Synnytyskertomus: kiireellinen sektio
Laskettuun aikaan on vielä kolme viikkoa. Huolettomana lähden sukuloimaan äitini ja sisarusteni luokse 100km päähän maaseudulle.
30.3.2012.
Laskettuun aikaan on vielä kolme viikkoa. Huolettomana lähden sukuloimaan äitini ja sisarusteni luokse 100km päähän maaseudulle. Yöllä kuitenkin herään nipistelyyn mahassa, ihmettelen, olenko syönyt jotain pilaantunutta? Kymmenen minuutin päästä tunne toistuu, tuntemukset jatkuvat koko yön. Ei kipeinä, mutta pitävät minut hereillä.
Aamulla päätän soittaa synnytyslaitokselle. Pyytävät tulemaan paikalle. Perätilan vuoksi on tarkoitus tehdä sektio, Olenhan ensisynnyttäjä. Saavumme puolen päivän jälkeen sairaalalle. Sopistukset ovat tihentyneet. Pikaisen tutkimuksen jälkeen lääkäri toteaa, että joudumme tekemään kiireellisen sektion. Soitan juuri kotiin ehtineelle miehelleni pyynnön saapua takaisin sairaalalle. Kiireellinen valmistelu sektioon. Jännitystä ilmassa. Pääsen lähes samantien leikkaussaliin. Mieheni pitää minua kädestä kiinni ja kuiskii kauniita sanoja korvaani. Minä lääkepöhnässä tuskin tajuan, missä olen.
Epiduraali toimii hyvin, liiankin hyvin. Tunnen ahdistusta hengittäessäni ja pelkään, että menetän tajuntani. Hyvin äkkiä tilanne on ohi. Näen kuinka maailman kaunen poika nostetaan verhon takaa hoitajien käsivarsille. Tunnen syvää helpotusta. Voin huokaista helpotuksesta. Kokoonparsimisen ja heräämön aikana vain odotan, että pääsisin näkemään oman pienen rakkaani mahdollisimman pian. Näin onnellinen puolivuotiaan pojan äiti muistelee.
Kaksplus keräsi talvella 2013 lukijoiden synnytyskertomuksia, ja ne julkaistiin Kaksplus-lehdessä sekä Kaksplus.fi-sivustolla.
Kommentit (1)
Minulle tehtiin kanssa sektio ja niin ihan saman kokemuksen. En tuntenut hengityksen liikettä luksuksen vaikutuksen takia ja se alkoi ahdistaa ja pelkäsin kovasti että menetän tajuni. Vrenpaineeni myös laski vaarallisen alas samaan aikaan.