Hei!

Onko muilla nuorilla naisilla kokemusta suhteesta itseänne yli 10-vuotta vanhemman miehen kanssa? Että millaista oli, miten muut ihmiset suhtautuivat seurusteluunne?

 

Onko teillä miehillä kokemusta seurustelusta itseänne yli 10v nuoremman naisen kanssa?

 

seurustelin vuosi sitten 27v naisen kanssa.
kyllä toimi ikien puolesta mutta muuten ei toiminut kun vajaan vuoden.

 

Olihan Anna Nicolellakin toimiva parisuhde itseään yli 60 v. vanhemman miehen kanssa. Rahalla ei ollut osuutta asiaan.

 

Minulla on parhaillaan suhde itseäni 22 vuotta vanhempaan mieheen. (Minä 30 v.)

Suhde toimii loistavasti, tuon ikäinen mies tietää jo mitä tahtoo ja miten naista oikeasti pidetään hyvänä (osaa olla romanttinen ja taitaa sänkyhommat).

Ulkopuoliset ovat suhtautuneet kaksijakoisesti: jotkut ovat yllättyneitä, jotkut kateellisia ja jotkut aidosti olleet onnellisia puolestamme.

 

Olen ollut viitisen vuotta suhteessa itseäni 15 v. vanhemman miehen kanssa. Olen itse alle kolmekymppinen, hän siis pian puolivälissä kohti viittäkymmentä.

Muut ihmiset - siis perheet, sukulaiset, ystävät - olivat aluksi kauhuissaan ja varmaan vieläkin on joitakin, jotka ihmettelevät. Tai siis totta kai ihmettelevät, jos asiasta kertoo. Mutta toisaalta tämä ei minusta ole mikään suhteen este: pysyvät ihmiset tottuvat asiaan melko pian ja itse tottuu ei-niin-tärkeiden ja vaikkapa uusien työkavereiden hämmästelyyn nopeasti. Joillekin (idiooteille) olen saanut selittää, olenko ollut jotenkin etsimässä itselleni isää miehestä - no heidät on saanut aika tehokkaasti hiljaiseksi hymyilemällä vinosti ja toteamalla, ettei mieheni suhde ja suhtautuminen minuun kyllä ole millään kriteereillä isällistä.

No millaista on. Me olemme ihan selkeästi eri sukupolvea. Se ei näkynyt eikä tuntunut oikeastaan missään - ennen kuin meille tuli lapsi. Sen jälkeen kotitöissä ja lastenhoidossa ollaan oltu napit vastakkain tuon tuosta. Miehen äiti ja ex-vaimo olivat kodin hengettäriä, minä olettaisin myös miehen osallistuvan kodin töihin.

Toinen ikään liittyvä asia on se, että kun elämää eletään vakavasti yhdessä, toinen ei välttämättä jaksa eikä halua ""tehdä uudestaan"" tai elää uudestaan tiettyjä vaiheita ja asioita, mitä se nuorempi kuitenkin haluaisi. Siis vaikkapa isot häät olivat meillä ihan poissuljettu ajatus.

Mutta jos vain nyt seurustelusta on kyse, niin itse tykkään, että vanhempi mies tosiaan tietää paremmin kuka on, mitä tahtoo - ja usein senkin, mitä nainen tahtoo ja kuinka nainen saadaan tuntemaan itsensä Naiseksi. En minä enää pojankoltiaiseen miestäni vaihtaisi.

 

Ollessani 22, seurustelin jonkin aikaa 37-vuotiaan miehen kanssa. Tässä tapauksessa oli sanottava, että ikäeroa oli liikaa. Oltiin yksinkertaisesti elämissämme aivan eri vaiheissa. Olin tuolloin asunut vasta vuoden omillani, lähdin kotoani 21-vuotiaana. Miehellä oli jo pitkälti omaa elämää elettynä ja värikäs historia takanaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin, 25-vuotiaana aloin seurustella 36-vuotiaan miehen kanssa. Tämä juttu kestikin sitten 7 vuotta. Tässäkin oltiin jossain määrin eri vaiheissa, mutta ei enää niin häiritsevästi kuin ensin mainitussa tapauksessa. Ikäerosta ei kukaan koskaan huomautellut, itse asiassa sukulaiset pitivät meitä täydellisenä parina.