Tämä tarina on kolmas osa Millan ja Eliaksen tarinaan. Aiemmat osat (Kielletty hedelmä ja Lehvä katto, sammal matto) olen julkaissut nimellä tuulentupa.
_____________________________________________________________
Se päivä oli vihdoin koittanut. Päivä, jona heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen toisiinsa rakastuneet Matias ja Lotta vihdoin saivat toisensa ja siunauksen liitolleen. Häät oli järjestetty luonnonkauniille kansanopistolle ja hurmaava seremonia oli pidetty pihan nurmikentällä. Nyt morsiuspari ja satakunta juhlavierasta istuivat juhlasalissa nauttimassa herkullista suklaakakkua, mutta sulhasen sisar Milla istui paikallaan närkkimässä omaa palaansa. Kyse ei ollut siitä, etteikö kakku hänestä olisi ollut herkullista tai hän ei olisi onnellinen veljensä puolesta. Hänen ruokahalunsa oli vienyt saman pöydän toisessa päässä istuva bestman, Matiaksen paras ystävä ja Millan entinen poikaystävä Elias.
Milla ja Elias olivat alkaneet seurustella, kun Milla oli juuri suorittanut lukion ensimmäisen vuoden. He olivat seurustelleet tiiviisti kaksi vuotta, mutta kirjoitusten jälkeen Milla oli päättänyt lähteä reiluksi puoleksi vuodeksi Englantiin aupairiksi itsenäistyäkseen. Aluksi Elias, joka olisi ollut valmis jo muuttamaan yhteen, oli ottanut ajatuksen raskaasti vastaan, mutta oli sitten ymmärtänyt, miksi Milla halusi lähteä.
Niin Milla oli lähtenyt ja he olivat sopineet, että Elias tulisi halvoilla lennoilla käymään hänen luonaan niin usein kuin mahdollista, siis ainakin muutaman kerran. Puolitoista kuukautta Millan lähdön jälkeen Elias pääsi käymään hänen luonaan ensimmäisen kerran. Jälleennäkeminen oli onnellinen ja ero katkeran suloinen.
Sitten, aivan yllättäen, noin kuukausi Eliaksen matkan jälkeen, Milla oli soittanut tälle ja sanonut, ettei enää voisi olla Eliaksen kanssa. Yli viikkoon ennen sitä Elias ei ollut kuullut mitään Millasta ja kun hän yritti kysyä Millalta syytä eroon, ei hän saanut mitään vastausta.
Milla oli lopulta viettänyt Englannissa täydet kaksi vuotta ja palannut vasta kuukausi ennen veljensä häitä. Elias ei ollut missään vaiheessa saanut tietää, miksi Milla oli jättänyt hänet ja hän oli surrut eroa pitkään. Sittemmin hän oli tapaillut joitakin tyttöjä, muttei ollut aloittanut uutta suhdetta. Häiden alla Elias oli yrittänyt tavata Millaa, mutta tämä oli sitkeästi vältellyt häntä. Ennen häitä hän oli nähnyt Millan vain kertaalleen aivan ohimennen ja nyt tämä istui pöydän toisessa päässä vältellen hänen katsettaan.
Milla tunsi Eliaksen katseen polttavan itseään ja, ennen kuin kakkukahvit oli nautittu, hän nousi pöydästä ja lähti sitä pakoon vessaan. Vessa ei ollut aivan juhlatilan vieressä ja ajatuksissaan Milla kääntyi väärälle käytävälle. Etsittyään hetken turhaan, alkoi Milla turhautuneena kiskoa ovia. Silloin hän kuuli askeleita käytävän päässä ja joku sanoi: "Milla." Käytävän päässä seisoi Elias, ja Milla tiesi, ettei hän voisi enää välttää tämän kohtaamista.
"Milla, mun täytyy saada puhua sun kanssa", Elias jatkoi. "Elias älä." "Ei, Milla, sä tiedät, että meidän pitää puhua. Mun täytyy tietää, miksi." Milla katsoi Eliakseen silmät täynnä surua ja tuskaa. "Mitä merkitystä sillä on. Sullahan on jo joku." "Mitä sä oikein tarkotat?" "No se blondi, jonka kanssa sä." "Ai se tyttö, joka istuu mun vieressä, Saara vai? Me ollaan pelkkiä ystäviä. Mä vein Saaran pari kertaa ulos, mutta se näki heti mun läpi, että mä välitin toisesta liikaa, voidakseni olla sen kanssa. Saara on mun mukana vaan, koska mä en halunnut tulla yksin." "Välität jostain toisesta." Milla mutisi samaan aikaan levottomasti edestakaisin kävellen. "Niin, susta Milla. Mä rakastan sua yhä. Ja siksi mun täytyy tietää." "Älä, Elias, ole kiltti", Milla sanoi jälleen itkuisella äänellä.
Elias tarttui vahvoilla käsillään Millan hartioista ja pakotti tämän katsomaan itseään silmiin. "Ei Milla, mun täytyy saada tietää. Kerro mulle, miksi sä silloin jätit mut?" Milla pudisteli ensin surkeana päätään, mutta nosti sitten katseensa ja katsoi Eliasta suoraan silmiin. "Muistatko sä silloin, kun sä kävit mun luona? Kun mä olin yötä sun luona siellä hotellilla?" "Totta kai muistan." "Niin, totta kai. Ja sä muistat, kuinka me." "rakasteltiin?" "Niin. No, siinä kävi niin, että. että meidän ehkäisy. meidän ehkäisy petti." "Mitä?" Eliaksen kädet tipahtivat Millan hartioilta. "Niin, meidän ehkäisy petti. Ja pari viikkoa sen jälkeen, kun mun kuukautiset oli myöhässä, mä menin lääkärille ja mulle kerrottiin, että mä olin raskaana." "Olit raskaana?" Elias toisti järkyttyneenä. "Miksi.. Miksi mä. Miksi sä et kertonut." Kyyneleet herahtivat Millan silmiin ja hän nosti kätensä vaientaakseen Eliaksen. "Koska. koska se meni kesken." "Meni kesken?" "Niin, pari päivää sen jälkeen, kun mä olin kuulut olevani raskaana. Mä olin ihan sekaisin, ensin siitä, että olin raskaana ja sitten siitä, etten enää ollut. Mä en tiennyt. En osannut kertoa sulle. Mulla ei ollut voimia siihen." "Ja siksi sä." "Niin. Me oltiin just puhuttu lapsista ja siitä, kuinka me molemmat joskus haluttais niitä ja. Se kaikki. Mä en vaan kestänyt sitä, mä halusin vaan sulkea sen pois." Kyynelet valuivat pitkin Millan poskia.
"Voi Milla rakas." Elias sanoi järkyttyneellä äänellä samalla kietoen kätensä hellästi Millan ympärille ja silitti tämän hiuksia. "Kerroitko sä. kerroitko sä Matiakselle tai." "En. Kukaan täällä ei tiedä. Ei sellaista kykene kertomaan puhelimessa. Gary ja Emma tietysti tietävät, muttei kukaan täältä." Elias rutisti Millan syvemmälle syliinsä ja pari kyyneltä vierähti hänenkin poskellensa. "Voi sua pientä. Sä olet kantanut tän kaiken ihan yksin." "Niin."
Hetken Elias seisoi paikallaan pitäen Millasta tiukasti kiinni. Sitten hän vetäytyi kauemmaksi ja katsoi tyttöä syvälle silmiin. "Milla, ymmärrätkö sä, että mä yhä rakastan sua. Ettei tämä, tai aika ole muuttanut sitä mihinkään?" Milla nyökkäsi vastaukseksi. "Ja siksi mun täytyy tietää, mitä sä tunnet. Onko sulla yhä tunteita mua kohtaan?" "Totta kai mulla on. Elias, sä olet mun elämän rakkaus. Mä en ole nähnyt sua puoleentoista vuoteen, enkä mä silti ole voinut lakata ajattelemasta sua. Mä olen kaivannut sua ja itkenyt sun vuokses. Helvetti, enhän mä ole edes rakastellut kenenkään muun kuin sun kanssas."
Silloin Elias laski huulensa Millan huulille ja antoi tälle pitkän hellän suudelman. Hitaasti Milla kietoi kätensä Eliaksen kaulalle ja ensimmäinen suudelma vaihtui toiseen ja toinen kolmanteen. Samalla suudelmat muuttuivat myös hitaasti kiihkeämmiksi. Milla ja Elias liimautuivat toisiinsa kuten silloin, kun he olivat olleet yhdessä aivan ensimmäistä kertaa.
Tietoisena siitä, että kuka tahansa satapäisestä hääväestä voisi minä hetkenä hyvänsä ilmestyä kulman takaa, Elias hamusi läheistä ovea, ja kuin ihmeen kaupalla se oli auki (yksikään Millan aiemmin koettamista ei ollut ollut). Oven takaa paljastui pienenpieni varastohuone, jonka kolmea seinää kiersivät korkeat hyllyt ja lattialla seisoi yksinäinen tuoli. Sinne Milla ja Elias pujahtivat ja sulkivat oven perässään.
Heti oven sulkeuduttua Elias painoi Millan sitä vasten. "Meillä on vaan hetki aikaa, mua kaivataan ihan kohta" Elias kuiskasi kevyesti huohottaen. "Mä tiedän. Mutta mulla on ollut niin hirveä ikävä sua." Milla vastasi myös kuiskaten. "Sitten meidän täytyy vaan olla nopeita" Elias kuiskasi, riisui puvuntakkinsa ja laski sen varaston tuolille. Milla löysäsi irrotti hänen solmionsa ja antoi sitten kiihkeän suudelman.
Intohimoisen suutelemisen lomassa Millan kädet avasivat näppärästi Eliaksen puvun housut ja Eliaksen kädet puolestaan vaelsivat Millan ilmavan sifonkimekon helman alle. Samalla, kun Milla vapautti Eliaksen osittain jäykistyneen kalun puvunhousuja ja boksereita alaspäin vetäen, Elias löysi Millan alushousujen reunan. Hitaasti hän hivutti ne alas Millan reisiä ja sääriä pitkin ja lopulta riisui ne kokonaan. Ylös jälleen noustuaan hänen kätensä liukui uudestaan mekon alle ja Millan kostealle hävylle. Elias alkoi hyväillä sormillaan Millan klitorista ja vaginan suuta samalla kun Milla kietoi kätensä hänen puolijäykän kalunsa ympärille. Hellin, päättäväisin liikkein he hyväilivät toisiaan, Milla kalun vartta puristellen ja hangaten, Elias peukalolla klitorista hyväillen ja paria sormea Millan sisään liu'uttaen. Pian Eliaksen kalu oli kasvanut koko komeuteensa ja Milla huokaili kiihkosta.
Silloin Elias otti Millaa kiinni lantiosta ja nosti tämän syliinsä. Milla kietoi jalkansa kevyesti Eliaksen ympärille ja kätensä tämän kaulalle samalla kun Elias nosti mekon helmaa pois tietä ja ohjasi kalunsa vaginan suulle. "Oletko sä valmis?" Elias kysyi tietäen, että puolitoistavuoden selibaatti olisi tehnyt Millasta käytännössä katsoen uudestaan neitsyen. "Olen", Milla kuiskasi ja suuteli Eliasta kiihkeästi. Hitaasti Elias upotti kalunsa tiukkaan vaginaan Millan pidätellessä hengitystään. Eliaksen lopulta ollessa kokonaan Millan sisällä antoi Milla hellän suudelman merkiksi siitä, että kaikki oli hyvin.
Silloin Elias alkoi liikuttaa itseään sisään ja ulos ovea vasten tukemastaan Millasta. Ensin tahti oli rauhallinen, mutta pian Elias kiihdytti tahtia reippaaksi saaden Millan voihkimaan melko äänekkäästi. Silloin Elias suuteli Millaa kiihkeästi, vaimentaakseen tämän nautinnon äänet. Siitäkin huolimatta Milla voihki hiljaa ja kohta hänen vaginansa alkoi supistella huumaavasti Eliaksen elimen ympärillä. Elias oli osittain unohtanut, miten ihanaa oli rakastella Millan kanssa. Elias näykki Millan huulia ja hyväili kielellään tämän kieltä samalla tuntien, että hän tulisi pian ja pysäytti työnnöt hetkeksi.
"Kulta" huohotti Elias Millan korvaan. "Onhan meillä ehkäisy kunnossa?" "On", vastasi Milla yhtä raskaasti hengittäen. Silloin Elias teki viimeiset syvät työnnöt Millaan saaden tämän ulisemaan nautinnosta ja lopulta syöksi siemennesteensä rakkaansa sisään. Hitaasti huohottaen hän laskeutui Milla yhä sylissään ja kalunsa yhä tämän sisällä tuolille istumaan ja suuteli hellästi Millaa. Milla ja Elias painoivat otsansa vastakkain ja Milla huokasi: "Mä en enää ikinä halua olla yksin, ilman sua. Se oli mun elämän suurin virhe." Elias painoi huulensa kevyesti Millan huulille. "Kulta, älä pelkää. Mä en aio ikinä enää luopua susta."
Ja siinä he istuivat, sisäkkäin, toisiaan hyväillen ja suukotellen tovin. Hitaasti ja vastentahtoisesti Milla nousi Eliaksen sylistä ja pyyhki heidän nautintonsa nesteitä reisiltään hyllyltä löytämällään paperipyyhkeellä. Myös Elias pyyhki varovasti kaluaan ennen kuin nousi ja veti bokserinsa ja housunsa uudestaan jalkaan. Milla etsi lattialta alushousunsa ja Elias puki pikkutakkinsa uudestaan ja asetteli ja suoristi kravattiaan. Milla silitti vielä hellästi Eliaksen poskea ennen kuin he hiipivät komerosta jälleen käytävälle ja juhlahumuun Elias edellä ja Milla hetkenpäästä perässä.
Eliasta velvoittivat pitkän tovin heidän yhteisen hetkensä jälkeen bestmanin velvollisuudet, mutta aina tilaisuuden tullen hänen silmänsä vaelsivat Millaan. Lopulta koitti häävalssin aika ja kun hääpari oli tovin lattialla pyörähdellyt ja muita pareja alkoi liittyä tanssiin tuli Eliaskin hakemaan Millaa lattialle. Onnellisena Milla painautui Eliasta vasten valssin pyöritykseen ja veljensä ja Lotan sekä Millan vanhempien kysyviin katseisiin pari vastasi vain onnellisilla hymyillä.
_____________________________________________________________
Se päivä oli vihdoin koittanut. Päivä, jona heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen toisiinsa rakastuneet Matias ja Lotta vihdoin saivat toisensa ja siunauksen liitolleen. Häät oli järjestetty luonnonkauniille kansanopistolle ja hurmaava seremonia oli pidetty pihan nurmikentällä. Nyt morsiuspari ja satakunta juhlavierasta istuivat juhlasalissa nauttimassa herkullista suklaakakkua, mutta sulhasen sisar Milla istui paikallaan närkkimässä omaa palaansa. Kyse ei ollut siitä, etteikö kakku hänestä olisi ollut herkullista tai hän ei olisi onnellinen veljensä puolesta. Hänen ruokahalunsa oli vienyt saman pöydän toisessa päässä istuva bestman, Matiaksen paras ystävä ja Millan entinen poikaystävä Elias.
Milla ja Elias olivat alkaneet seurustella, kun Milla oli juuri suorittanut lukion ensimmäisen vuoden. He olivat seurustelleet tiiviisti kaksi vuotta, mutta kirjoitusten jälkeen Milla oli päättänyt lähteä reiluksi puoleksi vuodeksi Englantiin aupairiksi itsenäistyäkseen. Aluksi Elias, joka olisi ollut valmis jo muuttamaan yhteen, oli ottanut ajatuksen raskaasti vastaan, mutta oli sitten ymmärtänyt, miksi Milla halusi lähteä.
Niin Milla oli lähtenyt ja he olivat sopineet, että Elias tulisi halvoilla lennoilla käymään hänen luonaan niin usein kuin mahdollista, siis ainakin muutaman kerran. Puolitoista kuukautta Millan lähdön jälkeen Elias pääsi käymään hänen luonaan ensimmäisen kerran. Jälleennäkeminen oli onnellinen ja ero katkeran suloinen.
Sitten, aivan yllättäen, noin kuukausi Eliaksen matkan jälkeen, Milla oli soittanut tälle ja sanonut, ettei enää voisi olla Eliaksen kanssa. Yli viikkoon ennen sitä Elias ei ollut kuullut mitään Millasta ja kun hän yritti kysyä Millalta syytä eroon, ei hän saanut mitään vastausta.
Milla oli lopulta viettänyt Englannissa täydet kaksi vuotta ja palannut vasta kuukausi ennen veljensä häitä. Elias ei ollut missään vaiheessa saanut tietää, miksi Milla oli jättänyt hänet ja hän oli surrut eroa pitkään. Sittemmin hän oli tapaillut joitakin tyttöjä, muttei ollut aloittanut uutta suhdetta. Häiden alla Elias oli yrittänyt tavata Millaa, mutta tämä oli sitkeästi vältellyt häntä. Ennen häitä hän oli nähnyt Millan vain kertaalleen aivan ohimennen ja nyt tämä istui pöydän toisessa päässä vältellen hänen katsettaan.
Milla tunsi Eliaksen katseen polttavan itseään ja, ennen kuin kakkukahvit oli nautittu, hän nousi pöydästä ja lähti sitä pakoon vessaan. Vessa ei ollut aivan juhlatilan vieressä ja ajatuksissaan Milla kääntyi väärälle käytävälle. Etsittyään hetken turhaan, alkoi Milla turhautuneena kiskoa ovia. Silloin hän kuuli askeleita käytävän päässä ja joku sanoi: "Milla." Käytävän päässä seisoi Elias, ja Milla tiesi, ettei hän voisi enää välttää tämän kohtaamista.
"Milla, mun täytyy saada puhua sun kanssa", Elias jatkoi. "Elias älä." "Ei, Milla, sä tiedät, että meidän pitää puhua. Mun täytyy tietää, miksi." Milla katsoi Eliakseen silmät täynnä surua ja tuskaa. "Mitä merkitystä sillä on. Sullahan on jo joku." "Mitä sä oikein tarkotat?" "No se blondi, jonka kanssa sä." "Ai se tyttö, joka istuu mun vieressä, Saara vai? Me ollaan pelkkiä ystäviä. Mä vein Saaran pari kertaa ulos, mutta se näki heti mun läpi, että mä välitin toisesta liikaa, voidakseni olla sen kanssa. Saara on mun mukana vaan, koska mä en halunnut tulla yksin." "Välität jostain toisesta." Milla mutisi samaan aikaan levottomasti edestakaisin kävellen. "Niin, susta Milla. Mä rakastan sua yhä. Ja siksi mun täytyy tietää." "Älä, Elias, ole kiltti", Milla sanoi jälleen itkuisella äänellä.
Elias tarttui vahvoilla käsillään Millan hartioista ja pakotti tämän katsomaan itseään silmiin. "Ei Milla, mun täytyy saada tietää. Kerro mulle, miksi sä silloin jätit mut?" Milla pudisteli ensin surkeana päätään, mutta nosti sitten katseensa ja katsoi Eliasta suoraan silmiin. "Muistatko sä silloin, kun sä kävit mun luona? Kun mä olin yötä sun luona siellä hotellilla?" "Totta kai muistan." "Niin, totta kai. Ja sä muistat, kuinka me." "rakasteltiin?" "Niin. No, siinä kävi niin, että. että meidän ehkäisy. meidän ehkäisy petti." "Mitä?" Eliaksen kädet tipahtivat Millan hartioilta. "Niin, meidän ehkäisy petti. Ja pari viikkoa sen jälkeen, kun mun kuukautiset oli myöhässä, mä menin lääkärille ja mulle kerrottiin, että mä olin raskaana." "Olit raskaana?" Elias toisti järkyttyneenä. "Miksi.. Miksi mä. Miksi sä et kertonut." Kyyneleet herahtivat Millan silmiin ja hän nosti kätensä vaientaakseen Eliaksen. "Koska. koska se meni kesken." "Meni kesken?" "Niin, pari päivää sen jälkeen, kun mä olin kuulut olevani raskaana. Mä olin ihan sekaisin, ensin siitä, että olin raskaana ja sitten siitä, etten enää ollut. Mä en tiennyt. En osannut kertoa sulle. Mulla ei ollut voimia siihen." "Ja siksi sä." "Niin. Me oltiin just puhuttu lapsista ja siitä, kuinka me molemmat joskus haluttais niitä ja. Se kaikki. Mä en vaan kestänyt sitä, mä halusin vaan sulkea sen pois." Kyynelet valuivat pitkin Millan poskia.
"Voi Milla rakas." Elias sanoi järkyttyneellä äänellä samalla kietoen kätensä hellästi Millan ympärille ja silitti tämän hiuksia. "Kerroitko sä. kerroitko sä Matiakselle tai." "En. Kukaan täällä ei tiedä. Ei sellaista kykene kertomaan puhelimessa. Gary ja Emma tietysti tietävät, muttei kukaan täältä." Elias rutisti Millan syvemmälle syliinsä ja pari kyyneltä vierähti hänenkin poskellensa. "Voi sua pientä. Sä olet kantanut tän kaiken ihan yksin." "Niin."
Hetken Elias seisoi paikallaan pitäen Millasta tiukasti kiinni. Sitten hän vetäytyi kauemmaksi ja katsoi tyttöä syvälle silmiin. "Milla, ymmärrätkö sä, että mä yhä rakastan sua. Ettei tämä, tai aika ole muuttanut sitä mihinkään?" Milla nyökkäsi vastaukseksi. "Ja siksi mun täytyy tietää, mitä sä tunnet. Onko sulla yhä tunteita mua kohtaan?" "Totta kai mulla on. Elias, sä olet mun elämän rakkaus. Mä en ole nähnyt sua puoleentoista vuoteen, enkä mä silti ole voinut lakata ajattelemasta sua. Mä olen kaivannut sua ja itkenyt sun vuokses. Helvetti, enhän mä ole edes rakastellut kenenkään muun kuin sun kanssas."
Silloin Elias laski huulensa Millan huulille ja antoi tälle pitkän hellän suudelman. Hitaasti Milla kietoi kätensä Eliaksen kaulalle ja ensimmäinen suudelma vaihtui toiseen ja toinen kolmanteen. Samalla suudelmat muuttuivat myös hitaasti kiihkeämmiksi. Milla ja Elias liimautuivat toisiinsa kuten silloin, kun he olivat olleet yhdessä aivan ensimmäistä kertaa.
Tietoisena siitä, että kuka tahansa satapäisestä hääväestä voisi minä hetkenä hyvänsä ilmestyä kulman takaa, Elias hamusi läheistä ovea, ja kuin ihmeen kaupalla se oli auki (yksikään Millan aiemmin koettamista ei ollut ollut). Oven takaa paljastui pienenpieni varastohuone, jonka kolmea seinää kiersivät korkeat hyllyt ja lattialla seisoi yksinäinen tuoli. Sinne Milla ja Elias pujahtivat ja sulkivat oven perässään.
Heti oven sulkeuduttua Elias painoi Millan sitä vasten. "Meillä on vaan hetki aikaa, mua kaivataan ihan kohta" Elias kuiskasi kevyesti huohottaen. "Mä tiedän. Mutta mulla on ollut niin hirveä ikävä sua." Milla vastasi myös kuiskaten. "Sitten meidän täytyy vaan olla nopeita" Elias kuiskasi, riisui puvuntakkinsa ja laski sen varaston tuolille. Milla löysäsi irrotti hänen solmionsa ja antoi sitten kiihkeän suudelman.
Intohimoisen suutelemisen lomassa Millan kädet avasivat näppärästi Eliaksen puvun housut ja Eliaksen kädet puolestaan vaelsivat Millan ilmavan sifonkimekon helman alle. Samalla, kun Milla vapautti Eliaksen osittain jäykistyneen kalun puvunhousuja ja boksereita alaspäin vetäen, Elias löysi Millan alushousujen reunan. Hitaasti hän hivutti ne alas Millan reisiä ja sääriä pitkin ja lopulta riisui ne kokonaan. Ylös jälleen noustuaan hänen kätensä liukui uudestaan mekon alle ja Millan kostealle hävylle. Elias alkoi hyväillä sormillaan Millan klitorista ja vaginan suuta samalla kun Milla kietoi kätensä hänen puolijäykän kalunsa ympärille. Hellin, päättäväisin liikkein he hyväilivät toisiaan, Milla kalun vartta puristellen ja hangaten, Elias peukalolla klitorista hyväillen ja paria sormea Millan sisään liu'uttaen. Pian Eliaksen kalu oli kasvanut koko komeuteensa ja Milla huokaili kiihkosta.
Silloin Elias otti Millaa kiinni lantiosta ja nosti tämän syliinsä. Milla kietoi jalkansa kevyesti Eliaksen ympärille ja kätensä tämän kaulalle samalla kun Elias nosti mekon helmaa pois tietä ja ohjasi kalunsa vaginan suulle. "Oletko sä valmis?" Elias kysyi tietäen, että puolitoistavuoden selibaatti olisi tehnyt Millasta käytännössä katsoen uudestaan neitsyen. "Olen", Milla kuiskasi ja suuteli Eliasta kiihkeästi. Hitaasti Elias upotti kalunsa tiukkaan vaginaan Millan pidätellessä hengitystään. Eliaksen lopulta ollessa kokonaan Millan sisällä antoi Milla hellän suudelman merkiksi siitä, että kaikki oli hyvin.
Silloin Elias alkoi liikuttaa itseään sisään ja ulos ovea vasten tukemastaan Millasta. Ensin tahti oli rauhallinen, mutta pian Elias kiihdytti tahtia reippaaksi saaden Millan voihkimaan melko äänekkäästi. Silloin Elias suuteli Millaa kiihkeästi, vaimentaakseen tämän nautinnon äänet. Siitäkin huolimatta Milla voihki hiljaa ja kohta hänen vaginansa alkoi supistella huumaavasti Eliaksen elimen ympärillä. Elias oli osittain unohtanut, miten ihanaa oli rakastella Millan kanssa. Elias näykki Millan huulia ja hyväili kielellään tämän kieltä samalla tuntien, että hän tulisi pian ja pysäytti työnnöt hetkeksi.
"Kulta" huohotti Elias Millan korvaan. "Onhan meillä ehkäisy kunnossa?" "On", vastasi Milla yhtä raskaasti hengittäen. Silloin Elias teki viimeiset syvät työnnöt Millaan saaden tämän ulisemaan nautinnosta ja lopulta syöksi siemennesteensä rakkaansa sisään. Hitaasti huohottaen hän laskeutui Milla yhä sylissään ja kalunsa yhä tämän sisällä tuolille istumaan ja suuteli hellästi Millaa. Milla ja Elias painoivat otsansa vastakkain ja Milla huokasi: "Mä en enää ikinä halua olla yksin, ilman sua. Se oli mun elämän suurin virhe." Elias painoi huulensa kevyesti Millan huulille. "Kulta, älä pelkää. Mä en aio ikinä enää luopua susta."
Ja siinä he istuivat, sisäkkäin, toisiaan hyväillen ja suukotellen tovin. Hitaasti ja vastentahtoisesti Milla nousi Eliaksen sylistä ja pyyhki heidän nautintonsa nesteitä reisiltään hyllyltä löytämällään paperipyyhkeellä. Myös Elias pyyhki varovasti kaluaan ennen kuin nousi ja veti bokserinsa ja housunsa uudestaan jalkaan. Milla etsi lattialta alushousunsa ja Elias puki pikkutakkinsa uudestaan ja asetteli ja suoristi kravattiaan. Milla silitti vielä hellästi Eliaksen poskea ennen kuin he hiipivät komerosta jälleen käytävälle ja juhlahumuun Elias edellä ja Milla hetkenpäästä perässä.
Eliasta velvoittivat pitkän tovin heidän yhteisen hetkensä jälkeen bestmanin velvollisuudet, mutta aina tilaisuuden tullen hänen silmänsä vaelsivat Millaan. Lopulta koitti häävalssin aika ja kun hääpari oli tovin lattialla pyörähdellyt ja muita pareja alkoi liittyä tanssiin tuli Eliaskin hakemaan Millaa lattialle. Onnellisena Milla painautui Eliasta vasten valssin pyöritykseen ja veljensä ja Lotan sekä Millan vanhempien kysyviin katseisiin pari vastasi vain onnellisilla hymyillä.
