Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Keskenmeno ja elämä sen jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="SL, post: 30621463, member: 71232"]</p><p>ISOT PAHOITTELUNI JA OSANOTTONI KAIKILLE KESKENMENON KOKENEILLE :hug:</p><p></p><p>Tässä minun tarinani:</p><p></p><p>Minulla on yksi lapsi, joka sai alkunsa 6 kk Clomifen kuurista sekä lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidettiin myös. Olin yksityisellä puolella lapsettomuushoidoissa. Kuukautiseni olivat todella epäsäännölliset ja en koskaan bongannut ovulaatiota kierroistani. </p><p>Silloin ekassa raskaudesa oli voimakasta pahoinvointia koko raskausajan.</p><p></p><p>Toinen lapsi on ollut myös todella haluttu meidän perheeseen. Ensimmäinen lapseni on kohta 2 vuotias, joten ajattelimme mieheni kanssa, että alkaisimme yrittää toista. Syksyllä 2014 aloitimme yritykset. Minulta oli kilpirauhaslääkitys lopetettu noin 6kk sitten ja TSH arvoni oli nousussa koko ajan, mutta julkisen puolen lääkäri oli sitä mieltä, ettei lääkitystä tarvita kun kyseessä lievä vajaatoiminta eikä minulla ollut juurikaan oireita. Kilpirauhasen vajaatoimintahan vaikeuttaa raskaaksi tulemista mm. munasolut eivät kehity kunnolla eivätkä irtoa ja eivät tartu kohtuun.</p><p></p><p>Ajattelin silloin viime syksynä, että hieno juttu kun kiertoni onkin nykyään säännöllinen sekä olen oviksen bongannut joka kierrosta. Eli edellytykset raskaaksi tulemiselle olivat siis hyvät. Ja ajattelin, että ehkäpä tuo kilpirauhasenvajaatoiminta ei häiritsekään kiertoani nyt tällä kertaa.</p><p>Olin kyllä asiasta kysellyt myös omalääkäriltäni, mutta hän piti melkeinpä lumelääkkeenä minun kohdallani jos lääkitys taas aloitettaisiin. Julkisella puolella suorastaan melkein naureskeltiin vajaatoiminnalleni.</p><p></p><p>Sitten se tapahtui ihana, uskomaton tapahtuma kun kuukautiseni eivät alkaneetkaan joulukuussa ja sain raskaustestiin tuloksen "raskaana 2-3 viikkoa". Olin aivan haltioissani, mutta myös ikävä epämääräinen ja epäileväinen tunne tuli minulle. Raskausviikolla 6 alkoi tulla pahoinvointia, mutta ei niin pahaa kuin ekassa raskaudessani. Myös turvotti kovasti mahaa, jota ihmettelin sillä ekassa ei vielä noin alussa turvottanut noin pahasti. Rinnat olivat arat jne selkeitä raskausoireita oli.</p><p>Silti oloni oli epäileväinen ja en tuntenut oloani varmaksi tämän raskauden suhteen.</p><p>Yritin tavoittaa äitiysneuvolaa raskausviikolla 7, jotta ilmoittaisin olevani raskaana jne. En saanut sieltä ketään kiinni sillä viikolla. Sitten tulikin joulunajan sulku ja vasta loppiaisen jälkeen sain kiinni neuvolan tädin. </p><p></p><p>Rv 10 oli oloni alkoi olla ihmeen oireeton. Ei oikein minkäänlaisia raskausoireita. Kaikki oireet olivat alkaneet häviämään. Huoleni kasvoi ja vahva tuntemukseni siitä, ettei kaikki ole tässä raskaudessa hyvin, vahvistui.</p><p></p><p>Ensimmäisella neuvolakäynnillä rv 10+1 ei löydetty sydänääniä. Neuvolan täti kyllä varoitteli, ettei heidän huonoilla laitteilla välttämättä saada sydänääniä kuulumaan. Itse ihmettelin miksei muka sydänääniä kuulunut koska olen todella hoikka. Oireettomuuttani seliteltiin sillä, että oireet voivat vaihdella, kadota ja tulla taas takaisin, ja että ehkä tämä toinen raskaus vaan on helpompi.</p><p>Itse en uskonut noihin selityksiin ollenkaan, mutta jotenkin jäin hölmönä odottamaan ja seuraamaan oloani. Ja yritin toivoa, että asia olisi noin. </p><p></p><p>Rv 11+1 aamulla vessakäynnillä pyyhkiessäni paperiin jäi aavistus vanhaa limaistaverta. Samana päivänä illalla tuli pieni verinen limaklöntti. Tunteeni vahvistui, että kyllä tämä raskaus on nyt kyllä tässä ja kerroin miehelleni tunteeni. </p><p></p><p>Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja sain ajan omalääkärille. Omalääkäri ei voinut tehdä muuta kuin kokeilla kohtuni vatsan päältä ja katsoa kohdunkaulan tilanne. Itkin ja olin surun murtama. Omalääkäri ei saanut ultra-aikaa minulle kuin vasta VIIKON päähän. Olin järkyttynyt. Sanoin, että kohtuutonta joutua odottamaan VIIKKO.</p><p></p><p>Lähdin kotiin ja mies oli aivan järkyttynyt miten voidaan jättää ihminen odottamaan viikoksi. Hän käski minun varata yksityiselle ultra-ajan. Sain ajan seuraavalle päivälle.</p><p></p><p>Yksityisellä sitten totesivat alkion kuolleen kohtuun rv 9+0. Laittoi lähetteen Taysiin naistentautien poliklinikalle. Menin klinikalle ja siellä tutkiin myös ja todettiin sama asia. Aloitettiin lääkkeellinen kohdun tyhjennys, jota menin kahden päivän jälkeen Mifegyne-pilleristä jatkamaan naistentautien osastolle. Laittoivat osastolle tyhjennykseen sen vuoksi kun kivun hoito siellä parempaa sekä heillä oli rajana tuo rv9 milloin voi vielä turvallisesti kotona tehdä tyhjennyksen. </p><p></p><p>Olin tietyllä tapaa huojentunut kun asia selvisi. Tuntemukseni ja koko pienen raskaana oloni aikana tuntemani epävarmuus olivat osoittautuneet oikeiksi. Suunnaton suru kuitenkin valtasi minut myöhemmin.</p><p></p><p>Kohdun tyhjennys sujui osastolla hyvin (rv 11+5). Alkio ja myöhemmin istukka syntyivät peltiseen pönttöön. Itsekin näin alkion ja havaitsin erityisesti päässä alkiolla kehityshäiriötä. Hoitaja katsoi ne ja totesi myös selkäen kehityshäiriön. </p><p></p><p>Aloin miettimään tätä alkiota ja noinkin vakavaa kehityshäiriötä. Otin kilpirauhasen vajaatoiminnasta tietoa ja järkytyin siitä tiedosta mitä sain... LIEVÄKIN KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA TULEE HOITAA RASKAUTTA YRITTIVÄLLÄ NAISELLA JA ETENKIN RASKAANA OLLESSA. Aiheuttaa erityisesti aivojen kehityshäiriöitä. Ja VAIKKA raskaus menisikin lapsen syntymään saakka, myöhemmässä iässä lapsella todettaisiin alhaisempi älykkyysosamäärä kuin terveellä lapsella. Eli jonkin asteinen kehitysvammainen lapsi olisi jokatapauksessa.</p><p></p><p>Tieto lisää tuskaa, mutta se myös toisaalta toi lohtua. Sitten alkoi kiukuttaa: miksei minulle omalääkäri ollut kertonut näistä asioista. Miksei hän ollut sanonut, että jos lisää lapsia halutaan niin minun kilpirauhasasia pitää hoitaa, ETENKIN kun raskauden alkuvaiheessa kilpirauhanen joutuu toimimaan lisätehoilla, jotta saa tuotettua kilpirauhashormonia riittävästi alkion normaaliin kehittymiseen!!!! </p><p></p><p>Keskeytynyt keskenmenoni siis johtui erittäin suurella todennäköisyydellä lievästä kilpirauhasen vajaatoiminnastani, joka pahentunut väistämättä alkuraskaudessani kun kilpirauhastuotannossani ollut jo häiriötä, niin häiriö täten pahentunut eikä alkio ole saanut tarvittavia kehitykselle tärkeitä hormoneja. </p><p></p><p>Asiasta olen keskustellut omalääkärini kanssa ja hän on myöntänyt virheensä ja tyhmyytensä. Se ei oloani lohduta. </p><p></p><p>Ja ne ketkä sanoo, että ole onnellinen kun sinulla on jo yksi terve lapsi, niin eivät ymmärrä näistä asioista mitään. Jokainen ymmärtää miltä tuntuu kun on kokenut keskenmenon. Suru on valtava ja etenkin pelko uudelleen yrittämistä kohtaan kasvaa valtavasti. </p><p></p><p>Nyt odottelen, että jälkivuoto loppuisi ja tulisi uudet kuukautiset, jolloin taas voimme uudelleen alkaa yrittämään. Pelottaa, että miten taas käy. Miten pitkään joudumme yrittämään jne. Tulevaisuus on aivan tietämätöntä, iso musta aukko. Kilpirauhaslääkitys, tyroksiini, aloitetaan minulle. Ainakin edes se valtava riski on sitten poistettu...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="SL, post: 30621463, member: 71232"] ISOT PAHOITTELUNI JA OSANOTTONI KAIKILLE KESKENMENON KOKENEILLE :hug: Tässä minun tarinani: Minulla on yksi lapsi, joka sai alkunsa 6 kk Clomifen kuurista sekä lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidettiin myös. Olin yksityisellä puolella lapsettomuushoidoissa. Kuukautiseni olivat todella epäsäännölliset ja en koskaan bongannut ovulaatiota kierroistani. Silloin ekassa raskaudesa oli voimakasta pahoinvointia koko raskausajan. Toinen lapsi on ollut myös todella haluttu meidän perheeseen. Ensimmäinen lapseni on kohta 2 vuotias, joten ajattelimme mieheni kanssa, että alkaisimme yrittää toista. Syksyllä 2014 aloitimme yritykset. Minulta oli kilpirauhaslääkitys lopetettu noin 6kk sitten ja TSH arvoni oli nousussa koko ajan, mutta julkisen puolen lääkäri oli sitä mieltä, ettei lääkitystä tarvita kun kyseessä lievä vajaatoiminta eikä minulla ollut juurikaan oireita. Kilpirauhasen vajaatoimintahan vaikeuttaa raskaaksi tulemista mm. munasolut eivät kehity kunnolla eivätkä irtoa ja eivät tartu kohtuun. Ajattelin silloin viime syksynä, että hieno juttu kun kiertoni onkin nykyään säännöllinen sekä olen oviksen bongannut joka kierrosta. Eli edellytykset raskaaksi tulemiselle olivat siis hyvät. Ja ajattelin, että ehkäpä tuo kilpirauhasenvajaatoiminta ei häiritsekään kiertoani nyt tällä kertaa. Olin kyllä asiasta kysellyt myös omalääkäriltäni, mutta hän piti melkeinpä lumelääkkeenä minun kohdallani jos lääkitys taas aloitettaisiin. Julkisella puolella suorastaan melkein naureskeltiin vajaatoiminnalleni. Sitten se tapahtui ihana, uskomaton tapahtuma kun kuukautiseni eivät alkaneetkaan joulukuussa ja sain raskaustestiin tuloksen "raskaana 2-3 viikkoa". Olin aivan haltioissani, mutta myös ikävä epämääräinen ja epäileväinen tunne tuli minulle. Raskausviikolla 6 alkoi tulla pahoinvointia, mutta ei niin pahaa kuin ekassa raskaudessani. Myös turvotti kovasti mahaa, jota ihmettelin sillä ekassa ei vielä noin alussa turvottanut noin pahasti. Rinnat olivat arat jne selkeitä raskausoireita oli. Silti oloni oli epäileväinen ja en tuntenut oloani varmaksi tämän raskauden suhteen. Yritin tavoittaa äitiysneuvolaa raskausviikolla 7, jotta ilmoittaisin olevani raskaana jne. En saanut sieltä ketään kiinni sillä viikolla. Sitten tulikin joulunajan sulku ja vasta loppiaisen jälkeen sain kiinni neuvolan tädin. Rv 10 oli oloni alkoi olla ihmeen oireeton. Ei oikein minkäänlaisia raskausoireita. Kaikki oireet olivat alkaneet häviämään. Huoleni kasvoi ja vahva tuntemukseni siitä, ettei kaikki ole tässä raskaudessa hyvin, vahvistui. Ensimmäisella neuvolakäynnillä rv 10+1 ei löydetty sydänääniä. Neuvolan täti kyllä varoitteli, ettei heidän huonoilla laitteilla välttämättä saada sydänääniä kuulumaan. Itse ihmettelin miksei muka sydänääniä kuulunut koska olen todella hoikka. Oireettomuuttani seliteltiin sillä, että oireet voivat vaihdella, kadota ja tulla taas takaisin, ja että ehkä tämä toinen raskaus vaan on helpompi. Itse en uskonut noihin selityksiin ollenkaan, mutta jotenkin jäin hölmönä odottamaan ja seuraamaan oloani. Ja yritin toivoa, että asia olisi noin. Rv 11+1 aamulla vessakäynnillä pyyhkiessäni paperiin jäi aavistus vanhaa limaistaverta. Samana päivänä illalla tuli pieni verinen limaklöntti. Tunteeni vahvistui, että kyllä tämä raskaus on nyt kyllä tässä ja kerroin miehelleni tunteeni. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja sain ajan omalääkärille. Omalääkäri ei voinut tehdä muuta kuin kokeilla kohtuni vatsan päältä ja katsoa kohdunkaulan tilanne. Itkin ja olin surun murtama. Omalääkäri ei saanut ultra-aikaa minulle kuin vasta VIIKON päähän. Olin järkyttynyt. Sanoin, että kohtuutonta joutua odottamaan VIIKKO. Lähdin kotiin ja mies oli aivan järkyttynyt miten voidaan jättää ihminen odottamaan viikoksi. Hän käski minun varata yksityiselle ultra-ajan. Sain ajan seuraavalle päivälle. Yksityisellä sitten totesivat alkion kuolleen kohtuun rv 9+0. Laittoi lähetteen Taysiin naistentautien poliklinikalle. Menin klinikalle ja siellä tutkiin myös ja todettiin sama asia. Aloitettiin lääkkeellinen kohdun tyhjennys, jota menin kahden päivän jälkeen Mifegyne-pilleristä jatkamaan naistentautien osastolle. Laittoivat osastolle tyhjennykseen sen vuoksi kun kivun hoito siellä parempaa sekä heillä oli rajana tuo rv9 milloin voi vielä turvallisesti kotona tehdä tyhjennyksen. Olin tietyllä tapaa huojentunut kun asia selvisi. Tuntemukseni ja koko pienen raskaana oloni aikana tuntemani epävarmuus olivat osoittautuneet oikeiksi. Suunnaton suru kuitenkin valtasi minut myöhemmin. Kohdun tyhjennys sujui osastolla hyvin (rv 11+5). Alkio ja myöhemmin istukka syntyivät peltiseen pönttöön. Itsekin näin alkion ja havaitsin erityisesti päässä alkiolla kehityshäiriötä. Hoitaja katsoi ne ja totesi myös selkäen kehityshäiriön. Aloin miettimään tätä alkiota ja noinkin vakavaa kehityshäiriötä. Otin kilpirauhasen vajaatoiminnasta tietoa ja järkytyin siitä tiedosta mitä sain... LIEVÄKIN KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA TULEE HOITAA RASKAUTTA YRITTIVÄLLÄ NAISELLA JA ETENKIN RASKAANA OLLESSA. Aiheuttaa erityisesti aivojen kehityshäiriöitä. Ja VAIKKA raskaus menisikin lapsen syntymään saakka, myöhemmässä iässä lapsella todettaisiin alhaisempi älykkyysosamäärä kuin terveellä lapsella. Eli jonkin asteinen kehitysvammainen lapsi olisi jokatapauksessa. Tieto lisää tuskaa, mutta se myös toisaalta toi lohtua. Sitten alkoi kiukuttaa: miksei minulle omalääkäri ollut kertonut näistä asioista. Miksei hän ollut sanonut, että jos lisää lapsia halutaan niin minun kilpirauhasasia pitää hoitaa, ETENKIN kun raskauden alkuvaiheessa kilpirauhanen joutuu toimimaan lisätehoilla, jotta saa tuotettua kilpirauhashormonia riittävästi alkion normaaliin kehittymiseen!!!! Keskeytynyt keskenmenoni siis johtui erittäin suurella todennäköisyydellä lievästä kilpirauhasen vajaatoiminnastani, joka pahentunut väistämättä alkuraskaudessani kun kilpirauhastuotannossani ollut jo häiriötä, niin häiriö täten pahentunut eikä alkio ole saanut tarvittavia kehitykselle tärkeitä hormoneja. Asiasta olen keskustellut omalääkärini kanssa ja hän on myöntänyt virheensä ja tyhmyytensä. Se ei oloani lohduta. Ja ne ketkä sanoo, että ole onnellinen kun sinulla on jo yksi terve lapsi, niin eivät ymmärrä näistä asioista mitään. Jokainen ymmärtää miltä tuntuu kun on kokenut keskenmenon. Suru on valtava ja etenkin pelko uudelleen yrittämistä kohtaan kasvaa valtavasti. Nyt odottelen, että jälkivuoto loppuisi ja tulisi uudet kuukautiset, jolloin taas voimme uudelleen alkaa yrittämään. Pelottaa, että miten taas käy. Miten pitkään joudumme yrittämään jne. Tulevaisuus on aivan tietämätöntä, iso musta aukko. Kilpirauhaslääkitys, tyroksiini, aloitetaan minulle. Ainakin edes se valtava riski on sitten poistettu... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Te jotka sairastatte uniapneaa....
14 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
36 min sitten
Johnny Appleseed
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tammikuiset 2025
Tänään 16:29
Corgimama
2 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Euroviisut alkavat, iskevätkö arabit ja vasemmisto euroviisuihin, venäjän masinoimista iskuista varoitetaan nyt kaikkialla Euroopassa!
Tänään 14:23
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miehet onko se toosa välttämättömyys?
Tänään 13:55
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Tarina siitä miten härskisti naiset voivat käyttää hyväkseen vanhaa miestä - "tietämättään naimisissa"
Tänään 13:43
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Iltalehden pääkirjoitus: "EKP:n rahapolitiikka on nyt myrkkyä Suomelle"
Tänään 13:24
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Hyi selässä on ihonvärinen,litteä pieni uloke juuri siinä mihin rintsikoiden takaosa osuu
Tänään 10:49
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Tänään 02:21
Luettu: 301
Aihe vapaa
2.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Tänään 08:54
Luettu: 226
Aihe vapaa
3.
Oman onnen seppiä ei ole, sanoo palkittu taloustieteilijä Joseph E. Stiglitz – ”Suomen verotusmalli on oikea”
Started by vierailija
Tänään 10:19
Luettu: 158
Aihe vapaa
4.
"Nyt kylmenee rajusti: ”Todelloinen takatalven uhka” - Ensi viikolla on näkyvissä mahdollisesti lumi- ja räntäsateitakin."
Started by vierailija
Tänään 08:20
Luettu: 110
Aihe vapaa
5.
Hyi selässä on ihonvärinen,litteä pieni uloke juuri siinä mihin rintsikoiden takaosa osuu
Started by vierailija
Tänään 10:49
Luettu: 103
Aihe vapaa
6.
Miehet onko se toosa välttämättömyys?
Started by vierailija
Tänään 13:55
Luettu: 102
Aihe vapaa
7.
Tarina siitä miten härskisti naiset voivat käyttää hyväkseen vanhaa miestä - "tietämättään naimisissa"
Started by vierailija
Tänään 13:43
Luettu: 101
Aihe vapaa
8.
Euroviisut alkavat, iskevätkö arabit ja vasemmisto euroviisuihin, venäjän masinoimista iskuista varoitetaan nyt kaikkialla Euroopassa!
Started by vierailija
Tänään 14:23
Luettu: 83
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
"Osa Suomessa asuvista ukrainalaisista laski, ettei mansikanpoimintaa kannata tehdä – poimijoita tuotu Uzbekistanista ja Kirgisiasta asti"
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lapsi koekaniinina :(
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mikä serppi????
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
4.
Te jotka sairastatte uniapneaa....
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
6.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
7.
Tammikuiset 2025
Latest: Päppyrä
34 min sitten
Lapsen saaminen
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
57 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Keskenmeno ja elämä sen jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu