Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Kohti uusperhettä
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="miska75, post: 17571560, member: 53473"]</p><p>Moi kaikille palstalaisille! Tilanteeni on seuraavanlainen. Olen 33 v. mies ja minulla ei ole omia lapsia. Seurustelen pari vuotta nuoremman naisen kanssa jolla on kaksi tyttöä: 3 vuotta ja 11 vuotta. Olemme nyt pian tunteneet jo kaksi vuotta, ja ollaan edetty aika varovaisen hitaasti. Rakastetaan toisiamme, läheisyyttä suhteessa on, halaillaan ja pussaillaan ja seksi toimii paremmin kuin hyvin.</p><p></p><p>Me ei asuta vielä kimpassa vaikka yhteenmuuttoa ollaankin suunniteltu ja käyty asuntoja katsomassa viime aikoina. Myin oman asuntoni kesän alussa, ja asun nyt siis vuokralla yksin. Myös tyttöystäväni asuu vuokralla lasten kanssa. Molempien asunnot on niin pieniä että saman katon alle ei kaikki neljä mahduta millään. Vähän kyllä mietityttää asunnon ostaminen yhdessä kun ei ole ikinä kimpassa asuttu. Entä jos se yhteiselämä ei sujukaan sitten toivotulla tavalla. Olen nukkunut kuitenkin paljon öitä siellä, mutta ns. reppuelämä alkaa jo rassaamaan mua aika paljon vaikka asutaankin vain n. 10 km päässä toisistamme. Ja muutenkin on ikävä kuin nähdään vain pari kertaa viikossa ja viikonloppusin yleensä yön yli.Vuora-asuntoja ei haluta katsoa koska kuitenkin molemmat haluis omistusasunnon ennemmin tai myöhemmin, ja muutto on kuitenkin aika raskas projekti tehdä koko ajan.</p><p></p><p>Sitten lapsista. Tulen tyttöjen kanssa oikein hyvin toimeen ja tiedän ja tunnen että ne tykkää minusta paljon. Ovat kertoneet näin myös äidilleen. Kuitenkin olen aika vähän vielä viettänyt heidän kanssaan aikaa ilman että äiti on paikalla. Aikaa kuitenkin vielä tarvitaan ja harjoittelua. Välillä mua ahdistaa etten ole biologinen isä ja mulla ei ole omia lapsia. Jonkun verran olemme käyneet lapsiperhetapahtumissa ja niissä on lähinnä mua alkanut ahdistaa. Musta tuntuu oudolta ja ahdistavalta kun vieraat aikuiset sanovat tyyliin "no niin menkääs nyt äidin ja iskän kanssa" tai "voitte pitää vaikka iskää kädestä". Tietysti ymmärrättevää ettei ne voi tietää taustoja. Sanoinkin että haluanko enään mennä sellaisiin tilaisuuksiin, mutta eihän niitä voi loputtomiin vältellä. Kerran törmäsimme myös mun vanhaan tuttavaan jota en ollut nähnyt vuosiin, niin hän onnitteli että "onneks olkoon että onko nää molemmat sun lapsia?". Veti vähän hiljaiseksi. Pienimpi lapsista joskus vahingossa kutsuu mua iskäks ja vanhempi taas välillä kiusallaan, ja sitä en oo mitenkään jyrkästi kieltänyt. Lasten isää en ole tavannut mutta kaippa sekin on joskus vielä edessä. Lapset on noin joka toinen viikonloppu hänen luonaan ja joskus harvemminkin. Eli täysin kahden keskistä aikaa meillä ei niin paljon ole.</p><p></p><p>Olemme puheet myös paljon näistä asioista mutta silti tuntuu ettei helpota edes ajan kanssa. Tai ainakaan jos ei asuta yhdessä ja aleta oikeasti olemaan perhe. Mulle tulee jotenkin ulkopuolinen olo kun ollaan jossain. Tyttöystäväni on sanonut että haluaa lisää lapsia mun kanssa, ja niin minäkin haluisin omiakin lapsia paljon. Jotenkin olen ajatellut että sitten helpottaa kaikki ahdistukset kun asutaan yhdessä ja on yhteisiä lapsia. Välillä tuntuu vaan ettei jaksa odottaa ja haluis antaa periksi kun kaikki etenee niin hitaasti. Luulen että oman lapsen saanti on mulle kynnyskysymys, ja jos me ei saada yhteistä lasta niin suhde kaatuu. Asiaa ei ainakaan helpota että mulla on ärsyttävän ahdisteleva isä joka jaksaa muistuttaa "että meinaatko hankkia omia lapsia vai tyytyä vain toisen tekemiin lapsiin" ja kaikkee muuta yhtä kannustavaa. Mun vanhemmat valittaa välillä ettei tunne ollenkaan mun tyttöystävää mutta ei paljon huvita mennä porukalla käymään kun tietää niiden asenteen. Onneks veli ja sen vaimo nyt sai muksun ja porukoille tuli ensimmäinen lapsenlapsi niin luulis vähän helpottavan siltä rintamalta. Mut todella ärsyttävää niin kuin ei tässä itselläkin olisi jo ihan tarpeeksi sulateltavaa.</p><p></p><p>Mut antakaa jotain vinkkejä miten päästä eteenpäin ja palkitaanko se kärsivällisys lopulta jos jaksaa vain odottaa? Ja onko jollakulla samanlaisia kokemuksia ja minkälaisia tunteita on käynyt läpi ja miten ahdistuksesta päässyt eroon? Vai pitäiskö vain luovuttaa ja jatkaa elämää muute...? Kiitos jo etukäteen.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="miska75, post: 17571560, member: 53473"] Moi kaikille palstalaisille! Tilanteeni on seuraavanlainen. Olen 33 v. mies ja minulla ei ole omia lapsia. Seurustelen pari vuotta nuoremman naisen kanssa jolla on kaksi tyttöä: 3 vuotta ja 11 vuotta. Olemme nyt pian tunteneet jo kaksi vuotta, ja ollaan edetty aika varovaisen hitaasti. Rakastetaan toisiamme, läheisyyttä suhteessa on, halaillaan ja pussaillaan ja seksi toimii paremmin kuin hyvin. Me ei asuta vielä kimpassa vaikka yhteenmuuttoa ollaankin suunniteltu ja käyty asuntoja katsomassa viime aikoina. Myin oman asuntoni kesän alussa, ja asun nyt siis vuokralla yksin. Myös tyttöystäväni asuu vuokralla lasten kanssa. Molempien asunnot on niin pieniä että saman katon alle ei kaikki neljä mahduta millään. Vähän kyllä mietityttää asunnon ostaminen yhdessä kun ei ole ikinä kimpassa asuttu. Entä jos se yhteiselämä ei sujukaan sitten toivotulla tavalla. Olen nukkunut kuitenkin paljon öitä siellä, mutta ns. reppuelämä alkaa jo rassaamaan mua aika paljon vaikka asutaankin vain n. 10 km päässä toisistamme. Ja muutenkin on ikävä kuin nähdään vain pari kertaa viikossa ja viikonloppusin yleensä yön yli.Vuora-asuntoja ei haluta katsoa koska kuitenkin molemmat haluis omistusasunnon ennemmin tai myöhemmin, ja muutto on kuitenkin aika raskas projekti tehdä koko ajan. Sitten lapsista. Tulen tyttöjen kanssa oikein hyvin toimeen ja tiedän ja tunnen että ne tykkää minusta paljon. Ovat kertoneet näin myös äidilleen. Kuitenkin olen aika vähän vielä viettänyt heidän kanssaan aikaa ilman että äiti on paikalla. Aikaa kuitenkin vielä tarvitaan ja harjoittelua. Välillä mua ahdistaa etten ole biologinen isä ja mulla ei ole omia lapsia. Jonkun verran olemme käyneet lapsiperhetapahtumissa ja niissä on lähinnä mua alkanut ahdistaa. Musta tuntuu oudolta ja ahdistavalta kun vieraat aikuiset sanovat tyyliin "no niin menkääs nyt äidin ja iskän kanssa" tai "voitte pitää vaikka iskää kädestä". Tietysti ymmärrättevää ettei ne voi tietää taustoja. Sanoinkin että haluanko enään mennä sellaisiin tilaisuuksiin, mutta eihän niitä voi loputtomiin vältellä. Kerran törmäsimme myös mun vanhaan tuttavaan jota en ollut nähnyt vuosiin, niin hän onnitteli että "onneks olkoon että onko nää molemmat sun lapsia?". Veti vähän hiljaiseksi. Pienimpi lapsista joskus vahingossa kutsuu mua iskäks ja vanhempi taas välillä kiusallaan, ja sitä en oo mitenkään jyrkästi kieltänyt. Lasten isää en ole tavannut mutta kaippa sekin on joskus vielä edessä. Lapset on noin joka toinen viikonloppu hänen luonaan ja joskus harvemminkin. Eli täysin kahden keskistä aikaa meillä ei niin paljon ole. Olemme puheet myös paljon näistä asioista mutta silti tuntuu ettei helpota edes ajan kanssa. Tai ainakaan jos ei asuta yhdessä ja aleta oikeasti olemaan perhe. Mulle tulee jotenkin ulkopuolinen olo kun ollaan jossain. Tyttöystäväni on sanonut että haluaa lisää lapsia mun kanssa, ja niin minäkin haluisin omiakin lapsia paljon. Jotenkin olen ajatellut että sitten helpottaa kaikki ahdistukset kun asutaan yhdessä ja on yhteisiä lapsia. Välillä tuntuu vaan ettei jaksa odottaa ja haluis antaa periksi kun kaikki etenee niin hitaasti. Luulen että oman lapsen saanti on mulle kynnyskysymys, ja jos me ei saada yhteistä lasta niin suhde kaatuu. Asiaa ei ainakaan helpota että mulla on ärsyttävän ahdisteleva isä joka jaksaa muistuttaa "että meinaatko hankkia omia lapsia vai tyytyä vain toisen tekemiin lapsiin" ja kaikkee muuta yhtä kannustavaa. Mun vanhemmat valittaa välillä ettei tunne ollenkaan mun tyttöystävää mutta ei paljon huvita mennä porukalla käymään kun tietää niiden asenteen. Onneks veli ja sen vaimo nyt sai muksun ja porukoille tuli ensimmäinen lapsenlapsi niin luulis vähän helpottavan siltä rintamalta. Mut todella ärsyttävää niin kuin ei tässä itselläkin olisi jo ihan tarpeeksi sulateltavaa. Mut antakaa jotain vinkkejä miten päästä eteenpäin ja palkitaanko se kärsivällisys lopulta jos jaksaa vain odottaa? Ja onko jollakulla samanlaisia kokemuksia ja minkälaisia tunteita on käynyt läpi ja miten ahdistuksesta päässyt eroon? Vai pitäiskö vain luovuttaa ja jatkaa elämää muute...? Kiitos jo etukäteen. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Ruotsinsuomalaisten kattojärjestö haluaa, että vähemmistöön kohdistuneita epäiltyjä rikkomuksia selvitettäisiin."
Tänään 01:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Russische DJs liste
Tänään 00:57
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mistä ihmeestä saa valkoisia puseroita mistä ei näy läpi?
Tänään 00:07
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Tinder mies kysyi
Eilen 23:30
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
IL: ”Miksi ihmeessä 54-vuotias on kiinnostunut 18-vuotiaan seurasta baarissa?”
Eilen 22:36
vierailija
49 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Verohallituksen entinen pääjohtaja Mikko Laaksonen (SDP), 69, ampui tiistaiaamuna haulikolla kaksi laukausta ilmaan korkeimman oikeuden edessä"
Eilen 20:52
vierailija
18 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Tutkimuksen mukaan naiset eivät luota itseensä, vaan haluavat yhteiskunnan huolehtivan heistä
Eilen 20:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Venäjän talouskasvu edelleen huippuluokkaa, OrpoPurra lisää kauppaa venäjän sotateollisuuden kanssa
Eilen 19:15
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 888
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 680
Aihe vapaa
7.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tiistai klo 12:58
Luettu: 663
Aihe vapaa
8.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Started by vierailija
Tiistai klo 10:24
Luettu: 649
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Ahneusinflaatio: Pääministeri Sanna Marin kyseli jo 2020 elinkeinoelämän yhteiskuntavastuun perään, mutta ahneus ja moraalittomuus voittivat
Latest: vierailija
43 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
44 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:16
Aihe vapaa
4.
Parhaat ehdokkaat EU vaaleissa
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:53
Aihe vapaa
5.
Isossa Omenassa kuollut nainen oli vainoaja
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:44
Aihe vapaa
6.
Ketjujen KETJU 2024 (K24)
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:49
Aihe vapaa
7.
IL: ”Miksi ihmeessä 54-vuotias on kiinnostunut 18-vuotiaan seurasta baarissa?”
Latest: vierailija
Tänään 01:44
Aihe vapaa
8.
"Ruotsinsuomalaisten kattojärjestö haluaa, että vähemmistöön kohdistuneita epäiltyjä rikkomuksia selvitettäisiin."
Latest: vierailija
Tänään 01:35
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Kohti uusperhettä
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu