[b]Missä olette huonoja???[/b]

Tulipa mieleen muutamista pätemisketjuista, kuinka äidit tuntuvat kilpailevan paremmuudesta, niin..

Kertokaas rohkeasti missä olette huonoja ja tunteneet epäonnistuvan!?

 

Saisin ehkä enemmän alkaa lukemaan meidän vauvalle. Aina aion ja aion aloittaa iltasadun lukemisen joka ilta mut se sitten aina siirtyy.. Ja ehkä saisin olla vähän luottavaisempi muitakin ihmisiä kohtaan jotka hoitaa tyttöä.

 

a) huono rentoutumaan ("miten tuon pieruista aiheutuvan ähinän saisi loppumaan?" ja samalla lapsi on sangen tyytyväinen...) vaikka mukelolla on kaikki hyvin
b) huono pyytämään apua mieheltä vaikka olisin väsynyt ja mies apua suorastaan tyrkyttää
c) uutuutena huono tulkitsemaan lapsen tarpeita: kaveria on ollut todella helppo lukea tähän asti mutta nyt 2,5 kk miehen alku onkin aloittanut ihan uudenlaiset itkut ja lopettanut hienovaraisen ennakkotiedottamisen nälästä ja väsymyksestä. Kaipa tämä kuuluu asiaan ja ehkä nämäkin oppii tunnistamaan, kai
d) kärsivällisyys ei väsyneenä ole kovinkaan näkyvä hyve
:snotty:

 

Hei joo ja isoin jäi edellisestä pois:
Imetys meni puihin nännien hajottua ja se osittainenkin imetys loppui nyt 2,5 kuukauden kuluttua. Otti päähän ja itketti pitkään ja nyt suututtaa se, että otin asian niin vakavasti: kyllä siitä ihminen tulee pullollakin, toivottavasti :flower:

 

Huono kestämään kätinää. Hermot tuntuu että menee heti silloin kun tuntuu että tekee IHAN kaiken mutta mikään ei auta. Ja väsyneenä vielä huonompi tässä. Ja erittäin huono kokeilemaan rohkeasti uusia juttuja tytön kanssa. Olen rutinoitunut tapojenorja ja huono pääsemään siitä eroon :ashamed:

 

Olen huono kun en tee itse ruokaa pojalle vaan syötän melkein aina purkkiruokaa.
En lue satuja lapselle. Kun en muista.
En enään leiki paljon lattialla(Syy kun on toi raskausmaha tiellä ja en pääse enään ylös lattialta) =)

 

Hei lisää... :wave: Kyllä täytyy olla enemmän äitejä, jotka eivät ole täydellisiä!

 

Heh, on se hyvä välillä lukea ajatuksia näinkin päin. Mä olen aina antanut purkkiruokaa lapselleni, enkä todellakaan tunne siitä huonoa omatuntoa. En myöskään vielä juurikaan lue lapselleni (9kk), eikä sekään paina mieltä. Mut kärsivällisyys on huono, sitä pitäis äiti-ihmisellä olla enemmän. Eihän tuo taapero kaikkea väärää tahallaan tee, mutta miksi en sitä aina jaksa muistaa. Pitäisi jaksaa aina laskea ainakin kahteenkymmeneen...

 

Imetys. Ensimmäisen lapsen kohdalla homma ei edes kauheesti kiinnostanut, kun poika olisi roikkunut rinnalla kokoajan. Toista odottaessa oikein odotin, että pääsen imettämään. Tyttö oli tosi pieni syntyessään ja jouduttiin alusta asti antamaan lisämaitoa. Mutta imetys rupesi heti takkuamaan, tyttö sai kamalat rintaraivarit aina rinnalla ja se lopahti siihen se yritys, kun mies lähti töihin isyysloman jälkeen. Kun on tuo 2-vuotias talossa ja ei siinä sit kauheesti pystyis mitään tekemään, jos huutavalle vauvalle yrität tarjota rintaa. Mutta elättelen toivoa, että sitten kolmannen kohdalla onnistuu, jos sellainen joskus suodaan =)

 

Pitäisi muistaa/jaksaa/ehtiä lukea enemmän kirjoja noille leikki-ikäisille. Kuusikuiselle vauvalleni en aio lukemisia ihan heti aloittaa.