Synnytys 27.05.2019 Päivitetty 13.08.2019

Synnytystrauma syntyy tilanteessa, jossa psyykkinen käsittelykyky ylittyy – trauma pitäisi aina hoitaa

Synnytystrauma ei näy päällepäin eikä äiti aina osaa ilmaista kokemaansa järkytystä heti synnytyksen jälkeen. Jos synnytys on jäänyt vaivaamaan mieltä, asia kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi, koska hoitamaton trauma voi aktivoitua myöhemmin.

Teksti
Elina Hovinen
Kuvat
iStock

Traumaattiset synnytykset nousivat tänä keväänä puheenaiheeksi synnyttäjien kaltoinkohtelua vastustavan #minämyössynnyttäjänä-kampanjan myötä. Miten synnytystrauma syntyy ja miten sitä hoidetaan? Haastattelimme psykologeja ja psykoterapeutteja Riikka Airoa ja Maiju Tokolaa sekä psykoterapeutti Nina Torkleria. Heillä on pitkä kokemus synnytystrauman kokeneiden naisten hoitamisesta.

Miten synnytystrauma syntyy?

Synnytystrauman syntymiseen vaikuttaa moni asia. Ei ole yhtä tekijää tai nimittäjää, joka laukaisee trauman. Trauman syntyyn voi vaikuttaa se, jos vuorovaikutus ei toimi ja synnyttäjälle jää epäselväksi, mitä synnytyksessä tapahtuu.

– Trauma syntyy, kun ihminen joutuu ylivoimaisen tilanteen eteen ja psyykkinen käsittelykyky ylittyy, kuvailee psykologi ja psykoterapeutti Maiju Tokola.

Toinen voi kokea hurjalta kuulostavan synnytyksen hyväksi, jos on kokenut saavansa synnytyksen aikana riittävästi tietoa tilanteen etenemisestä, kun taas jollekin toiselle rauhalliselta kuulostava synnytys voi olla traumatisoiva.

– Trauman syntymekanismi ja syy on aina yksilöllinen. Syy ei välttämättä ole kipu, vaan se voi olla jotakin muuta, sanoo psykoterapeutti Nina Torkler.

– Myös aiemman elämän kokemukset vaikuttavat siihen, miten synnyttäjä tulkitsee tilanteen kulun, lisää psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo.

Trauman käsittely voi alkaa vasta myöhemmin

Synnytyksen jälkeen sairaaloissa pyydetään synnyttänyttä pisteyttämään synnytyskokemuksensa heti synnytyksen jälkeen asteikolla 1–10. Jos synnyttäjä antaa pisteitä 5 tai vähemmän, asiaa lähdetään automaattisesti käsittelemään.

Moni ei kuitenkaan pysty tuoreeltaan hahmottamaan kokemusta, vaan päällimmäinen tunne saattaa olla helpotus siitä, että synnytys on viimein ohi ja vauva on sylissä. Synnytyskokemuksen prosessoiminen saattaa lähteä käyntiin vasta kotona hormonimyrskyn tasaannuttua.

– Synnytyksen jälkeinen tilanne on herkkä eikä siinä hetkessä välttämättä kykene käsittelemään asiaa. Kokemus saattaa tulla pintaan seuraavan kerran vasta uuden raskauden aikana, sanoo Nina Torkler.

Synnyttäjä saattaa vaipua alivireystilaan

Hoitohenkilökunta ei pysty tunnistamaan tai näkemään traumaa päällepäin. Synnyttäjä on saattanut kivun ja pelon vuoksi lamaantua ja vaipua alivireystilaan. Tätä tilaa on vaikea tunnistaa, ja ammattilaisetkin tarvitsisivat siihen lisää koulutusta.

– Alivireystilassa synnyttäjä voi olla hiljainen ja näyttää päällisin puolin rauhalliselta. Siksi tätä voi olla ulkopuolisen vaikea tunnistaa. Alivireystilassa ihmisen voi olla . vaikea vastaanottaa tietoa. Hän on saattanut vajota syvälle itseensä, tuntee sisällään paljon, mutta ei kykene ilmaisemaan itseään, kuvailee Riikka Airo.

Trauman hoidossa on tärkeää käydä tilanne vaihe vaiheelta läpi, jotta synnyttäjä saa käsityksen yksityiskohdista ja voi muodostaa kuvan tapahtumien kulusta. Trauman kokeneella voi olla tapahtumista eri käsitys kuin asiat ovat tosiasiassa menneet. Usein synnyttäjän aikakäsitys on aivan erilainen.

synnytystrauma

Synnytystrauma pitäisi aina hoitaa

Trauma pitäisi aina hoitaa haittaamasta elämää, vaikka synnytyksestä olisi kulunut pidempi aika. Traumoja on eri suuruisia ja ne vaikuttavat ihmiseen eri tavoin. Hoitamaton trauma saattaa aktivoida samalla muita kipeitä kokemuksia elämässä tai laukaista uusia traumoja myöhemmin vaikkapa sairaudenhoitoon liittyvissä tilanteissa.

– Joskus trauma aiheuttaa elämän kapeutumista ja voi hankaloittaa arkea ja sosiaalista elämää. Synnytystrauma voi vaikuttaa myös seksuaalisuuteen, eikä synnyttäjä ehkä halua suunnitella enää uutta raskautta, sanoo Nina Torkler.

Joskus trauma voi johtua hoitovirheestä ja siitä voi olla aiheellista tehdä hoitovirheilmoitus. Mutta vaikka hoitovirhettä ei olisi tapahtunut, asia on tärkeää käydä perusteellisesti läpi, että trauman kokenut saa kysymyksiinsä järkeenkäyviä vastauksia ja niiden avulla pystyy ymmärtämään, mitä synnytyksessä tapahtui ja miksi.

– On haitallista äidin ja vauvan vuorovaikutukselle, jos äiti on traumatisoitunut ja ahdistunut. Näissä tapauksissa parin kuukauden hoitoonpääsyn odottelu on liian pitkä aika vauvan kannalta, sanoo Riikka Airo.

Voiko synnytystraumaa ehkäistä?

Synnytystraumaa voi olla vaikea tunnistaa, koska usein kokonaistilanne nähdään hyvänä, jos äiti ja vauva ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Trauman kokeneelle on pahinta, jos hänen kokemustaan mitätöidään. Tärkeintä olisi, että hän tulisi kuulluksi. Kokemusten vertailu on täysin tarpeetonta, koska kukaan ei voi tietää, miten toinen on asian kokenut.

Synnytykseen valmistautuminen vähentää tutkitusti trauman syntymisen riskiä. Tutkimustulokset osoittavat, että ne synnyttäjät, jotka ovat ottaneet etukäteen selvää, miten synnytys etenee ja miten tilanteita hoidetaan, ovat rauhallisempia ja osaavat paremmin ilmaista toiveitaan.

– Olisi hyvä, jos synnyttäjällä olisi mukana henkilö, joka tuntee hänet ja tietää hänen toiveensa ja tarpeensa. Tuttu ihminen osaa todennäköisesti myös tulkita synnyttäjää ja huomaa, jos hän on ahdistunut ja kipeä, sanoo Maiju Tokola.

Tukihenkilö toimii tulkkina synnyttäjän ja hoitohenkilökunnan välillä. Tukihenkilö pystyy ajattelemaan selkeästi, kun synnyttäjän käsityskyky hämärtyy.

Synnytystilanteessa tapahtuvalla vuorovaikutuksella on valtavasti merkitystä.

– Synnytyskokemus voi olla hyvä, vaikka olisi tapahtunut pelottavia asioita ja on jouduttu tekemään nopeita päätöksiä. Jos synnyttäjä kokee, että hän on saanut riittävästi tietoa ja on tullut kuulluksi, niin synnytyskokemus voi olla onnistunut, sanoo Riikka Airo.

Lue lisää:  Äitiyden ihanuus -bloggari Jennien kertomus traumaattisesta synnytyksestään ja sen käsittelystä

Kommentit (1)

”Trauma syntyy, kun ihminen joutuu ylivoimaisen tilanteen eteen ja psyykkinen käsittelykyky ylittyy. Myös aiemman elämän kokemukset vaikuttavat siihen, miten synnyttäjä tulkitsee tilanteen kulun. Trauman kokeneella voi olla tapahtumista eri käsitys kuin asiat ovat tosiasiassa menneet.” Syyllistävää tekstiä, kuinka äidin mielenterveys ei vain kestänyt kokemusta, joka olisi pitänyt kestää. Pitäisi olla vahvempi. Pitäisi kestää alatiesynnytyksen käynnistykset, silpomiset, repimiset, vahingot, jopa menetykset. Käsityskin tapahtumista väärä, eikö juurikin äidin kokemuksella ole suuresti merkitystä hänen omassa synnytyksessään? ”Joskus trauma voi johtua hoitovirheestä ja siitä voi olla aiheellista tehdä hoitovirheilmoitus.” Hoitovirheilmoituksesta ei ole mitään hyötyä, korvauksia suuristakaan vahingoista ei yleensä makseta. Sairaalat eivät ota vastuuta vahingoista. Alatiesynnytys määritellään lainmukaan luonnolliseksi fysiologiseksi tapahtumaksi, joten laki ei suojaa synnyttäjää vahinkotapauksissa. Esim. kivunlievityksen eväämisestä äidiltä kovissakaan kivuista ei tule kätilölle ongelmia, koska ”kipu kuuluu synnytykseen”.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X