Synnytyskertomus: ”Miehestä oli iso apu synnytyksessä”
Minun synnytykseni ei ollut mikään kauhukertomus, eikä siitä jäänyt traumoja, mutta olisi voinut muutama asia mennä toisin.
Minun synnytykseni ei ollut mikään kauhukertomus, eikä siitä jäänyt traumoja, mutta olisi voinut muutama asia mennä toisin.
Pääsimme haikaranpesä huoneeseen jossa oli mukavuuksia kylpyammeesta parisänkyyn. Synnytykseni käynnistettiin koska olin jo rv 41+6 viikoilla. Tyttö ei halunnut ulos. Synnytys kesti yhteensä 7,5h ja ponnistusvaihe 51min. Minulla oli balonki katetri, oli uusi menetelmä jolla yritettiin saada synnytys luonnollisesti käynnistymään. Se auttoi avautumaan 3cm. Kävelin kotonani ympäri huonetta mieheni käskystä, että avautuisin enemmän.
Menimme käynnistykseen aamulla vasta, olin koko yön seissyt suihkussa että olo helpottaisi.. Kätilöopistolla kalvot puhkaistiin ja aloin avautumaan. Vedin ilokaasua minkä kerkesin. Minulle tultiin sanomaan ettei epiduraalia voida antaa huonojen veriarvojen takia. Menin paniikkiin, olin jo alusta asti ollut sitä mieltä että ilman epiduraalia en synnytä. No, arvot otettiin hetken päästä uudestaan ja oli ok, sain siis epiduraalin, jes!! Noh,siitä meni aika nopeasti kun alkoi kroppa kramppaamaan lasta ulos itsekseen. Olin jo 10cm auki ennenkuin ehdittiin antaa toista suunniteltua epiduraaliannosta, mieheni kannusti minkä kerkesi ja toi minulle mehua, se oli suuri apu.
Tyttö tuli vihdoin ulos. Kaunis lapseni oli väriltään sininen ja hengitys huono. Mielessä kävi vaan että tässäkö on kiitos 9kk kantamisesta ja 7,5h punnerruksesta? Lapsi vietiin teholle ylös osastolle. Aamulla sain vasta nyytin luokseni tarkkailun jälkeen.
Kaikeksi onneksemme lapsi on nykyään täysin terve ja todella tempperamenttinen!
Kaksplus keräsi talvella 2013 lukijoiden synnytyskertomuksia, ja ne julkaistiin Kaksplus-lehdessä sekä Kaksplus.fi-sivustolla.
Jaa oma kokemuksesi