Henkinen puoli?

  • Viestiketjun aloittaja Pullukka23
  • Ensimmäinen viesti
Pullukka23 harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.10.2004 klo 16:48 mymmeli kirjoitti:
En ole selvinnyt mieläkään, vaikka aikaa on kulunut jo neljä vuotta. Masennuksesta kärsin.
Minun menetyksestä tulee kohta 2 vuotta ja vieläkin sitä ajatellessa tulee kauhea olo :'(
Pitää vain toivoa, että tämä tästä vielä helpottaisi joskus.
Voimia sinullekin.
 
Merjuli harmaana
Mulla kaks keskenmenoa ennen kuin sain tytön joka on nyt 5kk. Ihana aviomies auttoi jaksamaan. Ja toivo siitä, että kun olin tullut raskaaksi, voin tulla uudelleenkin ja jos kaikki hyvin menee saada lapsen. Oli vähän sekavasti sanottu mutta kai ymmärrätte.
Kyllä sitä edelleenki miettii että jos kaikki ois menny hyvin, nyt vois olla kolmen lapsen äiti, mutta olen todella onnellinen että on edes tuo yksi ihana tyttöne ja lisää saa tulla jos on tullakseen.

Voimia kaikille!!
 
Nyt äippä
Raskas palahan se oli. Meillä kun se oli ivf-hoitojen tulos, niin tuntuu jotenkin raskaammalta, kun ei itse voi "tehdä" uutta vauvaa. Kyllä sitä haikeudella muistelee, varsinkin iltaisin menkkojen aikaan tulee voimakkaammin mieleen suuri suru. :'( .
 
Olihan se vaikeaa, 2 keskenmenoa peräkkäin, itkin ja olin masentunut ensimmäiset 2 kuukautta, jonka jälkeen vähän alkoi helpottaa, vaikkei niitä koskaan pysty unohtamaan.
Nykyään minulla on poika 1v3kk, joka syntyi 2½kk ennen laskettua aikaa ja hänenkin menettämisensä oli lähellä.
Haluaisin toisen lapsen, mutten taida enää uskaltaa, kaiken kokemani jälkeen.
 
Pullukka23
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.10.2004 klo 22:04 Mami-80 kirjoitti:
Olihan se vaikeaa, 2 keskenmenoa peräkkäin, itkin ja olin masentunut ensimmäiset 2 kuukautta, jonka jälkeen vähän alkoi helpottaa, vaikkei niitä koskaan pysty unohtamaan.
Nykyään minulla on poika 1v3kk, joka syntyi 2½kk ennen laskettua aikaa ja hänenkin menettämisensä oli lähellä.
Haluaisin toisen lapsen, mutten taida enää uskaltaa, kaiken kokemani jälkeen.
Sinulla on todella ollut koettelemuksia :eek:
Toisille sattuu kaikkea pahaa ja toiset pääsee ns. helpolla.
Kauheasti voimia sinulle :flower:
 
kalervo
Mulla ollut kaksi km. Ensimmäinen 04/04 rv 6 ja nyt hiljattain toinen rv 14. Kaksi km peräkkäin ja tosi rankka tämä viimeinen niin henkisesti kuin fyysisestikkin, Suru tulee usein ja varmasti vielä pitkään.
Suuresti harmitti sairaalassa lääkäreiden ja hoitajien käytös, "eihän keskenmenosta tarvi olla pahoillaan, niitä sattuu koko ajan", mulle sanottiin, ei mitään sympatiaa tai lohdutusta. Varmasti heidän silmissään tapahtuu usein, mutta ei tunnu kivala olla vain luku..
Kotona onneksi tukea ja turvaa !!
Tsemppiä kaikiille km kokeneille, tähtivauva on mullakin !!

Oletteko muuten heti km jälkeen yrittäneet uutta raskautta ? Onko tärpännyt heti, mä kun kuulin että km jälkeen helpommin tulee raskaaksi....? Toivottavasti pian tärppäisi... :)
 
Minä olen ammentanut jaksamiseen apua kirjoittamisesta. On helpompi, kun on saanut kaiken surun, vihan, pettymyksen, syyllisyyden ym. tunteet käsiteltyä.
Miehen kanssa ja muutaman todella hyvän ystävän kanssa olen pystynyt puhumaan asiasta ja se on auttanut.
Suurin ilo on se, kun katselen kahta lastani, sillä jossain vaiheessa tuntui, että osat olivat vaihtuneet. Minun jonka olisi pitänyt olla tuki ja turva olinkin se, josta huolehdittiin ja välitettiin. Oli ihana, kun oma lapsi tuli ja halasi ja sanoi, että rakastan sinua äiti. Tyttö olisi antanut rakkaimman nukkensa minulle, koska hän ajatteli, että se voisi lohduttaa minua, kun en vauvaa saanutkaan. Pakko on jaksaa vaikkei aina siltä tunnukaan...
 
Tara-Milana
Todella huonosti. Elämä meni sekaisin, masennus muuttui keskivaikeasta vaikeaksi. Parisuhde meinasi ensimmäisen km jälkeen kaatua, eikä tämä toinenkaan helppo ole ollut. Pikku hiljaa, kun antaa itselleen aikaa.
 
sanna-cata
Minulla oli kaksoisraskaus, josta en edes tiennyt. Vasta kun toinen toinen meni kesken selvisi, että siellä kaksi oli ollut. Kesken mennyt oli viedä mennessään tämän toisenkin jolla oli eteisistukka. Kun oli raskauden loppuun asti huoli tästä elossa olevasta, ei ollut aikaa eikä voimia miettiä sitä joka ei selvinnyt.
 
-ieva-
Ei siitä koskaan voi selvitä kokonaan,mutta kyl sen pystyy jo unohtamaan arkipäivästä ja elämään normaalisti.
Silloin tällöin tulee "ahdistuskohtauksia" asian tiimoilta jolloin saatan itkeä vaik suihkussa ollessa tms.

Ja sitten se km päivämäärä on yks ikävä päivä.
 
Mulla tuli keskenmeno toissapäivänä...vaikka virallisesti vauva oli ollut kohdussa kuolleena jo kolme viikkoa. Nyt vuodan kuin seula, mutta olo on loistava!! :)
Ekan päivän (maanantaina ultran jälkeen, jossa kuollut pikkuinen siis todettiin) itkin ja itkin. En pystynyt edes oman miehen kanssa puhua itkemättä. Tiistai oli jo paljon parempi, kun pystyin jo puhua läheisille. Keskiviikkona sairaalassa puhuin oman hoitajani kanssa ja sen jälkeen fiilis on ollut aivan loistava!! :) Tämä hoitaja tsemppasi niin hyvin, että meidän pikkuinen enkelivauva on nyt positiivinen muisto ja melkeinpä positiivinen kokemuskin! Ajattelen niin, koska vauvamme ei ikinä olisi voinut syntyä ja toivottavasti pystyn tulevaisuudessa tukea ystäviä ja tuttavia, jos heille sama tapahtuu!! :)
Hoitaja kertoi sairaalassa omasta keskenmenostaan ja pyysi mua nauttimaan tulevista raskauksista. Hän ei oman km:sa jälkeen ollut pystynyt raskaudesta nauttimaan,joka häntä jälkeenpäin harmitti!! nyt siis olo todella hyvä! :) Positiivisesti ajattelen tulevaisuutta ja odotan innolla kunhan saisin taas pissiä tikkuun!! ;) :)
Enkelivauvamme on kuitenkin aina sydämmessä ja muistoissa!! :) :saint:
 
harmaa Pomi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2004 klo 18:20 Pomi kirjoitti:
Mulla tuli keskenmeno toissapäivänä...vaikka virallisesti vauva oli ollut kohdussa kuolleena jo kolme viikkoa. Nyt vuodan kuin seula, mutta olo on loistava!! :)
Ekan päivän (maanantaina ultran jälkeen, jossa kuollut pikkuinen siis todettiin) itkin ja itkin. En pystynyt edes oman miehen kanssa puhua itkemättä. Tiistai oli jo paljon parempi, kun pystyin jo puhua läheisille. Keskiviikkona sairaalassa puhuin oman hoitajani kanssa ja sen jälkeen fiilis on ollut aivan loistava!! :) Tämä hoitaja tsemppasi niin hyvin, että meidän pikkuinen enkelivauva on nyt positiivinen muisto ja melkeinpä positiivinen kokemuskin! Ajattelen niin, koska vauvamme ei ikinä olisi voinut syntyä ja toivottavasti pystyn tulevaisuudessa tukea ystäviä ja tuttavia, jos heille sama tapahtuu!! :)
Hoitaja kertoi sairaalassa omasta keskenmenostaan ja pyysi mua nauttimaan tulevista raskauksista. Hän ei oman km:sa jälkeen ollut pystynyt raskaudesta nauttimaan,joka häntä jälkeenpäin harmitti!! nyt siis olo todella hyvä! :) Positiivisesti ajattelen tulevaisuutta ja odotan innolla kunhan saisin taas pissiä tikkuun!! ;) :)
Enkelivauvamme on kuitenkin aina sydämmessä ja muistoissa!! :) :saint:
Ja eiköhän tuo esikoistyttö 1v. auta joka päivä jaksamaan ja hymyilemään elämälle!!
:) :heart: :) :heart:
 
harmaa Pomi
Mulla tuli keskenmeno toissapäivänä...vaikka virallisesti vauva oli ollut kohdussa kuolleena jo kolme viikkoa. Nyt vuodan kuin seula, mutta olo on loistava!! :)
Ekan päivän (maanantaina ultran jälkeen, jossa kuollut pikkuinen siis todettiin) itkin ja itkin. En pystynyt edes oman miehen kanssa puhua itkemättä. Tiistai oli jo paljon parempi, kun pystyin jo puhua läheisille. Keskiviikkona sairaalassa puhuin oman hoitajani kanssa ja sen jälkeen fiilis on ollut aivan loistava!! :) Tämä hoitaja tsemppasi niin hyvin, että meidän pikkuinen enkelivauva on nyt positiivinen muisto ja melkeinpä positiivinen kokemuskin! Ajattelen niin, koska vauvamme ei ikinä olisi voinut syntyä ja toivottavasti pystyn tulevaisuudessa tukea ystäviä ja tuttavia, jos heille sama tapahtuu!! :)
Hoitaja kertoi sairaalassa omasta keskenmenostaan ja pyysi mua nauttimaan tulevista raskauksista. Hän ei oman km:sa jälkeen ollut pystynyt raskaudesta nauttimaan,joka häntä jälkeenpäin harmitti!! nyt siis olo todella hyvä! :) Positiivisesti ajattelen tulevaisuutta ja odotan innolla kunhan saisin taas pissiä tikkuun!! ;) :)
Enkelivauvamme on kuitenkin aina sydämmessä ja muistoissa!! :) :saint:
Ja eiköhän tuo esikoistyttö 1v. auta joka päivä jaksamaan ja hymyilemään elämälle!!
:) :heart: :) :heart:

 
harmaa Pomi
Mulla tuli keskenmeno toissapäivänä...vaikka virallisesti vauva oli ollut kohdussa kuolleena jo kolme viikkoa. Nyt vuodan kuin seula, mutta olo on loistava!! :)
Ekan päivän (maanantaina ultran jälkeen, jossa kuollut pikkuinen siis todettiin) itkin ja itkin. En pystynyt edes oman miehen kanssa puhua itkemättä. Tiistai oli jo paljon parempi, kun pystyin jo puhua läheisille. Keskiviikkona sairaalassa puhuin oman hoitajani kanssa ja sen jälkeen fiilis on ollut aivan loistava!! :) Tämä hoitaja tsemppasi niin hyvin, että meidän pikkuinen enkelivauva on nyt positiivinen muisto ja melkeinpä positiivinen kokemuskin! Ajattelen niin, koska vauvamme ei ikinä olisi voinut syntyä ja toivottavasti pystyn tulevaisuudessa tukea ystäviä ja tuttavia, jos heille sama tapahtuu!! :)
Hoitaja kertoi sairaalassa omasta keskenmenostaan ja pyysi mua nauttimaan tulevista raskauksista. Hän ei oman km:sa jälkeen ollut pystynyt raskaudesta nauttimaan,joka häntä jälkeenpäin harmitti!! Nyt siis olo todella hyvä! :) Positiivisesti ajattelen tulevaisuutta ja odotan innolla kunhan saisin taas pissiä tikkuun!! ;) :)
Enkelivauvamme on kuitenkin aina sydämmessä ja muistoissa!! :) :saint:
Ja eiköhän tuo esikoistyttö 1v. auta joka päivä jaksamaan ja hymyilemään elämälle!!
:) :heart: :) :heart:


 
Mulla oli keskenmeno rv 12 syyskuussa 2003, vauva olis syntyny maaliskuussa 2004. Vauva olis ollu perheemme toinen lapsi, meillä oli jo yks tyttö.

Se mikä mut sai jaksamaan oli yksinkertaisesti arki ja uusi raskaus. Aluks mua ei kiinnostanu vauvan tekeminen yhtään, mut sit ku tulin raskaaks heti niin se helpotti. Kun on jo yks lapsi niin arjen on silti sujuttava, ruuat tehtävä jne. Mut parasta lääkettä oli uus raskaus, se toi elämään sellasta jatkuvuuden perspektiiviä. Ei jääny vaan märehtimään ja murehtimaan menetettyä vaan katse käänty väkisinkin tulevaisuuteen. Ja niin meille syntyi heinäkuussa 2004 ihana, aurinkoinen poika eikä enää juurikaan muistella keskenmenoa, vaikka se muhun jättikin ikuiset jälkensä.
 
Tieto, että masusa on vielä vauvva, joka voi selevitä hengisä, jos kaikki mennee hyvin. Onneks meniki..
Tietenki jouvuin vähän vällii juokseen neuvolasa ja pari kertaa ultrasa.

Selvishä hän ja on ny 1v8kk ikäne kiukkupussi.

=)
 
Minulla on 2. päivä meneillään ilman vauvaa masussa....Tuntuu niin käsittämättömän raskaalta,en ymmärrä kuinka tästä voi selvitä.Salomon syntyi menehtyneenä rv 18 tiistaina ensilumen hiljaa leijaillessa maahan.Käsittämätöntä,olen aina rakastanut ensilunta nyt tuntuu etten voi mitään vihata niin paljon...Henkinen puoleni on riekaleina...hän oli niin toivottu...rakastettu...
 

Yhteistyössä