ja muiden sukulaisten kanssa. Askel ei kulkenut niin reippaasti kuin mihin Riiamari oli tottunut – häntä väsytti tavallista enemmän.
Takana oli toukokuussa sattunut toinen, traaginen myöhäinen keskenmeno. Voisiko uusi odotus alkaa jo näin pian?
Kotiin päästyään Riiamari teki raskaustestin. Päivä sattui vieläpä olemaan aviopuolison, Jonin, syntymäpäivä. Vaikka edelliset raskaudet olivatkin menneet kesken, positiivinen testitulos sai pariskunnan suunniltaan riemusta.
Tällä kertaa lääkärit olivat paremmin varautuneita. Riiamarille suunniteltiin kohdunkaulalle asennettavaksi raskausviikolla 16 tukilanka, joka voisi estää synnytystä käynnistymästä, vaikka kohdunsuu alkaisi taas aueta toivottua aiemmin.
Tukilangan varaan
Ajatus tukilangasta toi toivoa, mutta kun kuudes raskausviikko alkoi, tunnelma Riiamarin kotona oli jälleen lohduton. Verenvuoto oli alkanut aivan yllättäen.
Riiamari ja hänen aviomiehensä olivat jo siinä uskossa, että raskaus keskeytyi.
Pariskunta vietti viikonlopun apeissa tunnelmissa. Maanantaina ultrassa kuitenkin havaittiin, että alkion sydän edelleen sykki.
Odotus jatkui. Seuraava virstanpylväs koitti 15 raskausviikon jälkeen, kun kohdunsuulle oli tarkoitus asettaa tukilanka. Operaatioon sisältyi kuitenkin riskejä: asetuksessa lapsivedet saattaisivat mennä tai keho voisi alkaa hylkiä vierasesinettä.
Lanka saatiin kuitenkin paikoilleen, ja raskaus saattoi jatkua. Toimenpiteen jälkeen Riiamari kävi joka viikko ultraäänitutkimuksessa, jossa kohdun ja vauvan tilannetta tarkkailtiin.
Kun raskaus oli edennyt viikolle 20, Riiamari huomasi limatulpan irronneen. Pariskunta suuntasi sairaalaan hädissään.
Siellä selvisi, että kohdunsuu oli lähtenyt aukeamaan. Riiamari näki ultraäänitutkimuksen näytöltä kuinka vauva potki kohdussa, ja enää vain lanka piti kohtua kiinni.
Oli selvää, että Riiamarin pitäisi jäädä Vaasan keskussairaalaan. Siellä hänet asetettiin Trendelenburgin asentoon, jossa hän makasi pää ikään kuin alamäkeen päin. Niin painovoima ei edesauttaisi kohdun aukeamista.
Jokainen päivä lisää oli vauvan elinmahdollisuuksien kannalta nyt kannalta ratkaiseva.
Päivät kuluivat makuuasennossa sarjoja katsoen ja lehtiä selaten. Jatkuva aloillaan oleminen teki urheilua rakastavalle Riiamarille tiukkaa.
– Olin tiennyt, että tulisin hyvin varmasti jossain vaiheessa odotusta päätymään sairaalaan lepoon, mutta saatoin vain odottaa, milloin se tapahtuu.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
”Jokainen tunti ja päivä oli vauvan parhaaksi”
Kun raskausviikkoja oli kasassa 22, Riiamaria lähdettiin kuljettamaan Turun yliopistolliseen keskussairaalaan ambulanssilla. Neljän sadan kilometrin matka oli raskauden pelottavin kokemus.
Entä jos vauva lähtisi taas syntymään kesken siirron, kuten kävi edeltävässä raskaudessa?
Hän pääsi kuitenkin perille Turkuun, jossa kolme viikkoa kului vuodelevossa edelleen samassa asennossa. Edes vessaan ei saanut nousta, vaan tarpeet oli tehtävä alusastiaan. Suihkuun Riiamari kärrättiin laverilla kolmen päivän välein.
– Oma yksityisyys katosi kokonaan. Jokainen tunti ja päivä oli vauvan parhaaksi – sen voimalla jaksoin, Riiamari sanoo.
Vuodelevosta huolimatta supistukset yltyivät välillä niin tiheiksi, että Riiamari vietiin lopulta yhteensä kolme kertaa synnytyssaliin siinä uskossa, että synnytys oli käynnistymässä.
Neljännellä kerralla lääkäri ilmoitti, että Riiamari synnyttäisi perätilassa olevan vauvan sektiolla. Silloin raskausviikkoja oli kasassa 25+5. Nykyään pienimmät keskoset, jotka selviävät hengissä, yltävät juuri raskausviikon 25 tuntumaan.
Sektion jälkeen Riiamari ja hänen miehensä saivat nähdä 900 gramman painoisen lapsensa vain vilaukselta. Pieni vauva ei jaksanut päästää äännähdystäkään. Hoitajille oli kiire viedä Onni-vauva saamaan hoitoa.
Kun Riiamarin leikkaushaava oli saatu ommeltua, hän pääsi alkuhoitohuoneeseen katsomaan Onnia. Huone oli täynnä hoitajia ja lääkäreitä.
– Heitä oli varmaan kymmenen. Heidän keskellään oli Onni hengityskoneessa ja keskoskaapissa. Minulta pääsi parku, kun näin, että Onni liikkuu.
Äidin haparoivat ensiaskeleet
Riina jatkoi sairaalaelämää pienen vauvansa kanssa. Myös lapsen isän onnistui yöpyä pitkiä jaksoja Turussa yhteisessä perhehuoneessa.
Onnin vointia mittaavat laitteet tulivat sairaala-aikana erittäin tutuiksi. Hoitajien vanavedessä Riiamari seurasi itsekin muun muassa happisaturaatiota ja hengitystiheyttä.
Perheelle oli sanottu, että kotiin he pääsisivät sitten, kun Onnin laskettu aika olisi viimein käsillä. Siihen olisi vielä useampi kuukausi.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Riiamari piti huolen, että oli sairaalassa paikalla aina, kun Onnia tarvitsi ruokkia tai muuten hoitaa.
Hänen omat lihaksensa olivat menneet pitkästä vuodelevosta niin heikoiksi, ettei kävely onnistunut ilman tukea. Riiamari nautti siitä, että pääsi välillä ulos sekä syömään muutakin kuin sairaalaruokaa.
Muuten päivät kuluivat Onnin vierellä. Riiamari heräsi myös öisin mittauslaitteiden piipitykseen.
Hoitaja vaihtoi kuitenkin usein yöllä Onnin vaipan ja syötti pienokaisen nenämahaletkun avulla, jotta tuore äiti saisi välillä paremmin nukutuksi.
Aika toipua
Kun Onni oli yhdeksän viikon ikäinen, hänet siirrettiin kotikaupunkinsa Vaasan sairaalaan. Sieltä Riiamari saattoi pyöräillä parin kilometrin matkan kotiin.
Kotivisiitit olivat lyhyitä. Yleensä ne keskittyivät tavaroiden järjestelemiseen, sillä pariskunnalla ei ollut ollut aikaa valmistautua vauvan tuloon.
Oli kuitenkin muutamia vauvatavaroita, joita Riiamari oli muun muassa itse ommellut edellisten raskauksiensa aikana. Niiden kaivaminen kaapista herätti kipeitä muistoja. Oli harkittava vakavasti, pystyisikö niitä antamaan Onnin käyttöön.
Toukokuussa Riiamarin ystävät järjestivät hänelle babyshower-juhlat. Ne olivat sairaala-arjen keskellä valonpilkahdus, jota Riiamari odotti kovasti.
Vain viikko juhlien jälkeen sairaalasta kerrottiin, että Onni olisi valmis siirtymään kotihoitoon. Se olisi kaksi viikkoa aikaisemmin kuin alun perin oli suunniteltu.
Uutisen kuultuaan Riiamari puhkesi vuolaisiin kyyneliin. Lähtöpäivänä hän pakkasi ja itki.
– Kaikki se huoli ja ahdistus tuntui purkautuvan. Olin niin helpottunut, mutta samalla huolissani siitä, miten pärjäisimme.
Kotiuduttuaan Onni kuitenkin on kasvanut hienosti ja voi muutenkin hyvin. Kotisairaanhoito on käynyt muutaman kerran katsomassa, miten Onni pärjää nyt, kun nenä-mahaletkua ei enää ole käytössä.
Nyt on myös Riiamarin aika toipua. On vähintään vuosi aikaa miettiä, uskaltavatko tuoreet vanhemmat yrittää Onnille pikkusisarusta. Sektion jälkeen Riiamarin on odotettava 12 kuukautta, ennen kuin uusi raskaus olisi suotavaa.
Toisaalta sama koettelemus saattaisi hyvinkin olla edessä. Tukilanka ja vuodelepo tulisivat todennäköisesti tarpeeseen seuraavallakin kerralla.
– Onnin elämä oli yhden langan varassa.
Kommentit (2)
Miksi tälläisen raskauden jälkeen lääkäri voi suositella uutta raskautta?
Paljon onnea äidille ja isälle ❤️. Tiedän vastaavan tapauksen, mikä useamman ennen aikaisen jälkeen päättyi onnellisesti ❤️.