kuinka usein kylässä on liikaa

Mikä on teistä kohtuus kuinka usein isovanhemmat voivat käydä kylässä?
Meillä anoppi asuu aika lähellä ja piipahtelee kylässä melkein joka päivä ja jos lähden jonnekkin ulos melkein nähdään.
Anoppi on ihan mukava mutta en ihan joka päivä jaksaisi nähdä. Inhottavaksi asian tekee se että hän tuo melkein aina lapsille tuliaisia joten ovelta pois toimittaminenkin tuntuu tosi ilkeältä. Tiedän että lapset ovat hänelle tärkeitä. Nyt hän on kyllä jo pari kertaa nähnyt naamastani ettei kaivata seuraa ja lähteekin nopeasti pois. Pelkään että jos sanon suoraan välit menevät huonommaksi. Hän elää lapsissaan aika paljon kiinni eikä ole oikeastaan muita elämän iloja. Olenkin miettinyt että pitääkö muiden kärsiä siitä?
Olisiko vinkkejä ja te mummot ja mummit miten sen teille voisi sanoa niin ettette loukkaantuisi?

 

Pahinta mitä tiedän ja olen nähnyt, on ne naamanliikkeet!!! Huh!

Aikuisilla ihmisillä ilmeet normaalit ja juttelemalla rauhallisesti asioista..siinä paras alku hyville suhteille!

 

\

Mikä on teistä kohtuus kuinka usein isovanhemmat voivat käydä kylässä?
Meillä anoppi asuu aika lähellä ja piipahtelee kylässä melkein joka päivä ja jos lähden jonnekkin ulos melkein nähdään.
Anoppi on ihan mukava mutta en ihan joka päivä jaksaisi nähdä. Inhottavaksi asian tekee se että hän tuo melkein aina lapsille tuliaisia joten ovelta pois toimittaminenkin tuntuu tosi ilkeältä. Tiedän että lapset ovat hänelle tärkeitä. Nyt hän on kyllä jo pari kertaa nähnyt naamastani ettei kaivata seuraa ja lähteekin nopeasti pois. Pelkään että jos sanon suoraan välit menevät huonommaksi. Hän elää lapsissaan aika paljon kiinni eikä ole oikeastaan muita elämän iloja. Olenkin miettinyt että pitääkö muiden kärsiä siitä?
Olisiko vinkkejä ja te mummot ja mummit miten sen teille voisi sanoa niin ettette loukkaantuisi?

Oletko nyt aivan varma. että kyseessä on anoppisi eikä Lumikin äitipuoli?

Sinulla on läheisriippuvainen anoppi . Kerroit, että anoppisi elää kiinni lapsissaan eikä hänellä ole muita elämän iloja. Onko anoppisi eläkkeellä vai työelämässä? Onko anoppisi leski? Jokin harrastus tai vapaaehtoistyö tekisi hyvää anopillesi. Hän saisi muutakin sisaltöä elämäänsä kuin Teidän perheenne asiat.

Minusta Sinun ei tarvitse nähdä anoppiasi joka päivä. Anopin ei myöskään tarvitse tuoda lapsillenne joka päivä tuliaisia. Johan tuollaisesta parisuhde ja lastenkasvatuskin kärsii, kun toisen äiti hyppää joka päivä kylässä tuliaisten kanssa!

Anoppisi hankkikoon oman elämän!

Itse en halua anoppia ja appea joka päivä kylään, enkä tuomaan lapsille tuliaisia. Isovanhemmat voivat käydä kylässä vain silloin, kun kyläilystä on sovittu. 3-4 kyläilyä vuodessa riittää. Enkä pidä yllätysvieraista ollenkaan . Emme tee yllätysvierailuja appivanhempien luoksekaan. Minusta toisen kotiin meneminen kutsumatta on itsekästä ja erittäin epäkohteliasta B) .

 

Keksipä anopille jotain tekemistä kun tulee teille.
Sano että olepa vähän aikaa lasten kanssa niin käyn itse vähän lenkillä. Tai pistä leipomaan, pesemään ikkunoita, siivoamaan, pihatöihin tms.
Ota kaikki hyöty irti anopistasi kun siihen on mahdollisuus.
Jos/kun käytte anoppilassa niin vihjaa että odottelet taas anoppia siivousavuksi tms. "kun hän niin hyvin osaa"
Tai laita lapset anopin mukana anoppilaan vähäksi aikaa "mummin kanssa hippasille". Tuo lasten kanssa hippasilla olo kyllä taltuttaa mummon kuin mummon.

 

Samaa voisin kysyä tytärpuoleltani, joka käy lähes päivittäin täällä "mummolassa" vauvansa kanssa...Tytärpuoli istuu koneella ja minä hoidan vauvaa.
Olen työssäkäyvä ja aina en jaksaisi pientä hoitaa, vaikka se onkin ihanaa. Omat lapsetkin asuvat vielä kotosalla ja hekin tarvitsisivat minua.
Itse en lapsipuolteni kodeissa vieraile muuten kuin etukäteen kysymällä, sopiiko tulla...
Mutta tämä mummola on kyllä aina ovet auki.

 

Anopillani mies mutta ovat yhdessä vain varmaan tottumuksesta. Eli eivät puuhaile samoja asioita. Hän on ollut eläkkeellä jo kauan mutta hyvissä ruumiin voimissa.
Mummi kyllä kirjoitti hyvin en ole ajatellutkaan kuinka pahasti se loukkaa kun ilmeellään vihjaan. On vain niin voimaton olo kun se anoppi pyyhältää sisälle ja en enää hymyäkään saa väännettyä naamalle. Sanat jäävät jonnekkin taka-alalle siinä suuttumuksen kourissa. Täytyy vaan odottaa että suuttumus lieventyy ja yrittää puhua.
Parisuhde meillä onkin jo kärsinyt tästä asiasta , mieheni näet ei näe vierailuja haittana.
Kiitos vinkeistä täytyy vain yrittää tehdä jotakin, tekemättä jättäminen vie ainakin tätä huonompaan päin.

 

\

Anopillani mies mutta ovat yhdessä vain varmaan tottumuksesta. Eli eivät puuhaile samoja asioita. Hän on ollut eläkkeellä jo kauan mutta hyvissä ruumiin voimissa.
Mummi kyllä kirjoitti hyvin en ole ajatellutkaan kuinka pahasti se loukkaa kun ilmeellään vihjaan. On vain niin voimaton olo kun se anoppi pyyhältää sisälle ja en enää hymyäkään saa väännettyä naamalle. Sanat jäävät jonnekkin taka-alalle siinä suuttumuksen kourissa. Täytyy vaan odottaa että suuttumus lieventyy ja yrittää puhua.
Parisuhde meillä onkin jo kärsinyt tästä asiasta , mieheni näet ei näe vierailuja haittana.
Kiitos vinkeistä täytyy vain yrittää tehdä jotakin, tekemättä jättäminen vie ainakin tätä huonompaan päin.

Anoppisi on saatava pois kotinurkista. ja hänelle on mitä pikimmin keksittävä muuta hommaa =) : Anopille seurakunnan, SPR:n ja eläkejärjestöjen vapaaehtoistöitä. Seurakunnan ja eläkeläisten kerhoja ja retkiä.

Kenenkään ei tarvitse alistua tuommoiseen kyttäämiseen. Lähes joka päivä kylään ja tuliaisten kera . Sairasta touhua, sanon minä. Minä en ainakaan päästäisi sisälle B) .

Laita ulko-ovi lukkoon. Kyllä anoppi ymmärtää lähteä kotiinsa, kun käy muutaman kerran Teillä "turhaan" kylässä.

Miehesi asennetta en ymmärrä . Onko aikuinen mies niin kiinni äidissään, ettei miehesi osaa asettua Sinun puolellesi? Pidä miehelle kunnon puhuttelu asiasta =). Kyllä se siitä......B) !

 

sinulla ei kiitos ei taida mennä kovin hyvin :'(

 

\

Anopillani mies mutta ovat yhdessä vain varmaan tottumuksesta. Eli eivät puuhaile samoja asioita. Hän on ollut eläkkeellä jo kauan mutta hyvissä ruumiin voimissa.
Mummi kyllä kirjoitti hyvin en ole ajatellutkaan kuinka pahasti se loukkaa kun ilmeellään vihjaan. On vain niin voimaton olo kun se anoppi pyyhältää sisälle ja en enää hymyäkään saa väännettyä naamalle. Sanat jäävät jonnekkin taka-alalle siinä suuttumuksen kourissa. Täytyy vaan odottaa että suuttumus lieventyy ja yrittää puhua.
Parisuhde meillä onkin jo kärsinyt tästä asiasta , mieheni näet ei näe vierailuja haittana.
Kiitos vinkeistä täytyy vain yrittää tehdä jotakin, tekemättä jättäminen vie ainakin tätä huonompaan päin.

Miten voit tehdä toisten suhteesta moisia johtopäätöksiä.

Mekin ollaan varmaan sitten "vain tottumuksesta" yhdessä, kun ei "puuhailla samoja asioita". Mies tykkää joukkuelajeista, minä lenkkeilystä ja kotona puuhalilusta jne.


Uskomatonta miten anopin tekemiset on aina päin peetä -jos käy kylässä, anoppi tuppautuu ja on liian kiinni lastensa elämässä (mitäs jos se oiskin SUN äiti joka kävisi päivittäin?) ja jos ei käy, veemäinen akka joka ei välitä lapsenlapsistaan...

 

[
Uskomatonta miten anopin tekemiset on aina päin peetä -jos käy kylässä, anoppi tuppautuu ja on liian kiinni lastensa elämässä (mitäs jos se oiskin SUN äiti joka kävisi päivittäin?) ja jos ei käy, veemäinen akka joka ei välitä lapsenlapsistaan...
[/quote]

Sinulla ei taida kovin hyvin mennä kun otat itse herneen nenään oli asiat niin tai näin

 

Ihan kuin omasta "kynästä" oli tuo sun teksti! Meillä vain on appiukko se joka tuppautuu, ennen kyllä kävivät kumpainenkin, appi ja anoppi, joka päivä. Nyt anoppi on onneksi ymmärtänyt, että häntä ei ihan aina kaivata. Appi sen sijaan kävi meillä vauvan ollessa pieni jopa viisi kertaa päivässä! Yritä siinä sitten nukkua koliikkivauvan yöitkujen jälkeen. Nyt tuosta on kulunut pari vuotta, ja kyläilyt on saatu vähenemään noin yhteen kertaan päivässä. On tehty juuri kaikkea ilkeää, ovi lukkoon, ovikello "ei toimi", naamastakin näkee, että häntä ei kaivata, useasti myös lähdemme jonnekin kun hän tulee.

Parisuhde meilläkin on kärsinyt tästä asiasta, olen jopa harkinnut lähteväni kodistamme, koska omaa rauhaa täällä ei saa. Mies ei voi ymmärtää, miksi asia vaivaa minua niin paljon, poikamme on kuulemma vain niin tärkeä hänen isälleen. Vaikka kyllä miehellänikin usein sappi kiehuu, kun isukki pyyhältää meille. Silti hän ei voi sanoa asiasta isälleen. Arki-iltaisin pappa on lähes aina meillä, ei siinä juuri omaa perhe-elämää ole. Mutta minkäs teet? Eläkeläisillä on aikaa ja aivan kuten kirjoitit, ei omia harrastuksia ja lasten elämässä roikutaan täysillä mukana. Kamalaa! Jos käynnit saataisiin vähenemään max. 1 kerta/viikko, voisimme me aikuisetkin ehkä iloita jälleennäkemisestä!

 

Minäkin olen ajatellut että kerran viikossa voisi olla hyvä, sitähän voisi oikein ilahtua toisen tulosta Me olemme myös lähteneet evakkoon lasten kanssa toisina päivinä kun oikein potuttaa ja palanneet vasta illalla. Meillä myös ongelmat alkoivat lapsen synnyttyä vaikka olihan siitä avusta toki hyötyäkin.
Välillä tuntuu tosi raskaalta ja välillä helpommalta. Olen vain tässä myös miettinyt että kun lapset kasvavat isommiksi he varmasti aistivat kireän ilmapiirin jossa ei ole kiva kasvaa.
Kiva tietää että on kohtalontovereita, yritetään jaksaa ja keksiä jotain. Onhan se meilläkin mennyt parempaan päin, enää ei tulla omalla avaimella sisään

 

Jaa-a varmaan riippuu henkilökohtaisista kemioista, ei varmaan kuitenkaan joka päivä. Toisaalta, lapsilla voi olla myös kiva nähdä isovanhemmat päivittäin, niin minäkin lapsuudessa (tosin heillä, ei meillä kotona). Toivottavasti he siis isovanhemmat eivät kärsineet...

Minulla oli kerran myös anoppikokelas, joka tuppautui mukaan kaikkialle. Tosin siinä oli mukana suuri annos mustasukkaisuutta pojasta, teillä ei siitä ole kysymys. Mutta olisin varmasti ollut ongelmissa, jos lapsi olisi tullut tuohon suhteeseen.

Toisesta anoppikokelaasta en olisi pahastunut, vaikka lähes päivittäin näimme. Hänellä oli muukin elämä kuin pelätä menettävänsä poikansa toiselle naiselle...

Nämä lahjat lienevät pientä syötävää tms? Saman koin lapsuudessa, mutta en tullut pilalle hemmotelluksi. Mutta toki täytyy mennä vanhempien linjauksien mukaan, pääasiassa.

Onnea välien selvittelyyn, mutta tee hienovaraisesti, jos on muutoin mukava anoppi.

 

Ap:lle ehdottaisin, että pyytäisit anoppia käymään. Miettisit, mikä päivä olisi kiva tavata ja kysyisit, sopisiko hänen tulla esim. lauantaina ulkoilemaan lasten kanssa kun siivoat tai torstaina maistelemaan leivonnaisia. Luulen että anoppi ei tulisi sopimisen ja tapaamispäivän välissä ja tapaaminen voisi olla molemminpuolinen ilo. Ehkä anoppikin ottaisi tavaksi kysellä mikä sopii teidän perheelle.

 

Ihmetellä täytyy kuinka muodolliset voi välit olla omiin tai puolison vanhempiin, kun lukee mielipiteitänne. Kyläillä voisi vain kutsusta yms. Itse olemme n. 30-kymppinen pariskunta, äitini asuu naapurissa. Ätini (lue vaimoni anoppi, mikä sana tuntuu olevan kuin kirosana tällä palstalla) käy meillä joka päivä, usein kaksikin kertaa päivässä. Näistä käynneistä ei perheessämme muodosteta mitään erityistä vierailua, vaan periaatteella "talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan". Vaimoni tekee kotitöitä siinä samalla kun raataa anopin kanssa. Ja lapset ottavat mummun vastaan yhtä ilolla joka päivä. Vaimoni mielestä häntä ei ole harmittanut vielä kertaakaan anopin käynnit. Se että äitini käy päivittäin ei tarkoita, että hänellä ei olisi omaa elämää tai että hän haluaisi sekaantua meidän elämään, koskaan ei ole sekaantunut (10v. oltu naimisissa) elämäämme!!! Ja turha luulla että olisimme joku uusavuton perhe joka ottaa mummosta kaiken hyödyn irti. Vaimoni on oikea monitaituri jolta luonnistuu kaikki ja vähän enemmänkin . Ja samoin minulta. Lisäksi vaimoni äiti eli anoppini soittelee n. neljä kertaa viikossa ja vierailemme anoppilassani noin kerran viikossa. Eikä ahista yhtään. Ja älkää luulko että meidän sosiaalinen elämä rajoittuisi vaan isovanhempiin, vaan meillä on laaja ystäväpiiri. Ja mikään ei ole mukavampaa kuin yllätysvieraat.
Saattaa olla että tällainen luonteva kanssakäyminen on ominaista täällä maaseudulla missä asumme. Kaupungissahan ei tunnetusti naapureita tunneta, jolloin omaa reviiriä suojellaan hyvin tarkkaan. Ei ihme että tähän reviiriin eivät isovanhemmatkaan mahdu (eritoten anopit). Lisäksi meillä on parisuhde kunnossa ja hyvin menee yhdessä että anoppien kanssa
=) :heart:
Ps. pilkettä silmäkulmaan ja stressakaa vähemmän!

 

\

Ihmetellä täytyy kuinka muodolliset voi välit olla omiin tai puolison vanhempiin, kun lukee mielipiteitänne. Kyläillä voisi vain kutsusta yms. Itse olemme n. 30-kymppinen pariskunta, äitini asuu naapurissa. Ätini (lue vaimoni anoppi, mikä sana tuntuu olevan kuin kirosana tällä palstalla) käy meillä joka päivä, usein kaksikin kertaa päivässä. Näistä käynneistä ei perheessämme muodosteta mitään erityistä vierailua, vaan periaatteella "talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan". Vaimoni tekee kotitöitä siinä samalla kun raataa anopin kanssa. Ja lapset ottavat mummun vastaan yhtä ilolla joka päivä. Vaimoni mielestä häntä ei ole harmittanut vielä kertaakaan anopin käynnit. Se että äitini käy päivittäin ei tarkoita, että hänellä ei olisi omaa elämää tai että hän haluaisi sekaantua meidän elämään, koskaan ei ole sekaantunut (10v. oltu naimisissa) elämäämme!!! Ja turha luulla että olisimme joku uusavuton perhe joka ottaa mummosta kaiken hyödyn irti. Vaimoni on oikea monitaituri jolta luonnistuu kaikki ja vähän enemmänkin . Ja samoin minulta. Lisäksi vaimoni äiti eli anoppini soittelee n. neljä kertaa viikossa ja vierailemme anoppilassani noin kerran viikossa. Eikä ahista yhtään. Ja älkää luulko että meidän sosiaalinen elämä rajoittuisi vaan isovanhempiin, vaan meillä on laaja ystäväpiiri. Ja mikään ei ole mukavampaa kuin yllätysvieraat.
Saattaa olla että tällainen luonteva kanssakäyminen on ominaista täällä maaseudulla missä asumme. Kaupungissahan ei tunnetusti naapureita tunneta, jolloin omaa reviiriä suojellaan hyvin tarkkaan. Ei ihme että tähän reviiriin eivät isovanhemmatkaan mahdu (eritoten anopit). Lisäksi meillä on parisuhde kunnossa ja hyvin menee yhdessä että anoppien kanssa
=) :heart:
Ps. pilkettä silmäkulmaan ja stressakaa vähemmän!

tässä on oikeaa asennetta, kiitos hyvästä kannanotosta :flower: ja terveisiä anopille :kieh:

 

\

Ihmetellä täytyy kuinka muodolliset voi välit olla omiin tai puolison vanhempiin, kun lukee mielipiteitänne. Kyläillä voisi vain kutsusta yms. Itse olemme n. 30-kymppinen pariskunta, äitini asuu naapurissa. Ätini (lue vaimoni anoppi, mikä sana tuntuu olevan kuin kirosana tällä palstalla) käy meillä joka päivä, usein kaksikin kertaa päivässä. Näistä käynneistä ei perheessämme muodosteta mitään erityistä vierailua, vaan periaatteella "talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan". Vaimoni tekee kotitöitä siinä samalla kun raataa anopin kanssa. Ja lapset ottavat mummun vastaan yhtä ilolla joka päivä. Vaimoni mielestä häntä ei ole harmittanut vielä kertaakaan anopin käynnit. Se että äitini käy päivittäin ei tarkoita, että hänellä ei olisi omaa elämää tai että hän haluaisi sekaantua meidän elämään, koskaan ei ole sekaantunut (10v. oltu naimisissa) elämäämme!!! Ja turha luulla että olisimme joku uusavuton perhe joka ottaa mummosta kaiken hyödyn irti. Vaimoni on oikea monitaituri jolta luonnistuu kaikki ja vähän enemmänkin . Ja samoin minulta. Lisäksi vaimoni äiti eli anoppini soittelee n. neljä kertaa viikossa ja vierailemme anoppilassani noin kerran viikossa. Eikä ahista yhtään. Ja älkää luulko että meidän sosiaalinen elämä rajoittuisi vaan isovanhempiin, vaan meillä on laaja ystäväpiiri. Ja mikään ei ole mukavampaa kuin yllätysvieraat.
Saattaa olla että tällainen luonteva kanssakäyminen on ominaista täällä maaseudulla missä asumme. Kaupungissahan ei tunnetusti naapureita tunneta, jolloin omaa reviiriä suojellaan hyvin tarkkaan. Ei ihme että tähän reviiriin eivät isovanhemmatkaan mahdu (eritoten anopit). Lisäksi meillä on parisuhde kunnossa ja hyvin menee yhdessä että anoppien kanssa
=) :heart:
Ps. pilkettä silmäkulmaan ja stressakaa vähemmän!

Hei!

Terveisiä vaan Sinulle! Kiva, että saamme myös miehen näkökulman tähän anoppiasiaan!

Minulla on juuri nämä mainitsemasi "muodolliset välit" puolisoni vanhempiin. Omat vanhempani ovat jo kuolleetkin. Miehelläni ei siis ole enää appivanhempia elossa. Edesmennyt äitini piti kyllä miehestäni, ja he tulivat erittäin hyvin toimeen.

Äiti on äiti, ja anoppi on anoppi. Minun anoppini edustaa täysin toisenlaista naismallia kuin äitini. Minun äitini tarttui maalaistalossa työhön kuin työhön, eikä viilannut kynsinauhojaan jatkuvasti.

Anoppini sen sijaan tulee viimeisen päälle meikattuna ja kammattuna meille kylään. Hän ei ymmärrä lapsiperheen arkea ollenkaan. Olen selittänyt selkokielellä, millainen arkirytmi meillä lapsiperheessä on. Minulla ei ole kivaa anoppini seurassa. Ja enpä tosiaankaan haluaisi anoppiani meille käymään kerran tai kaksikin kerta päivässä . Tulisin varmaan hulluksi B) .

Ongelma taitaakin olla siinä, millaiset suhteet meillä on omiin ja puolison vanhempiin. No mikäs siinä on kyläillessä, jos tullaan hyvin toimeen. Mutta ajattelepa tilannetta, että anoppi käy kylässä päivittäin ja miniä kokee kyläilyt ahdistavina. Alkuperäinen kirjoittajahan kertoi juuri näin. Onko silloin anopin jokapäiväinen käynti ja tuliaisten tuontikaan enää mukavaa?

Ap:n anopilla ei juuri ollut muita ihmissuhteita ja mielenkiintoa elämässä kuin poikansa perhe . Onko teistä ihan tervettä, jos äiti ripustautuu aikuiseen lapseensa ja lapsen perheeseen näin voimakkaasti? Minusta ei B) .

 

Niinpä. Pointtihan noissa anoppi-miniä-suhteissa on juuri henkilökemia. Kaikki eivät voi tulla toimeen kaikkien kanssa. Jos samaa säveltä ei löydy, niin on varmaan aika ahdistavaa yrittää olla tekemisissä päivittäin. Itselläkin on tuosta kokemusta, kun ex-anoppi oli juuri tuollainen takertuva, lapsissaan kiinni oleva ihminen jolla ei ollut omia harrastuksia tai muuta tekemistä. Ja kun ei tarvittavaa henkilökemiaa ollut, niin tiivis kanssakäyminen oli todella ahdistavaa! Eipä siinä paljon auttanut yritykset ottaa etäisyyttä. Eivät vaan menneet hienovaraiset vihjeet perille! Pelkäsin jo etukäteen päivää, jolloin silloinen anoppini jäisi eläkkeelle...Mutta väsyin tilanteeseen jo tuota ajankohtaa ennen ja ero tuli. Nyt olen paljon tyytyväisempi tämän nykyisen anoppini kanssa. Emme ole nytkään ehkä ihan samalla aaltopituudella mutta asia ei ole mikään ongelma. Anopillani on paljon omaa elämää eikä hän tunkeudu asioihimme muutenkaan. Enpä osaa antaa tässä neuvoa kirjoittajalle, itsekin kun olisin aikanaan neuvoa tarvinnut. Mutta omalla kohdallani aika teki tehtävänsä ja oli sitten lopulta ajankohtaista kääntää kokonaan uusi sivu elämässä... :/

 

Tiedättekö kuinka rasittavaa on kun appivanhemmat (eronneet) käyvät joka pirun päivä kylässä vuorotellen ja useamman kerran? Ja nyt ei puhuta vauva arjesta jolloin heidän apu olisi tullut tarpeeseen (ei apua ikinä,kahvittelemassa tylsyyttään). Olen joutunut lahjomaan lapseni yli 7v edes tulemaan ulos huoneestaan moikkaamaan näitä "rakastavia" isovanhempia (palkka 5€/kerta).
Voimia jokaiselle joka joutuu kokemaan tällaista arkea.

 

Pakko tähän kirjoittaa että tiiän miten raakaa on tilanne. Meillä samanlainen tilanne. Anoppi ja appi käyvät 2 kerta viikossa. Ongelma on se et meillä heidän toimesta todella tulehtuneet välit. Appi hutsuttelu minua, anoppi imuroi vaikka en ollut pyytänyt sen jälkeen moitti että hän kyllä tietää missä mu pölyhiukkaset asuu. Ja tosi paljon muuta.Välit on menny jo ajat sitte. Eikä he ku jotain tekee niin anteeks käytöstä ole pyytänyt. Mies ei puolia osaa valita
Vaan ajattele että minä en vaan voi unohtaa. Nyt onki ollu että minä lähden kodistamme pois ku he tulevat. Vaikka koen et koti pitäisi olla turvapaikka. Mut en pysty heidän kanssa ole samassa talossa. Kaikkien naapureiden, muiden sukulaisten asiat juorutaan meillä. Ja kaikki meidän asiat juorutaan kylällä..olen tosi miettinyt eroa jo pidempään aikaa.miehestä välitän ja siksi olen hänen vuoksi koittanut mielyttää..