”Hei me saatiin mustikkapiirakka” – Näille äidit nauroivat eniten synnytyksessä
Vaikka synnytys on usein kivulias tapahtuma, riittää siitä kerrottavaksi myös huvittavia muistoja.
Synnytys on intensiivinen kokemus, jossa sattuu ja tapahtuu – myös huvittavia asioita. Synnytysosastojen hoitohenkilökunta on nähnyt monenmoista, eivätkä ammattilaiset ole usein moksiskaan asioista, jotka saattavat synnyttäjistä tuntua jopa noloilta.
Kaksplussan lukijat kertovat, millaisille hetkille he vielä jälkikäteenkin naureskelevat.
”Itsellä hätäsektioon mennessä lähti käsi tärisemään, ehkä lääkkeiden tai puudutteiden vuoksi. Muistan hetken, kun tuijotin kättäni, joka taputtelee tahattomasti lääkärin takapuolta, ja lääkärin ilmeen, kun hän katsoo, mitä oikein touhuan. Joku lohdutti lähelläni, että ’sidotaan nuo sun kädet ihan juur’.”
”Esikoista synnyttäessäni olin ottanut aika reippaasti ilokaasua ja katselin pimeää televisioruutua, josta heijastui juuri sopivasti kaikki paikat, kun siinä jalat haarallaan makasin. Hihittelin sitä hyvän tovin – mies ja kätilö katsoivat, että nytkö se sekosi.”
”Lapseni syntyi perätilaisena, ja ponnistusvaiheessa synnytyslääkäri totesi: ’Rouva on hyvä ja ponnistaa vaan, varpaat näkyy jo!’ Meinasi alkaa naurattamaan, kun tuli mielikuva alapäässä heiluvista varpaista. Mutta kun ponnistusaika oli kaikkinensa 4 minuuttia, ei ollut aikaa nauraa.”
”Ponnistusvaiheen alettua kätilö napsautti valon päälle ja osoitti lampun kohti alapäätä. Tuumasin ääneen, että ’tyttö sinä olet tähti’.”
”Esikoista synnyttäessäni ihana kätilö sanoi: ’Sulla taitaa toi ponnistus jäädä noihin poskiin.’ Naurettiin molemmat siinä kohtaa. Vähän aikaa meni, että sain kohdistettua ponnistukset sinne, minne kuului…”
”Istukka ei meinannut millään tulla ulos. Hoitaja joutui painamaan voimakkaasti ja oikein pumppasi vatsan päältä. Sittenpä istukka lensi sängyn vastakkaiseen seinään, jossa oli joku meriaiheinen taulu ja roiskeita oli joka puolella.”
”Kun viides lapsi syntyi, ehdin puhua vaikka mitä sekavia ilokaasun avustuksella. Kaikkea noloa maan ja taivaan välillä tuli suustani. Noloin ja mieleenpainuvin muisto on se, kun kutsuin kätilön ja miesystäväni ilonpitoon: ’Ens viikonloppuna mennään ryyppää ja huoriin, mää tarjoon.’ ”
”Itse tilanteessa ei ollut hauskaa, mutta näin jälkeen päin naurattaa. Kätilö käski ponnistaa, ja minä karjuin tuhannen raivona kätilölle, että ’ota siä ensin se nyrkki pois mun ahterista’. Tähän kätilö vastas, että se on vauvan pää. Hetken mietin, että miten se väärään rööriin oli joutunut, kunnes tajusin sen olevan ihan oikeassa paikassa. Kipu vaan tuntui myös muualla.”
”Sain makeat naurut, kun mies näki istukan ja huudahti: ’Hei, me saatiin mustikkapiirakka kaupanpäälle!'”
Jaa oma kokemuksesi