Synnytys käynnistyi rv 35 – ”Olin onnellinen ajatuksesta, etten lähtisi ilman vauvaa”

”Sunnuntaina 14.8. (rv 35+5) olimme mieheni kanssa Flow-festareilla katsomassa ihanaa Siaa. Mietin silloin, että en välttämättä suosittelisi festareille menoa enää kuukautta ennen laskettua aikaa, synnytys käynnistyy usein yllättäen, ja tässä vaiheessa se voisi olla koska tahansa. Jouduin myös selän kipuilujen takia etsimään kaikki alueen mahdolliset istumapaikat.

Alaselän kipuilu ollutkin oikeastaan ainoa raskausoire koko odotuksen ajan, minkä takia olinkin jäänyt sairaslomallekin ja siitä kesäloman kautta äitiyslomalle. Eli tuohon sunnuntaihin mennessä olin ehtinyt olla kotona jo 6 viikkoa.

Olimme kotona festareilta noin 00.30. Suuntasin samantien nukkumaan, jotta selkäsärky helpottaisi.”

Lapsivedet menevät

”Maanantai-aamuna 15.8. (rv 35+6) heräsin klo 5.30 pissahätään. Nousin sängystä ja samantien jotain märkää valahti pitkin reittäni. Menin istumaan vessanpöntölle ja aina yrittäessäni nousta kirkasta nestettä valui lisää. Hölmistyneenä ja onnellisen pelokkaana tajusin, että lapsivedet meni. Herätin mieheni ja hän alkoi pakkaamaan sairaalakassia loppuun, sillä aikaa mä soitin Kättärille lisäohjeita. Sieltä neuvottiin tulemaan mahdollisimman pian  näytille.

Saavuimme sairaalaan n. klo 6.00 ja hoitaja tutki minut ja totesi, että jään osastolle. Siinä vaiheessa olin 3 cm auki.

Edelleen hieman hämmentyneenä jäimme osastolle käyrille. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta aikaisten viikkojen takia minulle laitettiin antibioottitippa suojaamaan vauvaa.

Mieheni lähti yhdeksältä takaisin kotiin, koska  mitään ei ollut tapahtunut. Ei pienintäkään supistuksen tuntemusta, mutta lapsivettä valui säännölliseen tahtiin.

Koko päivänä ei tapahtunut tilanteeseen muutosta, ja minulle luvattiin, että lääkäri tulee seuraavana päivänä heti aamusta. Jos aamuun mennessä mitään ei ole tapahtunut, mietitään eri käynnistysvaihtoehtoja. Olin onnellinen ajatuksesta, että en lähtisi sairaalasta enää kotiin ilman vauvaa.”

Suihkussa ponnistuksen tunteita

”Kello 21.00 vihdoin alkoi tapahtua. Supistuksia alkoi tulla säännöllisesti, ja yritin helpottaa oloani suihkussa sekä kuumavesipullolla. Sain panadolia, jos sen avulla olisi pystynyt nukahtamaan. Supistukset kuitenkin tihenivät ja jossain vaiheessa aloinkin sitten niitä kellottamaan. Kun supistuksia tuli alle 3 minuutin välein, huikkasin yhdelle yököistä, että mikä tilanne. Hän vain totesi, että lopeta kellotus ja mene nukkumaan. Yritin, mutta ei onnistunut. Hälytin uudelleen yökön takaisin, ja minua hoitanut hoitaja halusikin tarkistaa tilanteen.

Hän totesi, että vauva on tosi alhaallaa, nyt lähdetään synnytyssaliin. Ilmoitin miehelleni. että pistää vauhtia ja tulee takaisin sairaalaan ja suoraan synnytyssaliin. Asumme onneksi lähellä sairaalaa, ja hän oli paikalla jo vartin päästä.

Kello oli 00.00 siirtyessämme synnytyssalin puolelle. Kätilö kyseli kiputilannettani. Totesin, että toistaiseksi pärjään, jos voin kokeilla ilokaasua ja mennä suihkuun.

Suihkussa kuitenkin alkoi suuri ponnistamisen tarve ja pyysin kätilön takaisin paikalle. Hän tutki tilanteen ja totesi että olen 9,5 cm auki ja saan luvan ponnistaa. Ponnistus kesti 10 minuuttia ja poikavauva syntyi 16.8. (rv 36+0) kello 1.12. Pikkuinen oli 49 cm ja 3280 grammaa, 9 pisteen vauva. Minä säästyin vain pienellä nirhaumalla, johon laitettiin  kaksi tikkiä.”

”Ensi kerralla on kiire!”

”Olin salaa haaveillut, että pärjäisin ilman epiduraalia tai muita puudutuksia. Kivut eivät mielestäni missään vaiheessa olleet niin kovat, että olisin sellaista edes halunnut – tosin minulle sitä ei olisi edes keretty laittamaan. Kivunlievittäjinä oli siis ainoastaan suihku, ilokaasu ja nopeasti testattu TENS-laite, jota en kuitenkaan kokenut omaksi jutukseni.

Ennenaikaisuudesta huolimatta vauva voi hyvin, ja kahdeksan päivän ikäisenä hän painoi 3215 g. Minulle jäi mielettömän hyvä fiilis synnytyksestä. Vähän liiankin hyvä… Kätilö totesikin leikkisästi, että ”Tervetuloa ensi vuonna uudestaan, mutta muistakaa, ens kerralla on kiire!”