"Hellyyskiintiö täynnä" - mistä sen tietää?

Aina sanotaan, että kunhan lapsi saanut syötyä hyvin ja hellyyskiintiö on täynnä, pitäisi osata nukkua hyvin yöt. Mistä tietää, milloin tuo kiintiö on täynnä? Meillä touhukas lapsi, joka varmasti leikkisi ja pelleilisi kanssani loputtomiin, mutta onhan tehtävä kotihommiaki jne. Välillä mietin, eikö sitten saakaan riittävästi huomiotani? Mistä sen tietää, paljonko lapsi tarvitsee?

 

Aina sanotaan, että kunhan lapsi saanut syötyä hyvin ja hellyyskiintiö on täynnä, pitäisi osata nukkua hyvin yöt. Mistä tietää, milloin tuo kiintiö on täynnä? Meillä touhukas lapsi, joka varmasti leikkisi ja pelleilisi kanssani loputtomiin, mutta onhan tehtävä kotihommiaki jne. Välillä mietin, eikö sitten saakaan riittävästi huomiotani? Mistä sen tietää, paljonko lapsi tarvitsee?

Sen kyllä oppii huomaamaan vähitellen. Kun on viettänyt aikaa lapsen kanssa ihan oikeesti ja ollut todellakin häntä varten, kyllä lapsi yleensä sietää paremmin sen että äiti/isä touhuaa muutakin. Itse tein niin että kun oli kotitöiden aika niin selostin lapselle mitä teen, ja usein otin mukaan touhuihinkin. Annoin lapselle sellaisia tehtäviä joihin hän ikänsä ja taitojensa mukaan kykeni. Ja sekös vasta olikin lapsesta mukavaa! Esim 1 vuotiaalle iskin taikinaklöntin käteen ja annoin leipoa eikä mikään tuntunut olevan mukavempaa kuin juuri leipominen.

 

äippä, entä täysmenevälle 9-11 kuiselle? Miten otat mukaan juttuihin? Kaikki menee suuhun, ei ymmärrä vielä varoituksista tms.. välillä tuntuu, että on vaan kieltoja ja perässä juoksemista. Olisi kiva "tehdä" enemmän yhdessä. Ideoita siis!

 

Puhuit nukkumisesta. Ohitin sen asian epähuomiossa, sorry.

Omani olivat aika vilkkaita veitikoita ja kyllä nukkuminen ja nukuttaminen kävi välillä työstä. Mutta kannattaa ottaa käyttöön sellaiset omat rutiinit ja säännöt iltapuuhiin ja tehdä niitä yhdessä ja sopia esim. että kun on laulettu iltalaulut ja luettu iltasadut, valot sammutetaan tai laitetaan yövalo päälle, ja sitten äippä menee laittamaan itselleen vähän teetä tai lukemaan tms.mutta on ihan lähellä eikä tarvitse hätäillä vaikka yksin sängyssä onkin. Itse jouduin vielä monta kertaa menemään sängyn luokse kun lapsilla tuntui olevan aina asiaa vielä ennen nukahtamista, mutta kyllä pienet silmät sitten menivät vähitellen kiinni. Leikki-ikäisinä nukuttaminen oli vielä vaikeampaa kun meinasivat yhdessä riehaantua juuri silloin kun pitäisi rauhoittua.

 

äippä, entä täysmenevälle 9-11 kuiselle? Miten otat mukaan juttuihin? Kaikki menee suuhun, ei ymmärrä vielä varoituksista tms.. välillä tuntuu, että on vaan kieltoja ja perässä juoksemista. Olisi kiva "tehdä" enemmän yhdessä. Ideoita siis!

Joo, vaikea ikä kun energiaa riittää vaikka muille jakaa! Perässä juoksemista ja vahtimista se onkin aamusta iltaan.

Noi rutiinit joista kerroin toimivat ainakin meillä. Vaikka kahden villin ja energisen tenavan nukuttaminen oli kyllä aika työlästä.

Meillä toimi laulut ja sadut ja hiljainen musiikki ja tietyt iltarutiinit ja pelisäännöt joista pidin kiinni. Mutta ei ne illat mitenkään helppoja ollut! Juuri tuon ikäinen kun opettelee itse liikkumaan niin tuntuu että ei meinaa pysähtyä lainkaan. Molemmat lapseni kävelivät 9 kk ikäisenä joten perässä on juostu ja lujaa.

 

Mun ihanainen tyttöni on nyt 7,5 kuukautta ja konttaa täyttä häkää ja nousee ylös polvillaan, seuraakin mua nykyisin vessaan ja keittiöön ihan omin voimin. Alkaa eroahdistuskin painamaan, joten olen ottanut tavaksi istua lattialle hänen kanssaan monta kertaa päivässä, jotta hän saa kivuta itse syliin ja siinä sitten istuskellaan, hassutellaan ja höpötellään, niin kauan kuin sen kertainen hellyyskiintiö on täynnä eli tyttö itse haluaa sitten jo pois sylistä lelujensa pariin, kun hänelle riittää läheisyys.

Toki muutenkin sylitellään pitkin päivää ja lisäksi imetän vielä. Mutta kaikesta sylittelystä huolimatta tyttö on kovin temperamenttinen ja yöt menevät niin ja näin. Olen tavallani luovuttanut ja lakannut ajattelemasta niin, että tän ikäisen lapsen pitäisi osata nukkua itsekseen, kaikki ei osaa tai halua (meilläkin on jo unikoulutettu ilman, että se olisi vaikuttanut muuhun kuin siihen ettei nukahtamiseen enää tarvita äidin tissiä). On se välillä tosi raskasta kun toinen nukkuu huonosti, mutta toisaalta ei tämä vauva ja taaperoikä kauan kestä ja uskon kyllä, että ihanaiseni oppii nukkumaan paremmin siinä vaiheessa kun hän on siihen itse valmis.

Asiaan toki vaikuttaa myös se, että olen yh, joten tytöllä ei ole läsnä säännöllisesti toista vanhempaa. Tämä tavallaan kyllä aiheuttaa itsellenikin syyllisyydentunnetta, joten en ehkä pidä tarpeeksi rotia tuossa nukkumisessa.

Nyt meni kyllä jo ohi aiheen, mutta tarkoitus oli sanoa, että kyllä se lapsi hakee sen tarvitsemansa hellyyden itkemällä tai tulemalla luokse, pakko sitä on tosiaan välillä tehdä niitä kotihommiakin. Meillä nykyään tyttö konttaa viereen kun täytän tai tyhjennän astianpesukonetta. Ruuanlaitton ajaksi otan syöttötuoliin napostelemaan suurinta herkkuaan eli maissinaksuja ja imuroiminenkin sujuu kun siirtelee syöttötuolissa mukanaan huoneesta toiseen. Eli varsinkin touhukkaiden lapsien kanssa pitää käyttää kekseliäisyyttä tässä viihdyttämisessä. Aiemmin hoidin suihkussa käynnit niin, että toinen istui sitterissä ja katseli pyykinpesukoneen pyörimistä, yhä edelleen pyykinpesukone saa tytön nauramaan ja on tosi kiehtovaa

 

Irina69:lle:
Tämä menee tämän ketjun aiheesta ohi mutta toivoittavasti kukaan ei pahastu...
Kirjoittelin tuonne yh palstalle ketjunalkua. Olen lukenut juttujasi ja olisi tosi kiva kuulla teidän arjesta ja siitä millaisin keinoin pienen vauvan kanssa pärjää. Itse olen 3kk pojan yh. Ihana pieni mutta toki yksinolo tuo haasteet ja tunteensakin. Enemmänkin olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja myös vinkkejä arkisiin hommiin ja niiden järjestämiseen. Jos kiinnostaa niin kirjoittele sinne ketjuun tai sitten meilaillakin voisin...

jokatapauksessa voimahalit viikonloppuun ihanaisesi kanssa!
t yh7 ja unelmaprinssini 3kk

 

ja toinen vastaus ketjun aiheeseen liittyen...

meillä 3kk ilmasee välillä kääntämällä katseen pois, jos ei kaipaa kontaktia. Siis toki niin pieni sylitystä kaipailee mutta tahtoo jo välillä tuijotella lelujakin ja jutella niille äidin sijasta joten silloin välttää katsetta. Yleensä se on aika lyhyt hetki mutta huomaa selvästi milloin ei jaksa olla sosiaalinen

 

... aah, sori, vastasin ohi aiheen otsikkoon liittyen... huomaa että täällä on univelkaa ja maitohormoonit jyllittää pääkopassa ))
Uskon että lapsesi kyllä osaa ilmaista jos ei ole saanut tarpeeksi huomiota, ja pakkohan on äidin pystyä hoitamaan kotia siinä samalla, vaikkakin lapsi mukana. Jos annat kaikkesi niin se kyllä riittää. Minun vauva kun on pienempi vielä niin en ehkä tiedä mistä puhun mutta uskon että intuitiolla tässä pärjätään ja lapset on aika viisaita ilmaisemaan tarpeensa jos vain tarkkaan katsoo. Kyllä tyytyväisyys ja hymy kertovat että asiat on niinkuin pitää