Anni rohkaistui muuttamaan pienten lasten kanssa Itä-Lappiin 800 kilometrin päähän tukiverkoista – Suurin muutos oli kuitenkin henkinen: ”Täällä suoritetaan vähemmän”
Anni ja Tuomo olivat haaveilleet vuosia Lappiin muutosta, mutta se tuntui pitkään mahdottomalta ajatukselta pienten lasten kanssa.
Lappi on mielentila. Tähän ajatukseen Anni Vuohensilta, 34, on päätynyt rohkaistuaan mielensä ja muutettuaan Pelkosenniemelle kolmen alle kouluikäisen lapsensa ja miehensä Tuomon, 35, kanssa.
Anni ei aavistanut, että kotimaisemien vaihto Itä-Lappiin toisi mukanaan myös ison henkisen muutoksen, josta on seurannut perhe-elämälle paljon hyvää.
Lähiö ei tuntunut kodilta
Tampereella asunut pariskunta oli haaveillut Lapista jo tovin ennen kaikkea sen luonnon vuoksi. Molemmille kansallispuistot, lumiset talvet ja tunturit ovat lähellä sydäntä, mikä oli käynyt ilmi jo pariskunnan tavatessa eräopaskurssilla vuonna 2007.
Anni sai kuitenkin opiskelupaikan Tampereen yliopistosta. Oli selvää, että opinnot pitäisivät hänet Tampereella useamman vuoden.
Kun perhe alkoi kasvaa lasten myötä, ajatus Lappiin muuton mahdottomuudesta vain kasvoi. Miten suuri elämänmuutos onnistuisi lasten kanssa, kun tukiverkosto pitäisi jättää taakse?
Kodin siirtäminen yli 800 kilometrin päähän Tampereella asuvista avuliaista isoäideistä ja ystävistä ei tuntunut järkiratkaisulta.
Annia kuitenkin kalvoi tunne siitä, että hän ei ollut Tampereen Hervannassa kotonaan. Liikenteen melu kantautui leikkipuistoihin, ja asfaltti tuntui tunkeutuneen kaikkialle.
Pikapäätös kolmessa päivässä
Kuopuksen odotusaikana vuoden 2021 kesällä Anni ja Tuomo ymmärsivät, että jos haaveen pohjoiseen muutosta haluaisi toteuttaa, se olisi järkevää tehdä ennen esikoisen koulun aloittamista.
He alkoivat etsiä vuokra-asuntoa sellaisista Lapin kunnista, jotka olisivat lähellä kansallispuistoja. Ensin kiikarissa oli Kolari, josta Tuomolle tarjottiin töitä. Asuntoa ei kuitenkaan järjestynyt Ylläksen alueelta, jonne Anni ja Tuomo olisivat halunneet muuttaa.
Äkäslompolokin olisi ollut Annin ja Tuomon mieleen, mutta sinnekään muutto ei ottanut onnistuakseen käytännön syistä.
Sitten pari muisti, että heidän vanha ystävänsä oli muuttanut Pelkosenniemelle, pieneen kuntaan, jossa on vain noin 1000 asukasta.
”Marjoja oli niin paljon, että meinasin pyörtyä onnesta.”
Pelkosenniemi sai molemmat innostumaan, sillä Pyhä-Luoston kansallispuisto sijaitsee aivan kunnan kupeessa. Selvisi myös, että kuntaan oli juuri valmistunut upouusi päiväkoti-koulurakennus.
Anni ja Tuomo laittoivat asunnonhakuilmoituksen kunnan Facebook-ryhmään, josta tuli pian asuntotarjous. Aikaa tehdä päätös oli vain kolme päivää.
He vastasivat myöntävästi näkemättä asuntoa, sillä päätös tuntui niin oikealta. Tuomolle oli jo järjestynyt työpaikka Pelkosenniemeltä.
Alkuhuumaa läpi vuoden
Muuttokuorma lähti matkaan elokuussa 2022. Ristiriitaisista tunteista huolimatta Anni ja Tuomo olivat humaltua onnesta: Lapin luonnon kauneus oli edessä heti, kun astui ulos uuden kodin ovesta.
Lisäksi elokuu tuntui kesäisemmältä ja valoisammalta kuin etelämmässä. Mustikkaa ja puolukkaa saattoi poimia ämpäritolkulla aivan kotinurkilta vauvan nukkuessa vaunuissa päiväunia.
– Marjoja oli niin paljon, että meinasin pyörtyä onnesta.
Lapsetkaan eivät vaikuttaneet ikävöivän kotiin, ja uusia tuttavuuksia löytyi nopeasti. Heti, kun perhe oli saapunut Pelkosenniemelle, Annille alkoi sadella tervetuloviestejä. Moni oli seurannut Annin perheen muuttoa hänen Metsämutsi-tililtään Instagramissa.
Anni oli päättänyt jakaa suuren elämänmuutoksen somessa, vaikka häntä jännittikin, menisikö kaikki pieleen.
– Pelkäsin, että häviäisin Instagramista vähin äänin. Tuntui kuitenkin oikealta jakaa julkisesti näin suuri muutos, varsinkin, kun moni seuraajistani on vaikuttanut haaveilevan samankaltaisesta muutoksesta.
Anni ja Tuomo kutsuttiin heti mukaan seudun lapsiperheiden WhatsApp-ryhmään sekä yhteisöviljelyprojektiin. Lämmin vastaanotto sai Annin ilahtumaan, sillä hän oli jo pidempään toivonut pääsevänsä osaksi jotakin yhteisöä.
Kaamoksen koettelemukset
Alkuhuuma ei hellittänyt syksyn ja talven saavuttua. Ruska hiveli silmää, ja talven koitettua saattoi luottaa siihen, että lumi pysyisi maassa pitkään.
Lapset oppivat hiihtämään nopeasti, kun suksilla pystyi lähtemään liikkeelle heti omasta pihasta. Vauva kulki vanhempien mukana ahkiossa. Myös valtavat lumikinokset olivat ilo lapsille.
Joulu-tammikuussa Annia alkoi kuitenkin väsyttää ankarasti. Pimeys tuntui loputtomalta, kun katuvalojakaan ei ollut. Lapsille piti pukea otsalamput päähän jo iltapäivällä, kun nämä lähtivät ulkoleikkeihin.
Myös yöheräilyt vauvan kanssa alkoivat painaa. Tuolloin Anni olisi toivonut, että kodin läheltä olisi löytynyt vaikkapa valaistu sisäliikuntahalli, jonne lasten kanssa olisi voinut suunnata.
Kyläläiset lohduttivat ja lupasivat, että kevät tulee lopulta aivan yllättäen.
– Kevättalven valtava kirkkaus tuntui ihmeeltä pimeyden jälkeen. Kevään kauneus oli sanoin kuvaamatonta.
”Täällä suoritetaan paljon vähemmän”
Vaikka voisi ajatella, että merkittävin muutos Annin ja Tuomon perheelle oli suuri maantieteellinen harppaus aivan toisenlaiseen ympäristöön, muutto toikin mukanaan jotain odottamatonta.
– Muutettuamme minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa elämässä löysin rohkeutta ja uskoa itseeni.
Anni uskalsi viimein perustaa Voimamutsit-yhteisön, josta hän oli pitkään haaveillut. Yhteisön ajatuksena on jakaa tietoa hyvinvoinnista ja vanhemmuudesta muille pienten lasten äideille sekä tarjota vertaistukea vanhemmuuteen. Lapin luonto ja paikallinen ajattelutapa ovat antaneet myös paljon oivalluksia perhearkeen liittyen.
– Täällä suoritetaan paljon vähemmän. Se näkyy ihan kaikessa.
Anni kertoo esimerkiksi, että lasten synttärit järjestään todella rennosti, eikä kilpavarustelua ole lainkaan ilmassa. Lastenvaatteet kiertävät kylässä perheeltä toiselle sitä mukaa, kun ne jäävät pieniksi, sillä Pelkosenniemellä ei ole vaatekauppaa.
”En voi edelleenkään uskoa, että tämä on totta. Elämme ihmeellisessä euforiassa.”
Kun toisen perheen lapsen kutsuu leikkimään, oletuksena on, että hän pääsee, sillä kaikkien kalenterit ovat niin väljät.
Toisaalta Anni ei halua maalailla yltiöromanttista kuvaa, sillä pienessä kunnassa on myös omat haasteensa. Päiväkodille ja koululle on matkaa 15 kilometriä, ja sinne on kuljettava autolla.
Isommat ruokaostokset perhe hoitaa Kemijärvellä, jonne kestää ajaa 45 minuuttia suuntaansa. He yrittävät tehdä kahden viikon edestä ruokaostoksia kerrallaan, mikä tarkoittaa kahdeksaa Ikea-kassillista.
Polkupyörällä liikkuminen ei tunnu lasten kanssa turvalliselta, sillä kevyen liikenteen väyliä ei ole.
Paljon retkeilevänä Anni on jo tottunut suojautumaan sääskiltä. Vaunulenkillä hänellä on päässään hyttyshuppu ja ohuet käsineet. Lapsetkin ovat tottuneet pitämään hyttyshuppua päässä, kun menevät pihaan leikkimään.
Toisaalta hyttysiä ei ole välttämättä ollenkaan läheisen järven rannassa, jos sattuu tuulemaan ja aurinko porottamaan samaan aikaan.
Yhtä iloa
Luopuminen turvaverkostosta sai aikaan sen, että pariskunta päätti suunnata pariterapiaan varmistaakseen, että he olisivat toimiva tiimi tiukankin paikan tullen.
– Meillä on nyt takana vuosi pariterapiaa. Se on tehnyt todella hyvää vuorovaikutuksellemme. Pystymme paremmin katkaisemaan negatiivisen kierteen ennen riidan syttymistä.
Myös työllistyminen on asia, jota Lappiin muuttava joutuu usein pohtimaan. Tällä hetkellä Anni työllistää itsensä yrittäjänä, joka tarjoaa hyvinvointisisältöjä ja retkeilyvinkkejä lapsiperheille.
– En voi edelleenkään uskoa, että tämä on totta. Elämme ihmeellisessä euforiassa. Olemme sellaisia ihmisiä, jotka eivät kaipaa ostareita tai kaupunkien kulttuurijuttuja.
Ilahduttavia asioita tuntuu tipahtavan edelleen eteen yllättäen. Hiljattain lampaista ja kanoista haaveilleille Annille ja Tuomolle kerrottiin, että kylään on saapumassa lampaita.
Nyt perheellä on oma nimikkolammas aivan kodin lähellä laiduntamassa.
Jaa oma kokemuksesi