Moi!
Nyt on pakko kyllä kirjottaa tänne ja kysellä, että voisko joku neuvoa kinkkisessä tilanteessa. Ongelma koskee perheemme 5-vuotiasta kuopusta, jonka kanssa taisteleminen omassa sängyssä nukkumisesta on saanut jo valtavat mittasuhteet ja hermot, jaksaminen ja keinot alkaa olla lopussa.Tilanne on seuraavanlainen: Perheeseemme on syntymässä lähipäivinä uusi vauva ja ennestään perheessämme on 7 ja 5-vuotiaat lapset. Jo useamman kuukauden ajan olemme jutelleet siitä, että isompien lasten tulisi nukkua jo yöt kokonaisuudessa omissa sängyissään, koska vauvan synnyttyä sänkyymme ei missään tapauksessa mahdu. Lapsemme käyvät illalla nukkumaan omiin sänkyihinsä, ja ovat yöllä jossain vaiheessa tulleet viereemme. Esikoisen kanssa pelkkä asiasta puhuminen auttoi, hän on jo usean viikon ajan nukkunut omassa sängyssään täysin. Kuopuksemme vastusteli jo alunperin pelkkää ajatustakin omassa sängyssä nukkumisesta, koska haluaisi vanhempien viereen yöllä. Kuopus nukkuu viereisessä huoneessa ja voi hyvin yöllä pissareissullaan kurkistaa makkariimme ja todeta, että paikalla ollaan. Ensimmäinen yö sen päätöksen jälkeen, että nyt meidän sänkyyn ei enää tulla, oli aivan katastrofaalinen. Kuopus heräsi ennen kahta yöllä ja kauhean taistelun ja huudon jälkeen valvoi sitten aamuun asti omassa huoneessan, kun virkistyi liikaa huutaessaan. Sen jälkeen on ollut joitakin suht hyviä öitä, käy yöllä kyllä kysymässä josko viereen pääsee, mutta kun on viety omaan sänkyyn takas, niin on sinne nukahtanut ja nukkunut aamuun asti. Viime yö olikin sitten taas jotain aivan järkyttävää. Puoli kahden aikaan heräsin siihen, että kuopus oli tulossa viereemme ja kehotin häntä omaan sänkyyn takaisin. siitä alkoikin sitten sellainen riehumien ja kiljuminen, ettei mitään tolkkua. Mieheni vei pojan sänkyyn, mutta ehei, poika ei sinne rauhoittunut vaan heitteli tavaroita ja huusi niin että herätti sitten tietysti esikoisenkin. Yritin itse useampaan kertaan rauhallisesti jutella pojalle ja saada häntä rauhoittumaan omaan sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Pojalla on huoneessan pieni yövalo, ettei tarvitse ihan pimeässä olla jos yöllä herää. Tämän valon avulla poitsu sitten alkoi leikkimään huoneessaan ja leikitti perheemme kissoja kahden jälkeen yöllä. Lopulta en keksinyt enää muuta, kuin uhata valon sammuttamisella jos ei rauhoitu sänkyynsä ja lopulta sammutinkin. Tästä huuto vasta alkoikin, ymmärrän sen kyllä, tuntuu se itsestäkin aika kauhealta jos toista pimeässä vähän jännittää.. Yö jatkui sitten useamman tunnin näissä merkeissä että yritin keksiä jotain keinoa jolla poika rauhoittuu takas nukkumaan ja antaa unirauhan muillekin, jossain vaiheessa aamuyötä sitten olikin nukahtanut uudestaan. Nyt on sitten hermot ihan loppu ja väsymys painaa, juuri kun pitäisi viimeiset hetket ennen synnytystä saada nukutuksi. Mitä tässä nyt voisi kokeilla??pitäis olla joku toimintasuunnitelma valmiina vastaavia öitä varten, koska yöllähän ei kauheen järkeviä ajatuksia tule mieleen, kun on itsekin aivan unessa. Ja aivan liian helposti tempautuu itsekin mukaan siihen huutamiseen ja taisteluun vaikka pitäisi pysyä itse rauhallisena. Alan vähitellen ymmärtää näitä Supernanny-ohjelmia, kohtahan tässä varmaan tarvitaan jotain ammatti-ihmisen apua tilanteen rauhoittamiseksi. Sori pitkä kirjoitus, toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi vaikka antaa jotain vinkkejäkin..
Nyt on pakko kyllä kirjottaa tänne ja kysellä, että voisko joku neuvoa kinkkisessä tilanteessa. Ongelma koskee perheemme 5-vuotiasta kuopusta, jonka kanssa taisteleminen omassa sängyssä nukkumisesta on saanut jo valtavat mittasuhteet ja hermot, jaksaminen ja keinot alkaa olla lopussa.Tilanne on seuraavanlainen: Perheeseemme on syntymässä lähipäivinä uusi vauva ja ennestään perheessämme on 7 ja 5-vuotiaat lapset. Jo useamman kuukauden ajan olemme jutelleet siitä, että isompien lasten tulisi nukkua jo yöt kokonaisuudessa omissa sängyissään, koska vauvan synnyttyä sänkyymme ei missään tapauksessa mahdu. Lapsemme käyvät illalla nukkumaan omiin sänkyihinsä, ja ovat yöllä jossain vaiheessa tulleet viereemme. Esikoisen kanssa pelkkä asiasta puhuminen auttoi, hän on jo usean viikon ajan nukkunut omassa sängyssään täysin. Kuopuksemme vastusteli jo alunperin pelkkää ajatustakin omassa sängyssä nukkumisesta, koska haluaisi vanhempien viereen yöllä. Kuopus nukkuu viereisessä huoneessa ja voi hyvin yöllä pissareissullaan kurkistaa makkariimme ja todeta, että paikalla ollaan. Ensimmäinen yö sen päätöksen jälkeen, että nyt meidän sänkyyn ei enää tulla, oli aivan katastrofaalinen. Kuopus heräsi ennen kahta yöllä ja kauhean taistelun ja huudon jälkeen valvoi sitten aamuun asti omassa huoneessan, kun virkistyi liikaa huutaessaan. Sen jälkeen on ollut joitakin suht hyviä öitä, käy yöllä kyllä kysymässä josko viereen pääsee, mutta kun on viety omaan sänkyyn takas, niin on sinne nukahtanut ja nukkunut aamuun asti. Viime yö olikin sitten taas jotain aivan järkyttävää. Puoli kahden aikaan heräsin siihen, että kuopus oli tulossa viereemme ja kehotin häntä omaan sänkyyn takaisin. siitä alkoikin sitten sellainen riehumien ja kiljuminen, ettei mitään tolkkua. Mieheni vei pojan sänkyyn, mutta ehei, poika ei sinne rauhoittunut vaan heitteli tavaroita ja huusi niin että herätti sitten tietysti esikoisenkin. Yritin itse useampaan kertaan rauhallisesti jutella pojalle ja saada häntä rauhoittumaan omaan sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Pojalla on huoneessan pieni yövalo, ettei tarvitse ihan pimeässä olla jos yöllä herää. Tämän valon avulla poitsu sitten alkoi leikkimään huoneessaan ja leikitti perheemme kissoja kahden jälkeen yöllä. Lopulta en keksinyt enää muuta, kuin uhata valon sammuttamisella jos ei rauhoitu sänkyynsä ja lopulta sammutinkin. Tästä huuto vasta alkoikin, ymmärrän sen kyllä, tuntuu se itsestäkin aika kauhealta jos toista pimeässä vähän jännittää.. Yö jatkui sitten useamman tunnin näissä merkeissä että yritin keksiä jotain keinoa jolla poika rauhoittuu takas nukkumaan ja antaa unirauhan muillekin, jossain vaiheessa aamuyötä sitten olikin nukahtanut uudestaan. Nyt on sitten hermot ihan loppu ja väsymys painaa, juuri kun pitäisi viimeiset hetket ennen synnytystä saada nukutuksi. Mitä tässä nyt voisi kokeilla??pitäis olla joku toimintasuunnitelma valmiina vastaavia öitä varten, koska yöllähän ei kauheen järkeviä ajatuksia tule mieleen, kun on itsekin aivan unessa. Ja aivan liian helposti tempautuu itsekin mukaan siihen huutamiseen ja taisteluun vaikka pitäisi pysyä itse rauhallisena. Alan vähitellen ymmärtää näitä Supernanny-ohjelmia, kohtahan tässä varmaan tarvitaan jotain ammatti-ihmisen apua tilanteen rauhoittamiseksi. Sori pitkä kirjoitus, toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi vaikka antaa jotain vinkkejäkin..