"EI SE EDES YRITÄ!"

Olen kaulaa myöten kusessa oman elämäni kanssa. En jaksa enää edes tuntea mitään elämääni kohtaan. Olemme olleet 3 vuotta saman katon alla ja nyt taitaa meidän perhe-elämä olla ehtoopuolella.

Mieheni syyttää minua kaikesta mahdollisesta. Kaikki on aina minun vika. Olen pahasti masentunut ja huomenna menossa asiasta lääkäriin. Tätäkään ei tietysti tarvitsisi tehdä, koska olen kuulemma keksinyt masennuksen ja ahdistuksen saadakseni huomiota! Lääkkeitä en kuulemma tarvitse. Pitää vain ottaa itseä niskasta kii. Ei se kyllä ihan noinkaan ole. Olen reipastunut ja ottanut niskasta itseäni kerta toisensa jälkeen. Aina on käynyt niin, että olen väsynyt reippailemaan. Nyt haluan oikeasti hoitaa ongelman pois. Kun se vain sopisi miehelleni, mutta eihän mulla kuulemma oo mitään vikaa päässä. Asenteessa vain. Ja laiskuus se on, miksi mistään ei tule mitään. Laiska kun olen, niin en jaksa olla hereillä kuten muut, en jaksa aina edes pukea päälleni, keittää kahvia, tai mitään muutakaan normaaliin elämään liittyvää. Minä kuulemma makaan kotona pillu paljaana ja odotan onnesta soikeana miehen tiliä. Näin ei kylläkään todellisuudessa ole. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi opiskella. Kyse on siitä etten jaksa. En jaksa enää mitään.

Mieheni juo. Minäkin join paljon. Olen väsynyt juomaan ja turruttamaan pahat fiilikseni viskiin ja vodkaan. Olen vähentänyt. Tästä mieheni ei pidä...eikä ajatuksesta että lopettaisin kokonaan. Haluaisin.

Uskon Jumalaan, jollain tapaa. Se on pitänyt minut hengissä. Eilenillalla sain taas kuulla miten laiska olen.Olen onnistunut joissain kouluasioissa vihdoin ja viimein. Kerroin vain, että olen aika ylpeä, että olen edes jossain onnistunut, niin kommentti oli, että "mitäs tossa nyt on, niinhän ne kaikki saa opinnäytetyön tehtyy. Nopeemmin vaan kuin sinä." Kerroin, että vihdoin jaksan ja pystyn opiskelemaan, niin vastaus oli "No niinhän ne muutkin." Kerroin, että nyt kyllä vähän sattui. Olen todella yrittänyt ja onnistunut, ees jossain. Minulle sanottiin, että mene vaan ja hyppää sillalta kun kerran haluat! Yritin selittää, etten ole tappamassa itseäni tälläkertaa. Olen kyllä ollut aika itsetuhoinen ihminen...mutta kun mieheni sanoo,että haluisi tukea tervehtymistäni, niin se ei oikein auta, että kehottaa tuollaiseen, mitä en edes ollut tekemässä. Näin taas kuinka epäonnistunut ihminen kaikessa olen. Menneisyydessä näin vain joukon epäonnistumisia. Olen epäonnistunut vaimokin. Suostuin jälleen uskomaan, että kaikki riidat, vaikeudet kaikki on vain minun syytäni. Suostuin uskomaan, etten ole minkään arvoinen. Päätin lopettaa jälleen kaiken. Söin paketillisen Voltareenia ja Sirdalud nimistä lääkettäkin otin aika reilusti ja päätin nukkua pois. Kirjoitin kirjeen miehelleni, jossa kerroin kaiken. Kirjoitin kirjeen kaikille rakkailleni. Ja nukahdin.

Päivällä heräsin. Olen edelleen elossa...kuinka onnellinen olenkaan, että epäonnistuin jälleen. Pelkään vain riitaa, mikä tulee, kun mieheni huomaa minun tuhonneen hänen lääkkeensä. Saapahan se ainakin taas hyvän syyn juoda!

Olen sekaisin. On aivan järkyttävän paha olo henkisesti. Yhtä myllerrystä... Huomenna on onneksi lääkäri...mulla on toivoa. Haluan selvitä tästä. En vain tiedä mitä teen mieheni suhteen. Minun on paha olla hänen, itse täydellisyyden kanssa, mutta hän on saanut minut uskomaan, etten voi elää ilman häntä..

 

Olipas järkyttävää tekstiä. Siksi, kun se oli ote lähes täysin minun elämästäni lukuunottamatta rankkaa masennusta. On kuitenkin täysin selvä, että tuollainen kohtelu saa itsetunnon laskemaan ja mielen pahaksi. Kun sitä kestää aikansa, masentuu.

 

Hei!
En usko että olet luuseri, oletko koskaan ajatellut että miehesi saattaa aiheuttaa masennuksesi??? Mieti millaista elämäsi oli ennen kun tapasit miehesi, millainen olit, oliko sosiaalinen elämäsi vilkkaampaa, jaksoitko innostua asioista ja uskoitko itseesi? Jos vastaat kyllä, on miehesi aiheuttanut masennuksesi, hän on sinulle huonoa seuraa ja parasta olisi erota nyt kun vielä olet tolpillasi.

Seurustelin kerran erään miehen kanssa vajaat 2 vuotta ja voin sanoa että ne ovat olleet elämäni mustimmat ja masentavimmat vuodet! Vielä nytkin, 10 vuotta myöhemmin, kadun vain sitä ettemme eronneet jo silloin kun yritin ensimmäistä kertaa erota 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Mies oli synkkä ja veti minut mukaansa, lopulta itkeskelin ja kävin keskustelemassa ammattilaisenkin kanssa, mutta ainoastaan ero auttoi. Nyt olen naimisissa ihanan positiivisen ilopillerin kanssa ja sydämeni on täynnä rakkautta!

Lähde ajoissa tuollaisesta suhteesta! Voimia sinulle.

 

Hienoa, että olet hakemassa apua itsellesi. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan, yritä huolehtia itsestäsi ja elä elämää, joka antaa sinulle jotain. Kuvaamasi tilanne kyllä lannistaisi kenet tahansa. Tuollainen parisuhde ei anna muuta kuin henkistä kärsimystä.

 

"Minun on paha olla hänen, itse täydellisyyden kanssa, mutta hän on saanut minut uskomaan, etten voi elää ilman häntä.."

Kuulepas rakas ap. Sinä olet tänään viimeinen Elli, jota autan ja tuen netissä.
En ole ammattiauttaja, mutta annan nettitukea kun töiltäni ehdin.

Kauan sitten minäkin elin melko värikästä elämää alkoholistin aviovaimona.
Olin miehessä kiinni kuin iilimato. Sitten hän otti ja lähti. Jäin kuin nalli kalliolle lehdellä soittamaan.

Hain monenlaista apua, mutta uuden miehen hommaamiseen en ryhtynyt. Sitä suositeltiin joka puolella. Olen luonteeltani ollut aina vastarannan kiiski. Jos minua olisi neuvottu tyyliin "älä ainakaan uutta miestä hommaa" niin varmasti olisin hommannut. Ehkä neuvoivatkin viisaasti ovelia kettuja kun olivat.

Sinuna alkaisin elämään omaa itsenäistä elämää. Olet selvästikin läheisriippuvainen tyyppi. Kävin alle 10 vuotta sitten Kampissa Coda-ryhmän tilaisuudessa. Ehkä joku vapaaehtoistyötä pyörittävä Elli vieläkin vetää tuota tilaisuutta. Luulisin, että netistäkin löydät aiheesta paljon tietoa.

Anna miehen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jos olet tosiaan irtautumasta alkoholista, niin naisten AA-ryhmä auttaa sinua parhaiten.

Kävin takavuosina muutaman kerran AA-avoryhmäpalaverissa. Olen vuosien varrella kirjoittanut usein Elleissä, että naiset kaipaavat omia ryhmiä. Miesten jutut ovat niin erilaisia.

Suosittelen sinulle tv-sarja O.C katsomista. Siinä sarjassa käsitellään alkoholismia hienolla ja terveellä tavalla. Siitä puhutaan kuin mistä muusta tahansa sairaudesta.
Nainen oli vierotushoidossa ja elää nykyään täysin normaalia elämää. Järjestelee hienoja tilaisuuksia, mutta ei enää lipsu ilmaiseen viinaan. Olen alkoholisti, en juo mitään. Asian voi esittää ihmisille tyylikkäästi ja pystyssä päin. Paljon hienompaa kuin jos sanoisi esim. "Kuulun Suomen kermaan, sain kutsun linnan juhliin. Mietin tilaanko puvun Jukka Rintalalta vai pitäisikö pistäytyä Pariisissa."

Huumorintajua sinulla tuntuu olevan hieman tallella. Kehtaat surra miehen lääkkeiden puutetta. Ei lääkkeet maailmasta lopu. Apteekkari on vain hyvillään, kun asiakkaita riittää. Vaikka vetäisit kaikki viinat ja lääkkeet vessanpöntöstä alas, niin ei maailma siihen pysähdy.

Hienoa, että olet alkanut opiskella. Sellaisesta minäkin haaveilen. Opiskelu on rankkaa työtä. Olen seurannut sitä sivusta jälkikasvun opintojen takia. Korvatulpat korvilla, kettiön pöytä täynnä kansioita ja kirjoja. Tulin maanantaina puolen päivän aikoihin kotiin. Olin lomapäivällä. Koti oli kuin tornadon jäljiltä. Cif-pullo kumollaan vessanlattialla. Tietokone auki. Keittiön pöytä täynnä opiskelutarvikkeita.

Olin kuin äiti ruispalamainoksessa vai oliko se Berocca-mainos. Sitten avasin raakapakastepullan ja laitoin uunin päälle. Tunnin päästä soitin kännykällä. Tuletko kohta kotiin. Täällä olisi lämmintä pullaa. Neiti oli matkalla opiskelukaupunkiin ja tenttiin. Oli kuulema nukkunut pommiin ja juuri ja juuri ehtinyt junaan.

Sellaista minun elämä on. Itsemurhaa en ole koskaan hautonut. Uhkailin sillä, että olisin saanut kotoa karanneen ukon palaamaan roudan vaivaamana porsaana takaisin kotiin.

Kun aikoinaan hakeuduin 13 kerran psykoterapiaan, terapeutti suositteli minulle vapaaehtoistyötä mielenterveyspotilaiden kanssa. Sanoin siihen, että en ota vastuuta itsaripuheluista.

Vaikka kuinka yritän vältellä auttamista itsarijutuissa, niin aina huomaan laittaneeni lusikan soppaan. Eihän Suomessa enää edes ole muotia tehdä itsari. Tilastot ovat korjaantunut masennuslääkkeiden, terapian ym. ansioista. Minä en voi ottaa tuosta hyvästä asiasta sulkaa hattuuni.

Mitä minä keksisin ennen Lidt kauppareissua teidän illan ratoksi. Mitäpä, jos istutat sen pahasuisen siipan tähän netin ääreen. Avaa tämä viestisivu ja anna miehen lukea tämä löpinä.

Mene sinä vaikka tuonne Ellien säästöpossupalstalle. Sieltä minä tähän viestiketjuun eksyin. Löysin lopulta nettisivut. Mutta Lidtin suklaata en vielä löytänyt. Flavonoidit ovat vielä hukassa. Osta sinäkin uusin Sara-lehti. Maksaa ärrällä vain yhden euron.
Sieltä minä tuon suklaavinkin kekkasin.

Nyt pitää laittaa turpa rullalle ja rulla taskuun. Ulkona on melkoinen haipakka, mutta ei se minun menoa estä.

Eikö olekin ihanaa olla elävien kirjoissa. Kävin maanantaina kuuntelemassa selvännäkijä Johanna Bromanin luennon Kampin palvelukeskuksessa. Johanna on taas kirjoittanut uuden kirjan. Hän kertoo kirjan takakannessa tehneensä työtä vankilasta vapautuvien kanssa. Johanna on ihana ihminen. Hän sanoi, että eläminen ihmisenä on ihanaa. Niin varmasti sinäkin ajattelet ja oma kultainen miehesi. Suusta vain tulee ihan eri asioita kuin hän tarkoittaa. Ehkä siellä suussa on joku väärä ohjelma päällä.
Kaipaa varmasti huoltoa. Ihan kuin nämä tietokoneet. Väärät oletusasetukset, ja kone näyttää vain ei oota. En ymmärrä IT-asioista mitään. Parempi niin. Nautin vain näistä tietokonemaailman ihanuuksista. Kun elämäni oli juntturassa, niin onneksi sentään tietokoneet pelasivat. Kiitos ajastasi. Jos olisin ollut Al-Anon livepalaverissa, niin puheaikani olisi ollut noin 10 minuuttia. Riippuu tietenkin ryhmän koosta. Ei tätä asiaa siihen aikaan olisi ehtinyt puhua.

Siunausta elämääsi. Muista pysyä hengissä ja kirjoittaa Elleissä. Ei minulla enää ole siihen niin paljon aikaa kuin aikaisemmin. Välillä pitäisi töitäkin tehdä, sillä siitä minulle palkka maksetaan.

 

Minusta sinun pitäisi ensin hoitaa väsymyksesi, vaikka voihan se johtua masennuksesta, mutta se voi johtua myös jostakin fyysisestä vaivasta. Mikä sinua väsyttää ja miksi sinulla ei ole voimaa? Ruoka on polttoaineesi, syötkö hyvin tai imeytyykö ravinteet käyttöösi? Miten vatsa, onko ok. Miten siitä eteenpäin? Entä valveillaolon ja levon suhde? Ulkoiletko, saatko raitista ilmaa? onko sisäilma ok? Hometalo? Niin kuin huomaat, syitä voi olla myös muita, mutta voi tietysti johtua parisuhteestakin. Se on raskasta, jos lähimmät eivät tue.

Toivotaan parasta, uskon, että asiat ratkeaa.

 

En nyt muuten kommentoi, mutta nuo mainitsemasi lääkkeet ovat molemmat lihasrentouttajia ja varsinkin sirdalud aiheuttaa väsymystä. Eli jos joudut käyttämään näitä mainittuja lääkkeitä säännöllisesti, voivat ne osaltaan väsyttää.

Myös alkoholin käyttö ja ulkoiluttomuus väsyttävät ja osaltaan vaikuttavat masennukseen, kuten myös miehesi jatkuva mollaaminen.

Hyvä että sinulla on lääkäriaika varattuna, puhu hänelle myös vaikeasta ihmissuhteestasi, vaikkei ko. lääkäri juuri sen alan spesialisti olisikaan. Myös miehesi kannattaisi mennä keskustelmaan jonkin asiantuntijan kanssa, sillä eipä ole sekään tervettä, että puolisoaan mollaa ja väheksyy. Parisuhdeterapia?

Muista, että loppupeleissä elämä on Sinun käsissäsi ja Sinä kannat omasta elämästäsi vastuun. Mieti myös sitä, mitä sanoisit ja minkä neuvon antaisit, jos oma tyttäresi tai paras ystäväsi olisi sinun tilanteessasi, kehoittaisitko häntä elämään omaa elämäänsä ja jättämään ahdistavan suhteen jossa mies käyttää liikaa alkoholia?

Tee se itsellesi, mitä tekisit lähimmäisellesi!

 

Olen kaulaa myöten kusessa oman elämäni kanssa. En jaksa enää edes tuntea mitään elämääni kohtaan. Olemme olleet 3 vuotta saman katon alla ja nyt taitaa meidän perhe-elämä olla ehtoopuolella.

Mieheni syyttää minua kaikesta mahdollisesta. Kaikki on aina minun vika. Olen pahasti masentunut ja huomenna menossa asiasta lääkäriin. Tätäkään ei tietysti tarvitsisi tehdä, koska olen kuulemma keksinyt masennuksen ja ahdistuksen saadakseni huomiota! Lääkkeitä en kuulemma tarvitse. Pitää vain ottaa itseä niskasta kii. Ei se kyllä ihan noinkaan ole. Olen reipastunut ja ottanut niskasta itseäni kerta toisensa jälkeen. Aina on käynyt niin, että olen väsynyt reippailemaan. Nyt haluan oikeasti hoitaa ongelman pois. Kun se vain sopisi miehelleni, mutta eihän mulla kuulemma oo mitään vikaa päässä. Asenteessa vain. Ja laiskuus se on, miksi mistään ei tule mitään. Laiska kun olen, niin en jaksa olla hereillä kuten muut, en jaksa aina edes pukea päälleni, keittää kahvia, tai mitään muutakaan normaaliin elämään liittyvää. Minä kuulemma makaan kotona pillu paljaana ja odotan onnesta soikeana miehen tiliä. Näin ei kylläkään todellisuudessa ole. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi opiskella. Kyse on siitä etten jaksa. En jaksa enää mitään.

Mieheni juo. Minäkin join paljon. Olen väsynyt juomaan ja turruttamaan pahat fiilikseni viskiin ja vodkaan. Olen vähentänyt. Tästä mieheni ei pidä...eikä ajatuksesta että lopettaisin kokonaan. Haluaisin.

Uskon Jumalaan, jollain tapaa. Se on pitänyt minut hengissä. Eilenillalla sain taas kuulla miten laiska olen.Olen onnistunut joissain kouluasioissa vihdoin ja viimein. Kerroin vain, että olen aika ylpeä, että olen edes jossain onnistunut, niin kommentti oli, että "mitäs tossa nyt on, niinhän ne kaikki saa opinnäytetyön tehtyy. Nopeemmin vaan kuin sinä." Kerroin, että vihdoin jaksan ja pystyn opiskelemaan, niin vastaus oli "No niinhän ne muutkin." Kerroin, että nyt kyllä vähän sattui. Olen todella yrittänyt ja onnistunut, ees jossain. Minulle sanottiin, että mene vaan ja hyppää sillalta kun kerran haluat! Yritin selittää, etten ole tappamassa itseäni tälläkertaa. Olen kyllä ollut aika itsetuhoinen ihminen...mutta kun mieheni sanoo,että haluisi tukea tervehtymistäni, niin se ei oikein auta, että kehottaa tuollaiseen, mitä en edes ollut tekemässä. Näin taas kuinka epäonnistunut ihminen kaikessa olen. Menneisyydessä näin vain joukon epäonnistumisia. Olen epäonnistunut vaimokin. Suostuin jälleen uskomaan, että kaikki riidat, vaikeudet kaikki on vain minun syytäni. Suostuin uskomaan, etten ole minkään arvoinen. Päätin lopettaa jälleen kaiken. Söin paketillisen Voltareenia ja Sirdalud nimistä lääkettäkin otin aika reilusti ja päätin nukkua pois. Kirjoitin kirjeen miehelleni, jossa kerroin kaiken. Kirjoitin kirjeen kaikille rakkailleni. Ja nukahdin.

Päivällä heräsin. Olen edelleen elossa...kuinka onnellinen olenkaan, että epäonnistuin jälleen. Pelkään vain riitaa, mikä tulee, kun mieheni huomaa minun tuhonneen hänen lääkkeensä. Saapahan se ainakin taas hyvän syyn juoda!

Olen sekaisin. On aivan järkyttävän paha olo henkisesti. Yhtä myllerrystä... Huomenna on onneksi lääkäri...mulla on toivoa. Haluan selvitä tästä. En vain tiedä mitä teen mieheni suhteen. Minun on paha olla hänen, itse täydellisyyden kanssa, mutta hän on saanut minut uskomaan, etten voi elää ilman häntä..

Voi kamala! Miehesi voisi näyttää lääkärin paperit tai psykologin, hänellähän näkyy selvästi olevan pätevyys arvioida sinun terveydentilaasi. Pillupaljaanaodottaminen puolestaan kielii siitä, ettei hän arvosta sinua pätkääkään! Haet ammattiapua ja vertaistukea, vaikkapa netin keskustelupalstoilta (esmes www.verkkoklinikka.fi ja sieltä keskustelut-- löytyy masennus -ym palstoja, joissa purkaa anonyymisti sydäntään)

Kun saat voimasi ja itsetuntosi takaisin, mieti vakavasti, kannattaako suhde, jossa ei saa olla väsynyt eikä heikko. Hyvässä parisuhteessa tuetaan toista myös huonoina aikoina. Voimia!!!

 

Voi todellakin olla, että olet masentunut, mutta voi myös olla, ettei esim. kilpirauhasesi toimi normaalisti. Oireilee usein kuten masennus...

Ennen kuin aloitat mitään mielialalääkitystä, tarkastuta fysiikkasi. Eräs tuttuni sai viiden vuoden ajan mielialalääkkeitä, ei tehty fysiologisia tutkimuksia, ei annettu terapiaa, vain reseptejä reseptien perään. Väsymys, painonnousu ja ahdistus eivät helpottaneet. Kuntaan tuli uusi lääkäri, joka ei enää kirjoittanutkaan reseptejä suoralta kädeltä... Vika löytyikin fysiologiselta puolelta. Edessä oli vaikea irrottautuminen (turhasta) lääkeaineriippuvuudesta...

 

Hyvä, että menet lääkärille. Se on hyvä alku.

Ihmetyttää kovasti, että miksi roikut tuollaisessa miessuhteessa, jossa hän ei arvosta eikä kunnioita sinua. Hän ei kykene tukemaan sinua vaikeuksissa eikä osaa iloita saavutuksistasi. Mietipäs, milloin hän viimeksi on saanut sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi, hyväksi ja kauniiksi? Miksi ylipäätään hän on sinun kanssasi, jos kerran sinä olet hänen mukaansa keskivertoa huonompi? Luulen, että hänellä itsellään on huono itsetunto ja hän on ehkä salaa kateellinen, että opiskelet jne.

Anna itsellesi aikaa parantua. Ehkä irtiotto miehestä voisi olla paranemisesi kannalta hyvä asia. Alkoholin käyttö lisää masennusta. Myös tämä vuodenaika, liian vähäiset yöunet ja opiskelustressi sekä tuen puute mieheltä aiheuttavat mielialaan huononnusta. Uskoisin, että elämässäsi on tällä hetkellä monta asiaa, jotka ovat hieman pielessä. Parantuminen ei siis ole mahdollista pikalääkekuurilla, vaan monta asiaa pitäisi parantaa, jotta opit taas nauttimaan elämästä ja saat voimat takaisin.

 

Kiitos kun olette ottaneet kantaa ja auttaneet. Tämä merkitsee minulle paljon. En ole aivan yksin.

Kävipä tuossa niinkuin arvelinkin. Tuosta lääketempauksesta tuli riita. Tiedän...Tiedän että tein väärin vetäessäni yliannostuksen. Meillä riita tuli kuitenkin lähinnä siitä, että olin syönyt isännän lääkkeet! Mitäs hän nyt ottaa selkäsärkyyn?! ja en ees onnistunu kuolemaan.

Elossa olen ja onnellinen siitä edelleen. Kävin lääkärillä tänää...Eipä se oikein osannut sanoa tilanteeseen mitään, mitä en olis jo tiennyt. Tuli kuitenkin vahva tunne, että tästä on hyvä aloittaa parempi elämä. Jotenkin sitä tarvitsi jonkin vahvistuksen viisaammalta ja asiantuntijalta sille, ettei kaikki toivo ole mennyt.

Tilanteeni on vähän se, että en osaa enää päättää mistään asiasta itse. Kaikkiin asioihin ja mielipiteisiini tarvitsen jonkun toisen vahvistuksen. Tästä on hyvä kuitenkin aloittaa. Vastuunotto omasta elämästä tarvitsee itseluottamusta ja itsetuntoa. En halua enää olla toisten vietävissä. En halua enää että toiset päättävät kaikki asiat puolestani. Enää elämä ei riepottele miten sattuu... Tästä lähtien. Ainakin uskon että mulla on mahdollisuus...

Hyvä pointti muuten tuo fysiologisten juttujen tarkistaminen...Jatkuva väsymys ja muut vaivat johtuvat varmasti esimerkiksi siitä, että syönkin liian yksipuolisesti. Ruoka kun ei tahdo maistua, niin sitten tulee syötyä kaikkea hyvää ja epäterveellistä... Liikuntakin on taas sen väsymyksen ja kurjan olon takia jäänyt lähes kokonaan pois, ja siksi väsyttää entistä enemmän... Apua, haluan tämän oravanpyörän loppuvan ja lopetan sen itse. Mieheni saa suuressa viisaudessaan olla aivan mitä mieltä haluaa minun avuntarpeestani. Lähden hakemaan apua koska tarvitsen ja haluan sitä.

 

Joo, et ole yksin. Et myöskään olisi, jos lähtisit suhteesta. Luulenpa sinun tuluvan paljon onnellisemmaksi yksineläjänä kuin huonossa suhteessa, jossa sua haukutaan koko ajan. Ethän tuollaista ansaitse. Kai ymmärrät sen?

 

Hae nyt sitä fysiologista syytä ensin ja mieti suhteita vasta sitten.
Hae nyt ensimmäiseksi B-vitamiinia ja monivitamiini tableteita. Kokeilisin myös maitohappobakteereja rinnalla. Sitten ostat perunoita, keittojuureksia, sipulia ja lihaa ja teet ihan perinteisen lihakeiton. Sitten lenkille ja ajoissa nukkumaan. Tällä keinoin sinä tervehdyt aika nopeastikin.

Voimia.

 

mies, henkisesti terve ihminen jaksaa myös pitää itsestään huolta, eli neuvosi lähtee mielestäni kyllä nyt väärästä päästä liikkeelle, vaikkakin nämä asiat kulkevat tietysti myös käsi kädessä. Ei se olo parane pelkkää ruokavaliota ja elämäntapoja muuttamalla jos toinen vieressä koko ajan mollaa ja latistaa. Ensin pitää jaksaa henkisesti edes kohtalaisesti jotta jaksaisi huolehtia hyvinvoinnistaan. Ap:lle: jätä se luuseri! Peilaa vaan sinuun turhaan omaa mitättömyyttään ja pahaa oloaan, älä alistu siihen!!!

 

Niin minulla kävi niin että rakastuin mieheen joka näki minussa ihanan naisen. Sen jälkeen jaksoin jättää ihan kopio miehen kuin ap. on puolisonaan.

Rakkauden huumassa jaksoin myös ajatella itseäni ja aloin ruokavaliota korjata. Liikkua lenkillä ym. Minusta tuli sopusuhtainen terve iloinen nainen.

Kyllä - imurisuhteesta irti !
- tuollanen latistaja tosiaan melkein toivoo että häviäsit katoaisit maan pinnalta.
Imuri-ihminen = ihminen joka aivan kuin vetää elämän ilon sinusta pois et jaksa mitään,elät ja olet "kuollut" zombi elämää.

 

kuulostipa tutulta. Väärän ihmisen seura lannistaa ja voi tappaa. Puhun kokemuksesta. Parisuhteeseen kuuluu toisen arvostaminen, aina.

Pakene niin kauan kuin jaksat! Elämäsi muuttuu paremmaksi kun sen teet, usko vaan.

 

Olen itse paininut jo vuosia tämän itsetuhoisuuden ja itsensäsyyllistämisen kanssa.aloitin ensimmäisen oikean parisuhteeni ihanan miehen kanssa.kolmen yhdessäolovuoden sisään mahtui juuri paljon tälläista mitä sinulla.Riitelyä ja sitä että mies syytti kaikesta. Sitä vaan huomasi jossakin vaiheeessa itsekin uskovansa siihen että kaikki ongelmat ja riidat ovat minun syytäni.
Nyt jälkeenpäin suhteen päätyttyä olen onnellinen siitä että se on ohi. Suhteessa eläessäni tunsin valtavaa halua lähteä pois mutta pelkäsin että uskallanko siltikään.uskaltaisinko elää yksin.Mieheni, voisiko sanoa, onneksi petti minua joka oli viimeinen tikki.Tajusin silloin etten elä tätä elämää sitä varten että voisin koko ajan olla antamassa hänelle periksi.jälkeenpäin huomasin kuinka tossun alla olin.
ja kun tossun alle kerran joutuu ei ole helppoa vaan tulla sieltä pois ja osoittaa toiselle kaapin paikkaa.sinuna miettisin sitä haluatko loppuelämääsi viettää tuollaisen ihmisen kanssa. kun sitä alkaa miettiä hyvin helposti mieleen tulee ne hyvät asiat ja sitä kautta "jos sittenkin vielä yritettäisiin".mutta ne ajatukset ei sitä elämää muuta.älä hajota itseäsi enempää.joskus yksineläminen voi olla paras ratkaisu. voimia sulle.