Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Karmea tilanne tuplien 2,5kk kanssa!!!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Vadelmaunelma, post: 23983943, member: 25638"]</p><p>Meillä on 2,5kk ikäiset kaksoset, jotka syntyivät rv 34+ etisen istukan ja lapsiveden tihkumisen vuoksi. Kyseessä ovat ainokaisemme, kauan kaivatut ja odotetut lapset, jotka saaneet alkunsa IVF -hoidolla ja 4 keskenmenon jälkeen. Koko kaksosraskaus ja siihen liittyvät kysymykset ovat olleet itselleni vaikeita ja tästä löytyy aloittamani ketju tältä palstalta otsikolla Kaksosraskaus ahdistaa. Käykääpä vilkaisemassa, jos haluatte ymmärtää tarkemmin tätä jatko-osaa. En todellakaan osannut iloita aluksi kaksosraskaudesta, mutta vähitellen sopeuduin ajatukseen. Raskaus oli kuitenkin kamala: 24/7 pahoinvointia kesti rv 15 saakka ja siitä vielä enemmän tai vähemmän pahoinvointi jatkui rv 20 saakka. Rv 16 alkoivat kivuttomat harjoitussupistukset ja rv 20 todettiin a-vauvan etinen istukka. Ns. keskiraskauden hehkua ja onnea kesti muutaman viikon, kun jouduin rv 23+ rajun ja yllättävän verenvuodon takia sairaalahoitoon. Kyseessä etisen istukan vuoto. Hieman myöhemmin todettiin myös, että lapsivettä tihkuu. Kevät kului vuoroin sairaalassa ja vuoroin kotona tiukassa vuodelevossa, labroissa ja kontrollikäynneillä. Mitään en saanut tehdä, mihinkään en saanut mennä - vain kotona piti maata ja pelätä, syntyvätkö vauvat nyt, kohta vai vasta huomenna. Kieltämättä tunnelmat vaihteli pelosta katkeruuteen - niin, että ei sitten edes tämäkään voinut mennä oppikirjojen mukaan ja mistään raskaudesta nauttimisesta ei voinut puhuakaan. Hankinnat tein netissä käsin sairaalasängyssä - vasta kun viikkoja oli yli 30, kun en ennen tiennyt, ostanko vaunut vai arkut. No, lopulta päästiin rv 34+ saakka ja vauvat syntyivät hyvävointisina. Sairaalassa vauvat olivat vajaa 2vko ennen kotiutumista. </p><p></p><p></p><p>Alku kotona sujui alkuun mallikkaasti. Vauvat olivat oppineet sairaalassa kätevästi samaan rytmiin ja yksin kotona oleminenkaan ei pelottanut ja päivät sujuivat kivasti. Ruuat on aina tehty etukäteen valmiiksi, mies hoitaa kotityöt, osallistuu aktiivisesti vauvojen hoitoon (myös yöllä, jolloin 2 syöttöä) jne. Jonkin ajan kuluttua alkoivat kuitenkin molemmilla vatsavaivat. Kaikki kotikonstit on kokeiltu mitä on mahdollista - lukuun ottamatta korvikkeen vaihtamista täysin maidottomaan. Mielestäni vatsavaivat olivat kuitenkin aluksi melko harmittomia, itkuja oli aika vähän ja vauvat rauhoittuivat hieronnalla, cuplatonilla ja maitohappobakteereilla. Sitten poika aloitti iltaitkut - luultiin aluksi koliikiksi, koska alkoi klo 18 ja loppui kuin seinään klo 24. Sitten itkut muuttuivat aivan karmeaksi kiljumiseksi, tuskan vääntelyksi ja alkoivat aamulla jo klo 8 pian heräämisen jälkeen ja jatkuivat klo 24 saakka. Poika ei enää suostunut olemaan muuta kuin pystyasennossa (kantoliina, rintareppu, sylissä olkapäätä vasten), nukkuminen ei onnistunut sängyssä (vaikka pääty kohotettu) vaan heräsi selvään kipuitkuun yleensä 15min kuluttua nukahtamisesta ja hänen rytminsä hajosi totaalisesti. Syöminenkin tuntui sattuvan (söi itkien ja huutaen), oli nieleskelyä, hikottelua jne. Käytännössä poikaa on saanut useamman viikon nyt kantaa aamusta iltaan rintarepussa ja siltikin itkee usein kovaa ja kirkuu kipuja. Käytettiin terkkarissa - ei korvatulehdusta vaan todettiin, et vauvat vaan itkee, voi voi. Samaa totesi Lastenklinikan päivystävä lääkäri ja käski antaa relatippoja. Pojan oireet viittasivat kuitenkin aivan selvästi refluksitautiin ja siitä oli merkintä hänen papereissaan toisen lääkärin havaintona ja hänen kantansa oli, että tarvittaessa aloitetaan lääkitys. Lastenklinikalla kuitenkin oltiin päivystyksessä sitä mieltä, että ei viitti näin pienelle lääkkeitä antaa. Voi että sieppasi! Ja sanojana oli itse kaksosten äiti! Menin ihan epätoivoiseksi. Arki kahden vauvan kanssa ei muutenkaan ole aina niin helppoa ja sitten kun siitä pitäisi suoriutua arkisin yksin ja vielä tilanteessa, jossa toinen huutaa kipuisena miltei koko ajan ja toisellakin on satunnaista vatsavaivaa. En kestänyt tätä typeryyttä lastenlääkärin taholta vaan marssin yksityislääkärin luo. Poika sai välittömästi diagnoosiksi refluksitaudin ja lääkityksen. </p><p></p><p>Olen ihan väsynyt ja keinoton tilanteessa. Pojan refluksioireet ovat jonkin verran helpottaneet, mutta tarvitsee edelleen paljon kantelua (pystyasento), jotta kipukohtauksia ei tule (vatsahapot ei pääse seilaamaan ees taas, mikä hyvin kivuliasta). On edelleen aika itkuinen. Lisäksi tytöllä ilmennyt myös refluksioireita, mutta lievempinä ja hänelläkin aloitettiin lääkitys. Pahimmillaan arkeni on 2 kirkuvan vauvan kantelua, hyssyttelyä ja epätoivoista selviytymisyritystä ja sen kyttäämistä, milloin kello on 17 ja mies tulee kotiin apuun. Kipujen vuoksi rytmit on menneet sekaisin, molemmat hermostuvat todella nopeasti toisen itkuun ja kiihtyvät 0-100 huippunopeaan ja siten, että lopulta kakovat ja kuulostaa, kuin tukehtuisivat, jos en välittömästi pääse ja pysty oloa helpottamaan. En tiedä, miten ihmeessä rauhoitella kahta oikeasti kivusta kirkuvaa vauvaa. Tai jos toisella onkin parempi päivä, niin pidänkö hänet ylä- vai alakerrassa kun pahimmillaan saan juosta eri kerrosten väliä rauhoittelemassa vuoron perään kiljuvia vauvoja. Edes vaunulenkeille ei voi lähteä, kun nekin ovat nykyisin yhtä hysteeristä kirkumista pojan taholta, koska ei saa oltua riittävän pystyasennossa. Eli olen kotona neljän seinän sisällä ja kateellisena katson ikkunasta, kun muut äidit työntelee kadulla vauvojaan vaunuissa. Korvissa soi sairaalan kätilön lohduttelut talvella, että sitten pääset ulos kun vauvat syntyy ja pääset liikkumaan ja se miten neuvolassakin koko ajan hoetaan, et sitten niitä monen tunnin vaunulenkkejä vaan. Ihanko totta pitäisi kivusta kirkuvaa lasta makuuttaa vielä vaunuissa ja siten se taas kiihdyttää sen toisen rauhallisemman huutoon? Tilannetta pahentaa se, että vaikka refluksioireet helpottaneet niin nyt kirkuvat kivusta, kun lääke aiheuttanut ummetusta ja odottelen josko levolac alkaisi vaikuttaa. </p><p></p><p>Onko kenelläkään kokemusta vatsavaivoin oireilevista tuplista ja miten ihmeessä pärjätä kahden kipuisen vauvan kanssa yksin? Mitään tukiverkkoja ei täällä meillä ole - siskoani lukuun ottamatta ja hän auttaa silloin kun töiltään pystyy. Sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä ja kaikki ovat työelämässä. Miehellä ei ole kesälomaa, koska vaihtoi työpaikkaa saadakseen työn, jossa ei tarvitse matkustaa ulkomailla viikkokausia jatkuvasti. Ihan yksin siis olen. Olen niin väsynyt jatkuvan itkuun ja huutoon ja kun mitään ei voi oikein tehdä, että en enää tiedä, mitä tehdä. Uutta lääkäriaikaa tämän alan spesialistille yksityispuolella odottelemme (jonoa hänelle paljon), sillä tuo refluksiin määrätty lääke ei ole riittävä vaan tarvitaan vahvempi lääke. Neuvolasta ei ole mitään apua - siellä lääkäri ei edes tiennyt, että vauvalla voi olla refluksitauti! Ainoastaan on säälitelty, kun eivät saa rintamaitoa. Niin, siis mistään imettämisistä ja maitojen pumppaamisista ei enää tule mitään, kun yhtään hetkeä en saa olla rauhassa. Vauvat huutavat joko yhtä aikaa tai kun toinen lopettaa, toinen aloittaa ja sitten toinenkin hermostuu, jos on jotenkin juuri nukahtanut. Syödä tai juoda en juuri ehdi, vaikka mies laittaa ruuat valmiiksi tai ostamme eineksiä. Nytkin heräsin yöllä sohvalta siihen, että oksetti. Sitten muistin, että en ollut syönyt mitään sitten iltapäivän voileivän. En aina enää edes tiedä tai ole varma, mitä itkevät: kipua, nälkää, väsymystä, läheisyyttä, viihdytystä, vaippaa vai mitä, koska huuto on miltei jatkuvaa. Refluksitauti on tehnyt tästä ihan painajaista ja haittaa selvästi myös tyttöä, vaikka hänellä oireet hyvin lievät. Tuntuu siltä, että hän hermostuu jo siitä, että veli on niin kipeä ja siksikin ovat molemmat itkuisia, vaikka toinen ei kipeä olisikaan. </p><p></p><p>Olen myös hyvin ahdistunut siitä, miten en pysty vastamaan vauvojeni tarpeisiin vaan yritän vain selviytyä ja välttää kaikkia huutoja ja turvata tytölle päiväunirauhan. Kaikki hoitotoimenpiteet teen äkkiä ennen kuin joku taas kilahtaa, karjuu tms ja kipuitkut tunnista toiseen on ihan karmeaa kuultavaa. Itken usein itsekin vauvojen kanssa, kun en tiedä, kumpaa kannella ja hyssytellä. Kaikki lehdet ja muut on täynnä varhaista vuorovaikutusta jne. ja se ahdistaa. En jaksa aina edes puhua vauvoille, selittää, että äiti tässä, voi pientä jne. vaan hiljaa ja mekaanisesti hoidan syötöt, vaipat ja kantelen kirkuvia vauvoja. Pelko on siis persuuksissa, että traumatisoin omat lapseni, kun en jaksa olla koko ajan läsnä 2 kirkuvalle nyytille ja onko tuloksena kaksi hyvin turvatonta pientä ihmislasta. Lapsiani rakastan yli kaiken, mutta tilanne tuntuu tosi kohtuuttomalta. Menee harakoille tämä vauva-aikakin - aivan kuin lapsettomuudessa, hoidoissa, keskenmenoissa ja vaikeassa raskaudessa ei olisi ollut riittämiin. Milloin saan nauttia äitiydestä ja vauvoistani? Kokemuksia hyvistäkin päivistä on - ennen tuota karmeaa refluksitautia - ja siksi tiedän, että selviydyn kyllä tavallisesta kaksosarjesta ja nautin elämästä vauvojen kanssa, mutta kun tämän helvetin kestosta ei ole mitään tietoa....</p><p></p><p></p><p>Kiitos, jos joku jaksoi tämänkin lukea loppuun. Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. Ja jos joku nyt miettii, että miten ehdin tämän sepustuksen kirjoittaa niin siten, että olin huono äiti ja laitoin lapset syömään itse harsoilla tuetusti eli sekin "vuorovaikutushetki" meni nyt harakoille....</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Vadelmaunelma, post: 23983943, member: 25638"] Meillä on 2,5kk ikäiset kaksoset, jotka syntyivät rv 34+ etisen istukan ja lapsiveden tihkumisen vuoksi. Kyseessä ovat ainokaisemme, kauan kaivatut ja odotetut lapset, jotka saaneet alkunsa IVF -hoidolla ja 4 keskenmenon jälkeen. Koko kaksosraskaus ja siihen liittyvät kysymykset ovat olleet itselleni vaikeita ja tästä löytyy aloittamani ketju tältä palstalta otsikolla Kaksosraskaus ahdistaa. Käykääpä vilkaisemassa, jos haluatte ymmärtää tarkemmin tätä jatko-osaa. En todellakaan osannut iloita aluksi kaksosraskaudesta, mutta vähitellen sopeuduin ajatukseen. Raskaus oli kuitenkin kamala: 24/7 pahoinvointia kesti rv 15 saakka ja siitä vielä enemmän tai vähemmän pahoinvointi jatkui rv 20 saakka. Rv 16 alkoivat kivuttomat harjoitussupistukset ja rv 20 todettiin a-vauvan etinen istukka. Ns. keskiraskauden hehkua ja onnea kesti muutaman viikon, kun jouduin rv 23+ rajun ja yllättävän verenvuodon takia sairaalahoitoon. Kyseessä etisen istukan vuoto. Hieman myöhemmin todettiin myös, että lapsivettä tihkuu. Kevät kului vuoroin sairaalassa ja vuoroin kotona tiukassa vuodelevossa, labroissa ja kontrollikäynneillä. Mitään en saanut tehdä, mihinkään en saanut mennä - vain kotona piti maata ja pelätä, syntyvätkö vauvat nyt, kohta vai vasta huomenna. Kieltämättä tunnelmat vaihteli pelosta katkeruuteen - niin, että ei sitten edes tämäkään voinut mennä oppikirjojen mukaan ja mistään raskaudesta nauttimisesta ei voinut puhuakaan. Hankinnat tein netissä käsin sairaalasängyssä - vasta kun viikkoja oli yli 30, kun en ennen tiennyt, ostanko vaunut vai arkut. No, lopulta päästiin rv 34+ saakka ja vauvat syntyivät hyvävointisina. Sairaalassa vauvat olivat vajaa 2vko ennen kotiutumista. Alku kotona sujui alkuun mallikkaasti. Vauvat olivat oppineet sairaalassa kätevästi samaan rytmiin ja yksin kotona oleminenkaan ei pelottanut ja päivät sujuivat kivasti. Ruuat on aina tehty etukäteen valmiiksi, mies hoitaa kotityöt, osallistuu aktiivisesti vauvojen hoitoon (myös yöllä, jolloin 2 syöttöä) jne. Jonkin ajan kuluttua alkoivat kuitenkin molemmilla vatsavaivat. Kaikki kotikonstit on kokeiltu mitä on mahdollista - lukuun ottamatta korvikkeen vaihtamista täysin maidottomaan. Mielestäni vatsavaivat olivat kuitenkin aluksi melko harmittomia, itkuja oli aika vähän ja vauvat rauhoittuivat hieronnalla, cuplatonilla ja maitohappobakteereilla. Sitten poika aloitti iltaitkut - luultiin aluksi koliikiksi, koska alkoi klo 18 ja loppui kuin seinään klo 24. Sitten itkut muuttuivat aivan karmeaksi kiljumiseksi, tuskan vääntelyksi ja alkoivat aamulla jo klo 8 pian heräämisen jälkeen ja jatkuivat klo 24 saakka. Poika ei enää suostunut olemaan muuta kuin pystyasennossa (kantoliina, rintareppu, sylissä olkapäätä vasten), nukkuminen ei onnistunut sängyssä (vaikka pääty kohotettu) vaan heräsi selvään kipuitkuun yleensä 15min kuluttua nukahtamisesta ja hänen rytminsä hajosi totaalisesti. Syöminenkin tuntui sattuvan (söi itkien ja huutaen), oli nieleskelyä, hikottelua jne. Käytännössä poikaa on saanut useamman viikon nyt kantaa aamusta iltaan rintarepussa ja siltikin itkee usein kovaa ja kirkuu kipuja. Käytettiin terkkarissa - ei korvatulehdusta vaan todettiin, et vauvat vaan itkee, voi voi. Samaa totesi Lastenklinikan päivystävä lääkäri ja käski antaa relatippoja. Pojan oireet viittasivat kuitenkin aivan selvästi refluksitautiin ja siitä oli merkintä hänen papereissaan toisen lääkärin havaintona ja hänen kantansa oli, että tarvittaessa aloitetaan lääkitys. Lastenklinikalla kuitenkin oltiin päivystyksessä sitä mieltä, että ei viitti näin pienelle lääkkeitä antaa. Voi että sieppasi! Ja sanojana oli itse kaksosten äiti! Menin ihan epätoivoiseksi. Arki kahden vauvan kanssa ei muutenkaan ole aina niin helppoa ja sitten kun siitä pitäisi suoriutua arkisin yksin ja vielä tilanteessa, jossa toinen huutaa kipuisena miltei koko ajan ja toisellakin on satunnaista vatsavaivaa. En kestänyt tätä typeryyttä lastenlääkärin taholta vaan marssin yksityislääkärin luo. Poika sai välittömästi diagnoosiksi refluksitaudin ja lääkityksen. Olen ihan väsynyt ja keinoton tilanteessa. Pojan refluksioireet ovat jonkin verran helpottaneet, mutta tarvitsee edelleen paljon kantelua (pystyasento), jotta kipukohtauksia ei tule (vatsahapot ei pääse seilaamaan ees taas, mikä hyvin kivuliasta). On edelleen aika itkuinen. Lisäksi tytöllä ilmennyt myös refluksioireita, mutta lievempinä ja hänelläkin aloitettiin lääkitys. Pahimmillaan arkeni on 2 kirkuvan vauvan kantelua, hyssyttelyä ja epätoivoista selviytymisyritystä ja sen kyttäämistä, milloin kello on 17 ja mies tulee kotiin apuun. Kipujen vuoksi rytmit on menneet sekaisin, molemmat hermostuvat todella nopeasti toisen itkuun ja kiihtyvät 0-100 huippunopeaan ja siten, että lopulta kakovat ja kuulostaa, kuin tukehtuisivat, jos en välittömästi pääse ja pysty oloa helpottamaan. En tiedä, miten ihmeessä rauhoitella kahta oikeasti kivusta kirkuvaa vauvaa. Tai jos toisella onkin parempi päivä, niin pidänkö hänet ylä- vai alakerrassa kun pahimmillaan saan juosta eri kerrosten väliä rauhoittelemassa vuoron perään kiljuvia vauvoja. Edes vaunulenkeille ei voi lähteä, kun nekin ovat nykyisin yhtä hysteeristä kirkumista pojan taholta, koska ei saa oltua riittävän pystyasennossa. Eli olen kotona neljän seinän sisällä ja kateellisena katson ikkunasta, kun muut äidit työntelee kadulla vauvojaan vaunuissa. Korvissa soi sairaalan kätilön lohduttelut talvella, että sitten pääset ulos kun vauvat syntyy ja pääset liikkumaan ja se miten neuvolassakin koko ajan hoetaan, et sitten niitä monen tunnin vaunulenkkejä vaan. Ihanko totta pitäisi kivusta kirkuvaa lasta makuuttaa vielä vaunuissa ja siten se taas kiihdyttää sen toisen rauhallisemman huutoon? Tilannetta pahentaa se, että vaikka refluksioireet helpottaneet niin nyt kirkuvat kivusta, kun lääke aiheuttanut ummetusta ja odottelen josko levolac alkaisi vaikuttaa. Onko kenelläkään kokemusta vatsavaivoin oireilevista tuplista ja miten ihmeessä pärjätä kahden kipuisen vauvan kanssa yksin? Mitään tukiverkkoja ei täällä meillä ole - siskoani lukuun ottamatta ja hän auttaa silloin kun töiltään pystyy. Sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä ja kaikki ovat työelämässä. Miehellä ei ole kesälomaa, koska vaihtoi työpaikkaa saadakseen työn, jossa ei tarvitse matkustaa ulkomailla viikkokausia jatkuvasti. Ihan yksin siis olen. Olen niin väsynyt jatkuvan itkuun ja huutoon ja kun mitään ei voi oikein tehdä, että en enää tiedä, mitä tehdä. Uutta lääkäriaikaa tämän alan spesialistille yksityispuolella odottelemme (jonoa hänelle paljon), sillä tuo refluksiin määrätty lääke ei ole riittävä vaan tarvitaan vahvempi lääke. Neuvolasta ei ole mitään apua - siellä lääkäri ei edes tiennyt, että vauvalla voi olla refluksitauti! Ainoastaan on säälitelty, kun eivät saa rintamaitoa. Niin, siis mistään imettämisistä ja maitojen pumppaamisista ei enää tule mitään, kun yhtään hetkeä en saa olla rauhassa. Vauvat huutavat joko yhtä aikaa tai kun toinen lopettaa, toinen aloittaa ja sitten toinenkin hermostuu, jos on jotenkin juuri nukahtanut. Syödä tai juoda en juuri ehdi, vaikka mies laittaa ruuat valmiiksi tai ostamme eineksiä. Nytkin heräsin yöllä sohvalta siihen, että oksetti. Sitten muistin, että en ollut syönyt mitään sitten iltapäivän voileivän. En aina enää edes tiedä tai ole varma, mitä itkevät: kipua, nälkää, väsymystä, läheisyyttä, viihdytystä, vaippaa vai mitä, koska huuto on miltei jatkuvaa. Refluksitauti on tehnyt tästä ihan painajaista ja haittaa selvästi myös tyttöä, vaikka hänellä oireet hyvin lievät. Tuntuu siltä, että hän hermostuu jo siitä, että veli on niin kipeä ja siksikin ovat molemmat itkuisia, vaikka toinen ei kipeä olisikaan. Olen myös hyvin ahdistunut siitä, miten en pysty vastamaan vauvojeni tarpeisiin vaan yritän vain selviytyä ja välttää kaikkia huutoja ja turvata tytölle päiväunirauhan. Kaikki hoitotoimenpiteet teen äkkiä ennen kuin joku taas kilahtaa, karjuu tms ja kipuitkut tunnista toiseen on ihan karmeaa kuultavaa. Itken usein itsekin vauvojen kanssa, kun en tiedä, kumpaa kannella ja hyssytellä. Kaikki lehdet ja muut on täynnä varhaista vuorovaikutusta jne. ja se ahdistaa. En jaksa aina edes puhua vauvoille, selittää, että äiti tässä, voi pientä jne. vaan hiljaa ja mekaanisesti hoidan syötöt, vaipat ja kantelen kirkuvia vauvoja. Pelko on siis persuuksissa, että traumatisoin omat lapseni, kun en jaksa olla koko ajan läsnä 2 kirkuvalle nyytille ja onko tuloksena kaksi hyvin turvatonta pientä ihmislasta. Lapsiani rakastan yli kaiken, mutta tilanne tuntuu tosi kohtuuttomalta. Menee harakoille tämä vauva-aikakin - aivan kuin lapsettomuudessa, hoidoissa, keskenmenoissa ja vaikeassa raskaudessa ei olisi ollut riittämiin. Milloin saan nauttia äitiydestä ja vauvoistani? Kokemuksia hyvistäkin päivistä on - ennen tuota karmeaa refluksitautia - ja siksi tiedän, että selviydyn kyllä tavallisesta kaksosarjesta ja nautin elämästä vauvojen kanssa, mutta kun tämän helvetin kestosta ei ole mitään tietoa.... Kiitos, jos joku jaksoi tämänkin lukea loppuun. Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. Ja jos joku nyt miettii, että miten ehdin tämän sepustuksen kirjoittaa niin siten, että olin huono äiti ja laitoin lapset syömään itse harsoilla tuetusti eli sekin "vuorovaikutushetki" meni nyt harakoille.... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimies ei osaa tehdä lanttusosetta karjalanpiirakoiden täytteeksi
6 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Turussa oli vappuna poliittinen hyökkäys perussuomalaista puoluetta vastaan
24 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Espoolaista mamua epäillään törkeästä ihniskaupasta - yksi uhreista on lapsi
47 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Aleksanteri Kivimäki vapautuu yli kuuden vuoden vankeustuomiostansa kahden vuoden kuluttua
55 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Uusin puoluegallup: kokoomus ylivoimainen ykkönen ja sdp romahti
Tänään 09:23
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Tänään 09:13
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomi olisi suuri mahtava valtio ilman taloushuolia jos Suomen naiset olisivat kuin Jenni Kyyriäinen
Tänään 08:59
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Alepa = Zariza?
Tänään 08:36
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 845
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 635
Aihe vapaa
7.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tiistai klo 12:58
Luettu: 613
Aihe vapaa
8.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Started by vierailija
Tiistai klo 10:24
Luettu: 595
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
SDP haaveilee tekevänsä oikeistolaista politiikkaa kokoomuksen kanssa
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
2.
Danny - sika
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
3.
Kilttimies ei osaa tehdä lanttusosetta karjalanpiirakoiden täytteeksi
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kilttimies päätti nyt
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Muslimit ja liha
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
6.
mies ei pääse yli "exästä"
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
7.
Haaveena vauva 2025
Latest: vierailija
23 min sitten
Lapsen saaminen
8.
Turussa oli vappuna poliittinen hyökkäys perussuomalaista puoluetta vastaan
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Karmea tilanne tuplien 2,5kk kanssa!!!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu