Satojen kilometrien matka synnytyssairaalaan ei huoleta Jenna-kätilöä tai kolmikuisen vauvan äitiä Johannaa – ”Odottajat kokevat olevansa hyvissä käsissä”
Ylä-Lapissa asuville synnyttäminen voi olla jopa turvallisempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Ambulanssisynnytyksiä on vähemmän kuin etelässä. Myös synnytysten käynnistäminen on vähäistä.
Kätilö Jenna Komulainen muutti kolme vuotta sitten Kuopiosta Lappiin. Kuopion yliopistollisen keskussairaalan synnytysosasto vaihtui Ivalon äitiysneuvolaan.
– Luontoharrastukset ovat lähellä sydäntäni. Monet lomat on tullut vietettyä Suomen Lapissa ja Norjassa. Eteen tuli tilaisuus kokeilla, miltä Lapissa asuminen tuntuu. Minulle ja miehelleni löytyivät työpaikat Inarin kunnasta.
Ivalo kuuluu Inarin kuntaan, jossa syntyy vuosittain noin 50 vauvaa. Alueen syntyvyys on pysynyt viime vuodet 40–50 lapsen vuositasolla.
Jenna Komulainen työskentelee äitiysneuvolassa. Lisäksi Ivalossa on kolme terveyskeskuksen vuodeosastolla työskentelevää kätilöä. Muutama kätilön toimi on kunnassa avoinna.
Jenna solmi aluksi puolentoista vuoden työsopimuksen. Pariskunta päätti jäädä.
– Vuosi sitten ostimme omakotitalon Saariselältä. Toistaiseksi ei ole hinkua muuttaa minnekään muualle.
Saariselän latuverkosto lähtee Jennan takapihalta.
– Kesällä maastopyöräilemme ja retkeilemme, syksy kuluu koiran kanssa metsästäen. Lapsia meillä ei ole. Arkea ilostuttaa kaksivuotias pohjanpystykorva.
Inarilaiset synnyttävät harvemmin ambulanssissa
Palkkaamalla kätilöitä on pyritty varmistamaan synnyttämisen turvallisuus pitkien välimatkojen Lapissa. Jenna kertoo, että vuodeosaston kätilöt työskentelevät sairaanhoitajina. Tarpeen mukaan he ovat kuitenkin saatavilla, jos synnyttäjää täytyy lähteä saattamaan synnytyssairaalaan tai kohdunsuun tilanne pitää tutkia.
– Jos vauva ei liiku kohdussa, voimme ottaa terveyskeskuksessa sydänkäyrän. Kaikissa tilanteissa ei tarvitse lähteä ajamaan 300 kilometrin päähän Rovaniemelle.
Tavoitteena on, että synnytykset tapahtuvat aina synnytyssairaalassa. Viimeksi Ivalon terveyskeskuksessa syntyi vauva kaksi vuotta sitten.
Synnyttäjät osaavat hyvin ennakoida ja lähtevät sairaalaan hyvissä ajoin, Jenna kertoo. Nyrkkisääntö kuuluu, että jos on ollut kaksi tuntia säännöllisiä supistuksia, pitää tulla näytille terveyskeskukseen.
– Täällä otetaan sydänkäyrää ja arvioidaan, missä vaiheessa synnytys on. Arvioimme myös, onko turvallista lähteä Rovaniemelle omalla kyydillä vai onko parempi, että kätilö lähtee ambulanssiin mukaan saattamaan.
Ambulanssisynnytyksiä, eli synnytyksen hoitoa sairaalamatkan varrella, tapahtuu Ylä-Lapissa harvemmin kuin pääkaupunkiseudulla.
– Pääkaupunkiseudun synnytyssairaalat ovat tupaten täynnä ja synnyttäjiä pyydetään odottamaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Siksi lapsia syntyy pääkaupunkiseudulla myös ambulanssissa.
Toki matkasynnytyksiä tapahtuu myös Ylä-Lapissa.
– Viime kesänä hoidin yhden synnytyksen parkkipaikalla kahvilan pihassa. Rovaniemelle oli vielä matkaa 200 kilometriä. Kaikki meni hyvin.
Synnytyksiä käynnistetään vähän
Osa synnyttäjistä lähtee Rovaniemelle odottamaan lasketun ajan tienoilla tai viikkoa aiemmin. Perheiden täytyy kustantaa itse majoituksensa kaupungissa. Osa majoittuu tuttavien luona, jotkut vuokraavat asunnon tai ottavat hotellihuoneen.
– Käynnistettyjä synnytyksiä on tällä alueella hyvin vähän. Pyrkimyksenä on, että käynnistykselle täytyy olla lääketieteellinen syy, Jenna kertoo.
Jos odottajalla on ollut nopeita synnytyksiä, käynnistystä saatetaan ehdottaa, mutta pääsääntöisesti odottajat valitsevat tavallisen sairaalasynnytyksen.
Kotisynnytykset eivät ole Ylä-Lapissa suositeltavia, koska matka sairaalaan on liian pitkä.
– Kotisynnytystä pohditaan vaihtoehtona aiempaa useammin. Kehotan harkitsemaan sairaalasynnytystä tai etsimään kotisynnytyksen paikan läheltä sairaalaa.
Ylä-Lapissa välimatkoja ei Jennan mukaan ajatella niin pitkinä kuin muualla Suomessa. Osalle synnyttäjistä sairaalamatka aiheuttaa kuitenkin huolta ja pelkoa.
– Siitä jutellaan. Täällä terveyskeskuksen päivystykseen pääsee yleensä nopeasti ja jonottamatta. Siellä on yleensä vastassa tuttu ihminen. Terveyskeskuksen henkilökunta luo omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta. Odottajat kokevat olevansa hyvissä käsissä.
Jenna Komulaisen mielestä Ylä-Lapin synnytyksissä vallitsee pääsääntöisesti lämmin fiilis ja kodinomaisuus, vaikka sairaalamatkaa onkin taitettu satoja kilometrejä.
Lappiin muuttaa lapsiperheitä muualta Suomesta
Ylä-Lappiin on muuttanut viime aikoina entistä enemmän perheitä muualta Suomesta. Etätyö mahdollistaa monille Lapin maisemissa asumisen.
– Parasta täällä on luonto ja maisemat. Jos ajatus Lappiin muuttamisesta kiehtoo, voin kyllä suositella kokeilemaan, Jenna Komulainen sanoo.
– Oma kokemukseni on, että paikalliset ottavat muualta muuttaneet hyvin vastaan. Elämä täällä on ehdottomasti kiireettömämpää. Kiireettömyys ja luonto auttavat palautumaan myös töistä nopeammin.
Hitaampaan elämään on hyvä varautua. Arjessa täytyy ottaa huomioon se, ettei kaikki tapahdu heti. Palveluita on vähemmän, mutta kaikki tarvittava löytyy.
Kuopiossa Jennan työmatka oli lyhyempi, mutta aikaa siihen kului saman verran kuin Lapissa johtuen Ivalon vähäisestä liikenteestä. Talven Jenna myöntää olevan pitkä, mutta hänen mielestään se ei ole niin pimeä kuin monet ajattelevat. Lumi valaisee yllättävän paljon.
– Kaamos on todella kaunis ja toisaalta lyhyt valoisan aika laittaa väkisin rauhoittumaan, silloin levätään. Kesää kohti energiatasot nousevat ja arjesta tulee aktiivisempaa. Luonnon rytmissä eläminen sopii minulle.
”Asuminen Ivalossa on vaivannäön arvoista”
Opiskeluvuosien jälkeen Johanna Alatorvinen, 37, päätti palata Lappiin. Liiketalouden opinnot olivat johdattaneet hänet lukion jälkeen Ouluun ammattikorkeakouluun, sieltä Englantiin yliopistoon ja työharjoitteluun Belgiaan.
Opiskeluvuosina Johanna ei vielä tiennyt, haluaako hän palata. Monet lapsuudenystävät oli palanneet ja perustaneet perheensä Inarin ja Ivalon seudulle.
Johanna lähti tekemään opintojensa lopputyötä kotiin.
– Istuin kahvilla äitini ja mummoni kanssa, kun sattumalta huomasin lehdestä hakuilmoituksen vuoden pituiseen Inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutusohjelmaan, Johanna muistelee.
– Ajattelin, että saan vuoden aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.
Ivalosta löytyi myös puoliso. Parilla on kolmen kuukauden ikäinen esikoistytär, kolme porokoiraa ja poroja. Johannan mies työskentelee poronhoidon parissa. Ennen äitiysvapaata Johanna työskenteli viestintäsihteerinä Saamelaiskäräjillä.
Synnytyssairaalaan satoja kilometrejä
Johanna kertoo, ettei häntä odotusaikana juuri mietityttänyt 300 kilometrin välimatka synnytyssairaalaan. Pohjoisimmista Inarin alueen kunnista on Rovaniemelle 500 kilometriä.
– Olen kasvanut ja elänyt täällä. Täällä on totuttu siihen, että synnyttäminen tapahtuu Rovaniemellä ja sinne pitää osata lähteä hyvissä ajoin.
Kun Johanna ja hänen puolisonsa olivat lapsia, alueen synnytykset hoidettiin Ivalon terveyskeskuksessa. Sitten Ivalon synnytysosasto lakkautettiin.
Myös sikiöseulonnat, eli kromosomipoikkeavuuksien seulonta ja rakenneultra, tapahtuvat Rovaniemellä äitiyspoliklinikalla. Mikäli kyseessä on riskiraskaus, joka vaatii erikoissairaanhoidon seurantaa, voi käyntejä äitiyspoliklinikalla olla useampia raskauden aikana.
Jos raskaus vaatii vielä vaativampaa seurantaa, voi seuranta tapahtua Oulun yliopistollisessa sairaalassa, johon Ivalosta on matkaa 500 kilometriä.
– Kun minulla oli laskettu aika, täällä oli pakkasta yli 30 astetta. Mietin, miten koirien ja porojen hoito järjestetään kovassa pakkasessa, jos lähdemme nyt Rovaniemelle synnyttämään, Johanna kertoo.
Onneksi sää alkoi lauhtua ja raskaus meni 11 päivää yli lasketun ajan. Johanna oli saanut ajan yliaikaisuuskontrolliin Rovaniemelle lauantaiksi, kun raskausviikkoja oli 41+3. Säännölliset supistukset alkoivatkin perjantain ja lauantain välisenä yönä.
– Olin saanut äitiysneuvolasta selkeät ohjeet, miten pitää toimia supistusten alkaessa. Herätin mieheni aamuneljältä ja lähdimme ensin terveyskeskuksen päivystykseen tarkistamaan tilanteen.
Terveyskeskuksessa arvioitiin, onko turvallista lähteä omalla autolla Rovaniemelle. Kätilö antoi lähtöluvan.
– Ehdimme käydä Rovaniemellä kontrollissa ja kaupungilla. Mieheni meni yöksi potilashotelliin ja minä osastolle sairaalaan. Tyttäremme syntyi sunnuntain puolella.
Johanna ei koe 300 kilometrin synnytysmatkaa kohtuuttomaksi. Ylä-Lapissa siihen on totuttu. Asuminen Ivalossa on hänen mielestään vaivannäön arvoista.
– Täällä on kaikki, mitä elämältäni tarvitsen. Perheeni ja ystäväni ovat täällä ja tietenkin luonto. En ole kertaakaan katunut, että palasin tänne.
Ensimmäisen haastateltavan Jenna Komulaisen elämää Lapissa voi seurata Instagramissa: @unelmanalappi.
Jaa oma kokemuksesi