❃ Kauan plussaa odottaneet (vuosi →) ❃

@Minji ette oo siis vielä päättäneet että odotatteko julkista vai käytättekö yksityistä? Tosi ikävää että julkisen käynniltä jäi tuollainen fiilis. :( Ehkä siellä tosiaan on niin paljon asiakkaita että jonot on omaa luokkaansa.
En suoraan sanottuna tiedä yhtään että mikä meidän inssissä on homman nimi. Olin jotenkin äimänä kun tajusin että ihan tosissaan seuraava homma on inssi. Kirjoitin sentään ylös että varaa lääkäriaika heti kierron 1.päivänä ja taisin vaan vastata että ookoo, selvä juttu, näinpä tehdään.
 
@K123 Ei tosiaan olla vielä päätetty mennäänkö yksityiselle inssiin tässä odotellessa. Sitten kun menkat alkaa, niin täytyy laskeskella, että mihin ovis mahdollisesti osuisi, että osuuko arkipäivään, jotta inssi olisi edes mahdollinen. Luomukiertoon kun ei oikeen voi ovista säädellä.
Kerro sitten kun menkat alkaa ja kuulet miten asia etenee teillä inssin suhteen!
 
@Wintersun @papurinsessa sori kun kysyn näin yksityistä asiaa näin suoraan, ymmärrän täysin jos ette halua vastata: miten ootte suhtautuneet siihen että lapsettomuus johtunee puolisosta?
Oon itse siinä vaiheessa ettei tän asian vakavuutta oikein meinaa uskoa. Ajattelen että tietysti se on OK jos me ei ikinä saada lapsia vaikka se johtuisi miehestä, mutta enhän minä oikeasti tiedä miten joskus katkeroituisin siitä sitten kun ikää tulee enemmin ja oma aika loppuu lapsenteon suhteen. Eikä mies ole ikinä sanonut minulle mitään syyllistävää, mutta itse mietin miten hirveää on jos mieskään ei ikinä saa minun takiani lapsia.
Ja haluan ajatella että voidaanhan me aina adoptoida, mutta jos sitä pitäisi ajatella nyt ihan tosissaan niin en kyllä olisi valmis. Onko kaikki muut jo pureskelleet nää asiat?
 
@Wintersun @papurinsessa sori kun kysyn näin yksityistä asiaa näin suoraan, ymmärrän täysin jos ette halua vastata: miten ootte suhtautuneet siihen että lapsettomuus johtunee puolisosta?
Oon itse siinä vaiheessa ettei tän asian vakavuutta oikein meinaa uskoa. Ajattelen että tietysti se on OK jos me ei ikinä saada lapsia vaikka se johtuisi miehestä, mutta enhän minä oikeasti tiedä miten joskus katkeroituisin siitä sitten kun ikää tulee enemmin ja oma aika loppuu lapsenteon suhteen. Eikä mies ole ikinä sanonut minulle mitään syyllistävää, mutta itse mietin miten hirveää on jos mieskään ei ikinä saa minun takiani lapsia.
Ja haluan ajatella että voidaanhan me aina adoptoida, mutta jos sitä pitäisi ajatella nyt ihan tosissaan niin en kyllä olisi valmis. Onko kaikki muut jo pureskelleet nää asiat?
Mä en voi 100% sanoa että syy on miehessä, kun mun luteaalivaihe on 9 päivää, mut siihen lääkäri vaan sanonut että ei väliä luonnollisella kierrolla kun tehdään ivf. Kaikki arvot mulla oli ok, vaikkakin munasarjat näytti ultratessa hiljasilta.
Mutta ei mua haittaa se tieto. Tavallaan tiesi kun 7v oli mennyt kun tutkittiin, että jossainhan se vika on. Ja me ollaan puhuttu että jos omill soluilla ei onnistu niin se on sitten siinä. Eikä adoptiokaan tunnu omalta.
 
Luovutetut solut ovat vaihtoehto, jos haluaa kokea raskauden ja imetyksen :) Munasolut olivat toki tosi kalliit. Minulle ei ole mikään kynnys käyttää luovutettuja soluja, mies vähän aluksi arlkaili, mutta lopulta, kun keskenmeno tuli, itki kuin pieni lapsi kaksi päivää putkeen. Ei siinä vaiheessa mietitty, kenen perimä lapsella on, se oli meidän lapsi :)
 
@Wintersun ihanaa kuulla että se ei sinänsä haittaa. Tai siis, ettei ole jäänyt vaan jumiin siihen ajatukseen että mitä minä/puoliso missaa. Kai se aika auttaa sitten siinäkin ajatustyössä :)
@kirsillevauva mahtavaa että mies suostui vaikka ensin arkailikin:) Varmaan sen ensimmäisen, periaatteellisen päätöksen jälkeen ei käy mielessäkään koko asia vaan osaa sitten nauttia siitä että ylipäätään on perheenlisäystä tulossa.
 
@Wintersun ihanaa kuulla että se ei sinänsä haittaa. Tai siis, ettei ole jäänyt vaan jumiin siihen ajatukseen että mitä minä/puoliso missaa. Kai se aika auttaa sitten siinäkin ajatustyössä :)
@kirsillevauva mahtavaa että mies suostui vaikka ensin arkailikin:) Varmaan sen ensimmäisen, periaatteellisen päätöksen jälkeen ei käy mielessäkään koko asia vaan osaa sitten nauttia siitä että ylipäätään on perheenlisäystä tulossa.
Mä luulen että se oli isompi kolaus miehelle itselleen, toki oli kyllä vähän ennakkoaavistusta tästä kun hänelle on tehty nuorena leikkaus kiveksiin. Että saattoi vaikuttaa.

Se on kyllä hienoa että lahjoitusmunasoluja ja sittiösoluja on tarjolla halukkaille.
Ja en siis mitenkään todellakaan vierasta ajatusta niiden käytöstä, vaan se tuntuu meille sellaiselta asialta nyt ettei haluta. Mutta, meillä hoidot on vielä tekemättä, voihan se tilanne olla toinen jos sitten käy niin ettei onnistu näin.
 
Nyt vähän selkeni tuo aukkari itselle. Minulle sitä ei ole tehty koska ei ole aihetta epäillä, että johdin olisi tukossa. Lääkäri selitti sen, kun ei ole sairastanut klamydiaa tai muuta synnytys elinten sairautta eikä tehty vatsan alueella leikkausta. Ja sanoi myös yhdeksi mahdolliseksi endometriosin, niin silloin saatettaisiin tehdä. Sanoi myös, että silloin jollei tiedetä/löydetä syytä lapsettomuuteen niin sitten tehdään myös aukkari.
Samalla ilmeni, että mulle on tehty diagnoosi, jota ei vaan ole meille kerrottu... Olisi ehkä aikasemmin pitänyt kyseenalaistaa asiaa...
 
Mielelläni toki näkisin ja lukisin käyntien jälkeen sen "virallisen" tekstin tai juuri ekasta käynnistä löydökset yms. Koska tähän saakka meille on kaupattu sitä "kummassakaan ei ole selvää syytä". Nyt sitten selvisi, että en kai aikaisemmin ole ovuloinut kunnolla.
 
WhatsApp Image 2019-03-14 at 16.07.321.jpeg

Mut voi nyt ainakin siirtää plussanneisiin <3 Koko 1,5 vuoteen en ole saanut haamun haamua ja viimeksi juuri lääkäri vihjaisi, että luomuraskauden mahdollisuudet ovat lähes nollissa ja inssikin vähän niin ja näin.

Eilen ajattelin huvikseni tehdä yhden negatestin sofilla, kun oli dpo 9 vasta (tein, koska mulla oli ollut outoja oireita kuten järkyttävää nälkää ja runsaasti vetistä vv jne). Aluksi en nähnyt siinä, mitään mutta hiljalleen siihen piirtyi haalean haalea punertava haamu. Romahdin sillä sekunilla lattialle itkemään hysteerisesti ja itkin varmaan vartin putkeen.

Menin tänään dpo 10 ostamaan apteekista herkkiä testejä ja sain yllättävän tummat viivat näille päiville (kuvassa). Vieläkään en meinaa uskoa asiaa ja mies ei edes suostu uskoa. Nyt pitää soitella sitten naikkarille asiasta.

Niin paljo nyt toivon, että tämä ihana ihana taimi pysyisi mukana ♥ Tämä oli viimeinen kierto ennen kuin olisimme ilmoittautuneet icsi-jonoon.. En voi siksi uskoa tätä
 
katso liitettä 6138

Mut voi nyt ainakin siirtää plussanneisiin <3 Koko 1,5 vuoteen en ole saanut haamun haamua ja viimeksi juuri lääkäri vihjaisi, että luomuraskauden mahdollisuudet ovat lähes nollissa ja inssikin vähän niin ja näin.

Eilen ajattelin huvikseni tehdä yhden negatestin sofilla, kun oli dpo 9 vasta (tein, koska mulla oli ollut outoja oireita kuten järkyttävää nälkää ja runsaasti vetistä vv jne). Aluksi en nähnyt siinä, mitään mutta hiljalleen siihen piirtyi haalean haalea punertava haamu. Romahdin sillä sekunilla lattialle itkemään hysteerisesti ja itkin varmaan vartin putkeen.

Menin tänään dpo 10 ostamaan apteekista herkkiä testejä ja sain yllättävän tummat viivat näille päiville (kuvassa). Vieläkään en meinaa uskoa asiaa ja mies ei edes suostu uskoa. Nyt pitää soitella sitten naikkarille asiasta.

Niin paljo nyt toivon, että tämä ihana ihana taimi pysyisi mukana ♥ Tämä oli viimeinen kierto ennen kuin olisimme ilmoittautuneet icsi-jonoon.. En voi siksi uskoa tätä
Vau! Siis aivan mahtavaa! Onnea ja onnea odotukseen :love:
 
Puolentoista viikon takainen itkua ja pettymystä sisältänyt ensikäynti Naistenklinikalla vaihtui varoivaiseen innostukseen. Mä yllättäen plussasin! :love: Ke sain haamun, pe viiva oli vahvistunut ja tänään su sain digiin raskaana 2-3 viikkoa! :love:

Esikoisen yritystä takana 1 v 7 kk ja tänä aikana ollut yksi keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin alkuraskauden ultrassa melkein vuosi sitten. Nyt siis varovaisin mielin, koska päällimmäisenä pelko uudesta keskenmenosta. Nyt tuon digin jälkeen kyllä alkaa vähän toivo heräämään, että voisiko tällä kertaa kaikki mennäkin hyvin!
 

Attachments

Puolentoista viikon takainen itkua ja pettymystä sisältänyt ensikäynti Naistenklinikalla vaihtui varoivaiseen innostukseen. Mä yllättäen plussasin! :love: Ke sain haamun, pe viiva oli vahvistunut ja tänään su sain digiin raskaana 2-3 viikkoa! :love:

Esikoisen yritystä takana 1 v 7 kk ja tänä aikana ollut yksi keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin alkuraskauden ultrassa melkein vuosi sitten. Nyt siis varovaisin mielin, koska päällimmäisenä pelko uudesta keskenmenosta. Nyt tuon digin jälkeen kyllä alkaa vähän toivo heräämään, että voisiko tällä kertaa kaikki mennäkin hyvin!
Oi, paljon onnea plussasta :love::love:

..

Saan luultavasti ensi viikolla tietää tulokset että päästäänkö aloittamaan. Viimeistään sit sitä seuraavalla viikolla.
Voi kunpa tulisi pian ja hyviä uutisia :unsure:
 
Ei lääkäri sitä periaatetta tarkemmin perustellut. Varmaan se on joku HUS:n oma periaate. Eli 2 v. yritystä pitää olla takana ennen hoitoja, jos on alle 35 v. ja ei löydy selittävää syytä lapsettomuudelle. Ja siis ei ole mitään mitä voisi tässä odotellessa tehdä minkä vuoksi olisi laitettu kotiin odottamaan (ollaan normaalipainoisia, ei polteta jne). En ole kyllä tollasesta 2 v. periaatteesta ennen kuullut. Onko joku muu?

Inssille tulisi yksityisellä hintaa n. 400 euroa. Tehtäisiin luomukiertoon, koska musta ei ole löytynyt vikaa. Ei siis menisi siellä lääkkeisiin rahaa. Julkisella HUS:ssa ei tehdä inssejä ollenkaan luomukiertoon. Näin ainakin lääkäri sanoi ensikäynnillä viime viikolla. Julkisella menisi sitten lääkkeisiin rahaa, vaikka muuten käynti on edullinen kun on vaan poliklinikkamaksu. Jos en nyt väärin muista, niin sanoi lääkkeiden hinnaksi pari sataa euroa. Käyttävät pistoshoitoja, jotka kalliimpia kuin letrot. Jännästi noi vaihtelee kun tiedän, että toisessa sairaanhoitopiirissä käytetään just letroja inssissä.
Aika jännä, kyllä se on se 1v aktiivista yritystä takana ja jos ei siihen mennessä ole tärppiä käynyt kannattaa hakeutua tutkimuksiin. 35 v ylöspäin oli muistaakseni 6kk jälkeen, tai jos on tiedossa selvä syy lapsettomuuteen.

Me hakeudutiin julkisenkautta naikkarille lapsettomuustutkimuksiin 2017 syyskuussa ja ensikäynti oli jo reilu kuukaudenpäästä lokakuussa naikkarilla. Eikä meitä käännytetty pois, vaan lähdettiin tutkimaan ja selvittämään missä mättää. Selvisikin että mä en ovuloi juuri ollenkaan luomusti, marraskuussa 2018 plussasin toisesta inseminaatiosta. Hyvin hidasta eteneminen julkisella, ensin 2017 joulukuussa munatorvien aukiolotutkimus, sitten 2018 helmi-maaliskuussa 2 kiertoa letrozolia, ei vastetta oli munasarjat lepotilassa. Sitten 1 välikierto ja toukokuussa lähdetiin kokeilemaan pistoshoitoista ovulaatioinduktiota näitä tehtiin 3 kiertoa ja niiden välissä 1 välikierto. Lokakuussa 2018 tehtiin meidän pyynnöstä ensimäinen inseminaatio, ja se marraskuun inssi sitten tuotti tulosta..

Sinuna olisin uudestaan yhteydessä julkiselle. Kyllä teillä on oikeus päästä jo sinne hoitoihin.
 
Puolentoista viikon takainen itkua ja pettymystä sisältänyt ensikäynti Naistenklinikalla vaihtui varoivaiseen innostukseen. Mä yllättäen plussasin! :love: Ke sain haamun, pe viiva oli vahvistunut ja tänään su sain digiin raskaana 2-3 viikkoa! :love:

Esikoisen yritystä takana 1 v 7 kk ja tänä aikana ollut yksi keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin alkuraskauden ultrassa melkein vuosi sitten. Nyt siis varovaisin mielin, koska päällimmäisenä pelko uudesta keskenmenosta. Nyt tuon digin jälkeen kyllä alkaa vähän toivo heräämään, että voisiko tällä kertaa kaikki mennäkin hyvin!

Paljon onnea! :)
En ollut kaikkia viestejä ehtinyt lukea kun vastasin aikaisempaasi viestiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Minji