Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="ikuisuus, post: 18909165, member: 46823"]</p><p><strong>Develly</strong> kovasti jaksamista. Liian vähäiset yöunet on kyllä pidemmän päälle todella voimia viemää ja rasittavaa ja tuntuu kuin olisi koko ajan jossain toisessa todellisuudessa. Ja sulla on vielä perhekin hoidettavana siinä sivussa. Mua pelottaa jo valmiiksi vähän yöheräilyt vauvan kanssa, kun tarvitsen todella paljon unta, ja jos muutamakin yö menee alle 8h unilla niin mä olen ihan pois pelistä. Toivottavasti luonto on hoitanut asian ja vauvan synnyttyä jotenkin pärjää vähemmällä. Toisaalta olen onnellinen siitä, että saan olla kotona vauvan kanssa ja nukkua päivällä silloin kuin vauvakin. Mun on alkanut käydä miestä ihan hirveästi sääliksi, että kaikista yöheräilyistä ja vauvan huudosta huolimatta sen täytyy joka arkiaamu herätä aikaisin harjoitteluun. Onneksi mies pärjää luonnostaan paljon vähemmällä unella kuin minä.</p><p></p><p><strong>Vanhempien suhtautuminen vauvan tuloon</strong> on oikein positiivista ja odottavaa. Sekä mun äiti että miehen vanhemmat tulevat ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi, joten varmaan aika luonnollista, että odottavat pientä tulokasta. Muutettiin joulukuussa vähän lähemmäs tulevia isovanhempia, ja tästä on nyt matkaa miehen vanhemmille 10km ja mun äidin luokse 40km. Ihanaa tietää, että on isovanhemmat sitten lähellä. Olen ehkä joskus aiemminkin täällä kirjoitellut siitä, että mun äitini ja anoppi käyttäytyvät kauhean erilailla, vaikka molemmat ovat innoissaan. Anoppi on haalinut ties mitä vauvan tavaraa ja kutonut villasukkia jo monta kuukautta, ja mun äiti taas on sanonut, ettei hanki vauvalle mitään ennen kuin se on maailmassa. Kummallakaan ei mielestäni ole toistaan huonompi tapa olla mukana tässä raskaudessa, kun sellainen ylenmääräinen höösääminenkään ei ole kauhean mukavaa. Onneksi tuo anoppi ei mikään ihan mahdoton sentään ole, mutta välillä tuntuu, että saisi vähän vähemmän puuttua näihin vauva-asioihin. Hän on esimerkiksi useampaan otteeseen maininnut, että mihinkään piltteihin ja kaupan valmisvauvaruokiin on sitten turha koskeakaan. Ja en mä ole ajatellutkaan sellaista, kun itse tekemällä saa paljon halvemmalla tehtyä isot satsit pöperöä sitten joskus, kun se on ajankohtaista, mutta että jos mä olen joskus todella väsynyt, niin tarvitseeko tuntea huonoa omatuntoa ja piilotella vauvanruokapurkkeja kaappeihin, jos anoppi sattuu käymään. :ashamed: Tässä kun on kaikki edessä oleva aivan uutta ja ihmeellistä, enkä jaksaisi vielä itse miettiä, mitä puolen vuoden kuluttua tulee tapahtumaan.</p><p></p><p>Enemmän kuin vanhempien suhtautuminen mua huolettaa <strong>kavereiden suhtautuminen</strong>. Mun omista kavereista vielä kennelläkään ei ole vauvaa, ja joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tiedä, miten mun kanssa jutellaan tai mistä pitäisi jutella. Yksi todella hyvä ystävä on muuttunut aika etäiseksi, kun hän suoraan sanoi, että tuntuu, että ollaan nyt ihan eri maailmoissa. Pelottaa se, että katoaako pitkäaikaiset ystävät tämän vauvan myötä. Kun ihan sama ihminen mä kuitenkin edelleen olen ja mun kanssa voi puhua ihan samoista asioista kuin aiemminkin. Sitten taas ne ihmiset, joiden reaktioita pelkäsin eniten raskaudesta kertoessa, ovat ottaneet asian tosi hyvin ja olleet innoissaan. Ja tosiaan, silloin alkuraskaudessa mua ihan oikeasti pelotti kertoa raskaudesta monelle ihmiselle. Ihan älytöntä sinänsä, ja mun äitini sanoi mulle, että mitä mä muiden mielipiteistä välitän, että tää on mun tähän astisen elämäni tärkein asia ja mulla on oikeus olla onnellinen ajatteli kuka tahansa mitä vaan. En tiedä johtuuko nämä asiat nuoresta iästäni, että piti tuollaisiakin asioita jännittää. Ja sukulaisten reaktioita pelkäsin ihan hirveästi, vaikka kaikki onneksi ottivat uutisen vastaan tosi hyvin. Mies on mua neljä vuotta vanhempi ja hänen kaveripiirissään hän alkaa olla viimeisiä, joilla ei vielä ole lapsia. On ollut ihana viettää aikaa miehen perheellisten ystävien kanssa ja nähdä, millaista arki on lasten kanssa. Eli paljon on tähän raskauteen liittynyt jännittämistä muiden mielipiteistä, joilla ei tosiaankaan oikeasti ole mitään merkitystä.</p><p></p><p><strong>Tuleva synnytys</strong> on alkanut jännittää viime aikoina aika kovasti. Mua pelottaa se, että haluaisin epiduraalin, mutta kukaan ei ehdi tulla antamaan sitä, ja se, että menetän tajuntani kivun vuoksi. Jotenkin myös oman kontrollin menettäminen ahdistaa ja pelottaa. Aiemmin mulla oli tosi rauhallinen asennoituminen synnytykseen, että se menee miten menee ja katsotaan sitten siinä tilanteessa, miten toimitaan. Mun oma äiti on synnyttänyt mut, esikoisensa, 4h kestäneessä synnytyksessä, eikä ehtinyt saada mitään muuta kipulääkettä kuin ilokaasua, ja oli siitäkin tullut todella pahoinvoivaksi. Mua epäilyttää tuo ilokaasu tuohon pahoinvoinnin takia todella paljon, enkä haluaisi välttämättä edes kokeilla sitä. <strong>Onko</strong> se <strong>pahoinvointi</strong> tuosta <strong>ilokaasusta</strong> kuinka pitkäkestoista? Että jos parit henkoset ottaa ja alkaa oksettaa, niin jatkuuko se oksetus vielä pitkään sen jälkeen, kun lopettaa sen hengittämisen? Äitini nopean synnytyksen takia mua pelottaa myös se, miten kauan ensisynnyttäjän pitää kotona odotella ennen kuin sairaalaan on mitään asiaa. Voihan olla, että synnytän pitkästi ja hartaasti, mutta pelottaa se, että jo autossa tulee ponnistamisen tarve eikä ole mitään tietoa siitä, mikä tilanne on alapäässä. Mulla on myös erittäin heikko kivunsietokyky, mikä lisää tätä jännitystä. Eli paljon on asioita mietinnän alla. En tiedä, pitäisikö huomenna neuvolassa ottaa näitä asioita puheeksi, kun viimeksi vielä sanoin, ettei mua jännitä synnytys lainkaan. Mutta ei mua silloin jännittänytkään, nämä tuntemukset ovat tulleet nyt ihan viime viikkoina.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="ikuisuus, post: 18909165, member: 46823"] [b]Develly[/b] kovasti jaksamista. Liian vähäiset yöunet on kyllä pidemmän päälle todella voimia viemää ja rasittavaa ja tuntuu kuin olisi koko ajan jossain toisessa todellisuudessa. Ja sulla on vielä perhekin hoidettavana siinä sivussa. Mua pelottaa jo valmiiksi vähän yöheräilyt vauvan kanssa, kun tarvitsen todella paljon unta, ja jos muutamakin yö menee alle 8h unilla niin mä olen ihan pois pelistä. Toivottavasti luonto on hoitanut asian ja vauvan synnyttyä jotenkin pärjää vähemmällä. Toisaalta olen onnellinen siitä, että saan olla kotona vauvan kanssa ja nukkua päivällä silloin kuin vauvakin. Mun on alkanut käydä miestä ihan hirveästi sääliksi, että kaikista yöheräilyistä ja vauvan huudosta huolimatta sen täytyy joka arkiaamu herätä aikaisin harjoitteluun. Onneksi mies pärjää luonnostaan paljon vähemmällä unella kuin minä. [b]Vanhempien suhtautuminen vauvan tuloon[/b] on oikein positiivista ja odottavaa. Sekä mun äiti että miehen vanhemmat tulevat ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi, joten varmaan aika luonnollista, että odottavat pientä tulokasta. Muutettiin joulukuussa vähän lähemmäs tulevia isovanhempia, ja tästä on nyt matkaa miehen vanhemmille 10km ja mun äidin luokse 40km. Ihanaa tietää, että on isovanhemmat sitten lähellä. Olen ehkä joskus aiemminkin täällä kirjoitellut siitä, että mun äitini ja anoppi käyttäytyvät kauhean erilailla, vaikka molemmat ovat innoissaan. Anoppi on haalinut ties mitä vauvan tavaraa ja kutonut villasukkia jo monta kuukautta, ja mun äiti taas on sanonut, ettei hanki vauvalle mitään ennen kuin se on maailmassa. Kummallakaan ei mielestäni ole toistaan huonompi tapa olla mukana tässä raskaudessa, kun sellainen ylenmääräinen höösääminenkään ei ole kauhean mukavaa. Onneksi tuo anoppi ei mikään ihan mahdoton sentään ole, mutta välillä tuntuu, että saisi vähän vähemmän puuttua näihin vauva-asioihin. Hän on esimerkiksi useampaan otteeseen maininnut, että mihinkään piltteihin ja kaupan valmisvauvaruokiin on sitten turha koskeakaan. Ja en mä ole ajatellutkaan sellaista, kun itse tekemällä saa paljon halvemmalla tehtyä isot satsit pöperöä sitten joskus, kun se on ajankohtaista, mutta että jos mä olen joskus todella väsynyt, niin tarvitseeko tuntea huonoa omatuntoa ja piilotella vauvanruokapurkkeja kaappeihin, jos anoppi sattuu käymään. :ashamed: Tässä kun on kaikki edessä oleva aivan uutta ja ihmeellistä, enkä jaksaisi vielä itse miettiä, mitä puolen vuoden kuluttua tulee tapahtumaan. Enemmän kuin vanhempien suhtautuminen mua huolettaa [b]kavereiden suhtautuminen[/b]. Mun omista kavereista vielä kennelläkään ei ole vauvaa, ja joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tiedä, miten mun kanssa jutellaan tai mistä pitäisi jutella. Yksi todella hyvä ystävä on muuttunut aika etäiseksi, kun hän suoraan sanoi, että tuntuu, että ollaan nyt ihan eri maailmoissa. Pelottaa se, että katoaako pitkäaikaiset ystävät tämän vauvan myötä. Kun ihan sama ihminen mä kuitenkin edelleen olen ja mun kanssa voi puhua ihan samoista asioista kuin aiemminkin. Sitten taas ne ihmiset, joiden reaktioita pelkäsin eniten raskaudesta kertoessa, ovat ottaneet asian tosi hyvin ja olleet innoissaan. Ja tosiaan, silloin alkuraskaudessa mua ihan oikeasti pelotti kertoa raskaudesta monelle ihmiselle. Ihan älytöntä sinänsä, ja mun äitini sanoi mulle, että mitä mä muiden mielipiteistä välitän, että tää on mun tähän astisen elämäni tärkein asia ja mulla on oikeus olla onnellinen ajatteli kuka tahansa mitä vaan. En tiedä johtuuko nämä asiat nuoresta iästäni, että piti tuollaisiakin asioita jännittää. Ja sukulaisten reaktioita pelkäsin ihan hirveästi, vaikka kaikki onneksi ottivat uutisen vastaan tosi hyvin. Mies on mua neljä vuotta vanhempi ja hänen kaveripiirissään hän alkaa olla viimeisiä, joilla ei vielä ole lapsia. On ollut ihana viettää aikaa miehen perheellisten ystävien kanssa ja nähdä, millaista arki on lasten kanssa. Eli paljon on tähän raskauteen liittynyt jännittämistä muiden mielipiteistä, joilla ei tosiaankaan oikeasti ole mitään merkitystä. [b]Tuleva synnytys[/b] on alkanut jännittää viime aikoina aika kovasti. Mua pelottaa se, että haluaisin epiduraalin, mutta kukaan ei ehdi tulla antamaan sitä, ja se, että menetän tajuntani kivun vuoksi. Jotenkin myös oman kontrollin menettäminen ahdistaa ja pelottaa. Aiemmin mulla oli tosi rauhallinen asennoituminen synnytykseen, että se menee miten menee ja katsotaan sitten siinä tilanteessa, miten toimitaan. Mun oma äiti on synnyttänyt mut, esikoisensa, 4h kestäneessä synnytyksessä, eikä ehtinyt saada mitään muuta kipulääkettä kuin ilokaasua, ja oli siitäkin tullut todella pahoinvoivaksi. Mua epäilyttää tuo ilokaasu tuohon pahoinvoinnin takia todella paljon, enkä haluaisi välttämättä edes kokeilla sitä. [b]Onko[/b] se [b]pahoinvointi[/b] tuosta [b]ilokaasusta[/b] kuinka pitkäkestoista? Että jos parit henkoset ottaa ja alkaa oksettaa, niin jatkuuko se oksetus vielä pitkään sen jälkeen, kun lopettaa sen hengittämisen? Äitini nopean synnytyksen takia mua pelottaa myös se, miten kauan ensisynnyttäjän pitää kotona odotella ennen kuin sairaalaan on mitään asiaa. Voihan olla, että synnytän pitkästi ja hartaasti, mutta pelottaa se, että jo autossa tulee ponnistamisen tarve eikä ole mitään tietoa siitä, mikä tilanne on alapäässä. Mulla on myös erittäin heikko kivunsietokyky, mikä lisää tätä jännitystä. Eli paljon on asioita mietinnän alla. En tiedä, pitäisikö huomenna neuvolassa ottaa näitä asioita puheeksi, kun viimeksi vielä sanoin, ettei mua jännitä synnytys lainkaan. Mutta ei mua silloin jännittänytkään, nämä tuntemukset ovat tulleet nyt ihan viime viikkoina. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Saako lapselle antaa nimeksi Lord?
Eilen 23:53
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Anna-Maja Henriksson jätti hallituksen, politiikka ei kelpaa
Eilen 21:27
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Himoverottajat pääministeri (Petteri) Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri (Riikka) Purra (ps.) tekevät tällä päätöksellä yksittäisen veronkiristyksen
Eilen 21:02
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Suihkulähde "Women and children" Kiasman edessä, mitä mieltä?
Eilen 20:50
Echo
5 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Leena Meri ja Lulu Ranne katkaisivat ministeriöidensä yhteydet Prideen – ei saa näkyä edes sometileillä"
Eilen 20:10
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kilttimies hämillään
Eilen 19:20
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Saakohan kilttimies ostettua glyfosaattia?
Eilen 18:23
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Petteri Orpon ja Riikka Purran oikeistohallitus painoi Suomen päästöt historiallisen alas
Eilen 18:04
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:58
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Not nyt sitten vastuullisessa mediassa syyllistetään kaikkia miehiä Valkeakosken tragediasta
Started by vierailija
Keskiviikko klo 12:31
Luettu: 737
Aihe vapaa
3.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Started by vierailija
Maanantai klo 00:34
Luettu: 623
Aihe vapaa
4.
Suomi sai kyllä Stupista todella hyvän pressan
Started by vierailija
Maanantai klo 20:52
Luettu: 547
Aihe vapaa
5.
Sydän särkyy
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:03
Luettu: 534
Aihe vapaa
6.
"Sanna Marinin hallitusta ylistettiin asiasta, joka oli hirvittävä virhe"
Started by vierailija
Maanantai klo 09:15
Luettu: 529
Aihe vapaa
7.
On tää ilmastonmuutos ihanaa
Started by vierailija
Maanantai klo 13:11
Luettu: 523
Aihe vapaa
8.
Mamut ei osaa kakkia sivistysmaissa 😱
Started by vierailija
Maanantai klo 12:25
Luettu: 521
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
2.
Saako lapselle antaa nimeksi Lord?
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
3.
Not nyt sitten vastuullisessa mediassa syyllistetään kaikkia miehiä Valkeakosken tragediasta
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
6.
Syyskuun alusta lähtien kaikki saavat osallistua veropohjan laajennukseen
Latest: Johnny Appleseed
42 min sitten
Aihe vapaa
7.
Himoverottajat pääministeri (Petteri) Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri (Riikka) Purra (ps.) tekevät tällä päätöksellä yksittäisen veronkiristyksen
Latest: Johnny Appleseed
49 min sitten
Aihe vapaa
8.
Hallitus maksaa 200 miljoonaa 130 mijoonan säästämisestä. Onneksi kansa kärsii
Latest: vierailija
Tänään 00:35
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu