"Kunnon tytöt" vs. "hutsut"

Tällainen on pikku ongelmani: Olen 26-vuotias nainen ja seurustellut nyt kohta puoli vuotta 23-vuotiaan miehen kanssa aika tiiviisti. Minulla on ollut aiempia suhteita, hänelle kyseessä on ensimmäinen. Ongelmana on se, että hänellä tuntuu olevan hyvin voimakas halu hakaa naiset kahteen ryhmään: "kiltteihin, kunnon tyttöihin" ja "halveksittaviin horoihin". Hän siis tahtoo nähdä minut vain ja ainoastaan kilttinä tyttöystävänä, suorastaan hissukkana! Poikaystäväni on itse aika hiljainen ja jopa ujo ja sisäänpäinkääntynyt eli kai hän luonnehtii itseään vastaavasti "kiltiksi poikaystäväksi". (Saatan nyt kyllä käyttää "kiltti"-sanaa vähän väärin, mutta en keksi parempaakaan...!)

Hänen mukaansa "kunnon tyttöystävä-tyttö" ei voi missään tapauksissa pitää esim. baarikierroksesta kavereiden kanssa, meikkaamisesta, riitelystä, mistään muusta kuin "peiton alla piemeässä"-seksistä, ei myöskään tuhmista jutuista ja -fantasioista, uusien asioiden kokeilemisesta jne. Hänen unelmakiltti tyttöystävänsä viihtyisi parhaiten kotisohvalla hänen kanssaan telkkaria katsellen.

Olen kuitenkin ihan tavallinen nuori nainen enkä millään tahdo mahtua noin tiukkaan kategoriaan. Tottakai tykkään välillä irroitella, hassutella, pervoilla, jopa riidellä - ja sitten sopia intohimoisesti Kaikki tuollainen kuitenkin tuntuu kauhisuttavan poikaystävääni. Muutamia esimerkkejä: kun olimme kerran menossa ulos ja meikkasin, hän ihmetteli, miksi oikein meikkaan, kun olen jo varattu? Tai kun kerroin miten tykkään välillä talvella käyttää lyhyitä hameita ja saappaita, hän paheksui, että eikös vain tietynlaiset naiset pukeudu sillain? Kun ehdotin yhteistä visiittiä seksikauppaan, hän kauhistui niin, ettei saanut edes suutaan auki. Lopulta hän päivitteli, miten voikaan seurustella niin PERVON naisen kanssa. Mainitsin, että olen pari kertaa aikoinaan ollut yhden illan jutuissa ja siitä hän kauhistui niin, ettei puhunut minulle kahteen päivään. Muutenkin seksissä hänellä on sellainen asenne, että on kyllä hyvä, että ANNAN hänelle, mutta en saisi itse sitä paljoa HALUTA.

Ei siis poikaystäväni ole minua koskaan huoritellut, tms. mutta tuo ärsyttävä neitsyt/huora- kahtiajako on tullut useissa yhteyksissä esille. Olen yrittänyt keskustella siitä, mutta hänen mukaan siinä ei ole mitään keskusteltavaa. Ärsyttää! Onkohan tuollainen vastakkainasettelu kuinka yleistä miehillä? Vai voisikohan se hävitä iän/kokemuksen myötä? Olen hieman hämilläni tästä...

 

Hyvä asia, että pohdit jo suhteen tässä vaiheessa tätä asiaa.

Kun riitelimme avioeron aikoihin, kuulin omituisia kommentteja. Olin mm. kapakkahuora yhden valokuvan perusteella. Valokuvassa minulla oli vahvasti meikkiä silmissä.

Miehen suku on ehkä kotoisin jostakin ahdasmielisestä uskovaispitäjästä.

Körttipitäjässä kasvaneena olen vieläkin melko rajoittunut habitukseni suhteen. En välitä ulkonäköni kommenteista. Olen onnellinen, kun en saa minkäänlaista huomiota yhtään mistään.

Nykynuoret pukeutuvat rohkeasti ja minusta se on vain hyvä asia.
Lapseni on kuin amerikkalainen huippusuosittu filmitähti ja hän nauttii ulkonäöstään. Onneksi en pilannut hänen elämää omituisella taustallani.

Exäni naismaku on omituinen. Nykyinen naisystävä on juuri sellainen mitä hän arvostaa. Poikatukka, lautarinta, pieni, kiltti, ahkera ja palvoo maata hänen jalkojen alla.

 

Hyvä asia, että pohdit jo suhteen tässä vaiheessa tätä asiaa.

Kun riitelimme avioeron aikoihin, kuulin omituisia kommentteja. Olin mm. kapakkahuora yhden valokuvan perusteella. Valokuvassa minulla oli vahvasti meikkiä silmissä.

Miehen suku on ehkä kotoisin jostakin ahdasmielisestä uskovaispitäjästä.

Körttipitäjässä kasvaneena olen vieläkin melko rajoittunut habitukseni suhteen. En välitä ulkonäköni kommenteista. Olen onnellinen, kun en saa minkäänlaista huomiota yhtään mistään.

Nykynuoret pukeutuvat rohkeasti ja minusta se on vain hyvä asia.
Lapseni on kuin amerikkalainen huippusuosittu filmitähti ja hän nauttii ulkonäöstään. Onneksi en pilannut hänen elämää omituisella taustallani.

Exäni naismaku on omituinen. Nykyinen naisystävä on juuri sellainen mitä hän arvostaa. Poikatukka, lautarinta, pieni, kiltti, ahkera ja palvoo maata hänen jalkojen alla.

Ei muuta kommentoitavaa, kun muistathan myös "Amerikkalaisten filmitähtien ongelmat" eli jos ulkonäkö esim. onnettomuuden mukana menee niin mitä jää ihmisestä jäljelle: silloin punnitaan ihmisen sisäinen vahvuus ja "kauneus", kun ulkokuori ei enää kannakaan. Muitakin ongelmia näillä "kaunokaisilla" on ... joten joskus se "arkinen" tyyppi voikin olla se kriisejä kestävä ihminen. Et silleen ...

 

Tuollaisen klopin laittaisin ulkoruokintaan selvittämään madonna-huora-kompleksejaan. Miehen siis. Ei tule onnistumaan suhde, joka perustuisi siihen, että joutuisit perustavanlaatuisesti muuttamaan itseäsi ihmisenä toista miellyttääksesi ja pidät koko madonna-huora-ajattelutapaa ihan kieroutuneena. Miksi olette yhdessä, jos hän pitää sinua pervona "tietynlaisena naisena"? Miksi hänen täytyy vinoilla sinulle ja arvostella sinua, kun hän yhtä hyvin voisi etsiä vaikka sieltä mainitulta körttiseuduilta morsion, joka istuisi paremmin arvomaailmaansa?

 

Niin no en minä tiedä onko miehessä nyt niin kauheasti vikaa....jotkut nyt vaan ovat tähänkin maailman aikaan hieman enemmän maan pinnalla kuin toiset.

Toivon että mies löytäisi arvoisensa tytön jonka kanssa jakaa elämänsä.

Ennekuin alan miestä arvostelemaan, tahtoisin kuulla hänenkin versionsa...?

 

No ei hyvältä näytä. Pelkästään siitä syystä ettet saa/voi olla oma itses.
Älä ihmeessä sitoudu liikaa tuollaiseen suhteeseen, katsele hiukan.

 

Pahus sentään.
Minä olin aikoinani juuri tuollainen. En muista miksi en luottanut naiseeni. Jokin siinä kuitenkin oli. Ehkä seksimme oli alussa hapuroivaa ja pelkäsin, että hän saa parempaa huolenpitoa muualla. Joskus hän jäi kiinni siitä, ettei ollut kertonut kuinka oli pitänyt hauskaa jossain porukassa. Aristelin hänen salaavan jotain. Me emme osanneet aina pitää hauskaa yhdessä ja siitä epävarmuus kai johtui.

Lisäksi olen yhä kranttu seurastani. Kaikesta seurasta. Siksi olin varautunut hänen menoistaan ja seurastaan. Hän on maalaistyttö eikä hänen makunsa ollut juuri kaksinen pukeutumisen suhteen. Siitäkin pidin kuria.

No nyttemmin on osoittautunut, ettei hän hirvittävästi perusta seksistä. Se on voinut olla alkuaikojenkin kangertelun syy.

Yhdessä olemme olleet 20 vuotta ja meillä on upeat lapset ja hieno taival takana.

Minä taas olen lopettanut hänen ohjaamisensa. Hän on oppinut pukeutumisen ja muun minua pienesti vaivanneen.

Itse en ole enää mustasukkainen vaan pikemminkin odotan hänen onnistuvan saamaan jonkin suhteen. Se ehkä virkistäisi hänen suhdettaan seksiin.

Itse olen syrjähypännyt parissa hyvässä suhteessa. On outoa, että minulta katosi tarve ohjata häntä kun sain pari hyvää avion ulkopuolista suhdetta.

 

Niin no en minä tiedä onko miehessä nyt niin kauheasti vikaa....jotkut nyt vaan ovat tähänkin maailman aikaan hieman enemmän maan pinnalla kuin toiset.

Toivon että mies löytäisi arvoisensa tytön jonka kanssa jakaa elämänsä.

Siis jos miehellä on kanttia kieltää tyttöystävältään meikkaaminen ja lyhyiden hameiden ja saappaiden käyttö, on miehessä kyllä takuulla vikaa. Ei kai ap:n mieskään niitä nyt kieltänyt, mutta ap:n kirjoituksesta sai kyllä kuvan, että mies tahtoisi niin tehdä. Minä ainakin ihan takuulla meikkaan jokaikinen päivä ja silloin tällöin käytän myös lyhyitä hameita ja saappaita. Ja mieheni mielestä molemmat on vain hyvä asia. Hänen mielestään näytän kauniilta niin. Ja silti olen paljon enemmän se kiltti tyttöystävä kuin mikään muu. Välillä liiankin kiltti. Ei kai sitä tarvitse antaa itsensä muuttua luonnonmukaiseksi riivinrautanaiseksi vain siksi, että on onnistunut metsästämään itselleen miehen. Useimmat miehethän juuri tätä kritisoivat vaimoissaan. Ainakin tällä palstalla.

Tosin olen kyllä samaa mieltä nimimerkin minna kanssa, että ap:n mies tarvitsisi toisenlaisen tyttöystävän. Tyttöystävän, joka on muokattavissa ihan millaiseksi mies vain tahtoo. Siis naisen ilman minkäänlaista omaa tahtoa. Ei sopisi minulle. Eikä taida sopia ap:llekaan. Ehkä minnalle sopisi hyvinkin.

 

Seksuaalisuuteen vaikuttaa moni asia. Yllättävän isossa roolissa on se, mitä lapsi on oppinut seksistä lapsuudenkodissaan. Jos vanhemmat ovat puheissaan jakaneet naiset huora-madonna -ajattelun mukaan, ajattelumalli on luonnollinen lapsellekin.

Myös vanhempien väliset suhteet toimivat pohjana parisuhteen "standardina". Jos välit ovat asialliset, ei julkisia hellyydenosoituksia jne, niin hulluttelut, tuhmat jutut yms. voi tuntua lapsesta oudolta, mikäli hän ei ole oppinut olemaan avarakatseisempi.

Omassa lapsuudenkodissani seksistä ei puhuttu mitään. Siitä vaiettiin. Niinpä oli outoa tuntea heräävää seksuaalisuutta, kun se oli itselle outoa ja tuntematonta. Häpeilin pitkään tuntemuksia ja näin vahingossa isän piilopaikasta pornolehtiä ja yhdistin seksin samaksi asiaksi kuin porno. Se tuntui likaiselta.

Minulla seksuaalisuuteen kasvaminen on ollut työlästä. Kaksikymppisenä en uskaltanut sängyssä tehdä oikein mitään ja pohdin koko ajan sitä, miltä seksi näyttää ulkopuolisen silmissä. Vasta tietoisesti ajan myötä olen uskaltanut antaa itseni olla sellainen kuin haluan. Seksi on monipuolistunut ja sängyssä ajattelen asioita minun ja miehen välillä enkä enää ulkopuolisen silmin arvioiden.

Oma poikaystäväni (minua reilusti nuorempi) on uskovaisesta perheestä maaseudulta ja hänen on myös ollut vaikea suhtautua minuun. Toisaalta olen kertonut millainen olen ja että hänen ei tarvitse olla niin avoin esim. seksin suhteen kaikelle, mutta olisi tärkeää, että hän kunnioittaa silti minua ja yrittää ymmärtää. Hän on halunnut itse tulla avoimemmaksi myös seksin suhteen ja olen muistuttanut, että hänen pitää itsensä asettaa rajat. jos yritän patistaa häntä johonkin "likaiseen", hänen pitää itse sanoa, ettei hän halua.

 

Hui. Kuulostaa mieheltä, joka haluaa hallita naistaan. Jos pitäisi kuvailla mies, joka vanhempana hakkaa vaimoaan, niin jotakuinkin noin se alkaisi.

Älänyt pelästy, miehesi on varmasti ihan tavallinen, ujo ja "kiltti" miekkonen. minusta on kuitenkin kummaa, että hän ei antaisi sinun tuntea himoa, esimerkiksi.

Mietipä tarkkaan.

 

Minä olen elänyt 15 v suhteessa samankaltaisen miehen kanssa, hänellä vain 1 suhde ennen minua. Minulla useampia. Ja ikäero myös tuo 3 vuotta. Samankaltaisia ajatuksia löytyy myös mieheltäni (tosin ei ole koskaan kommentoinut meikkaamista tai pukeutumista). Ongelmaksi on muodostunut tämä kokemusten erilaisuus ja ikäero. Riitelemme aina minun "entisestä" elämästäni, joka on hänen mielestään ollut kamalaa rietastelua ja jopa huoraamista, tai ainakin normaalista poikkeavaa. Minun mielestäni taas ihan normaalia nuoren ihmisen elämää. Riidat alkoivat heti suhteen alussa kun erehdyin kertomaan asioistani, kun koin kerrankin löytäneeni ihmisen, jonka kanssa voi jutella kaikista asioista. Monesti oltiin hilkulla erota, mutta joku kumma side vaan piti meitä yhdessä ja minä kuvittelin, että vuosien myötä asiat unohtuvat ja menettävät merkityksensä. Väärässä olen ollut. Yhäkin 15 vuoden jälkeen häntä kovasti mietityttää, että monenkos kanssa oletkaan ollut sängyssä, tulikos harrastettua ryhmäseksiä, pystyitkö koskaan kieltäytymään mistään ehdotuksesta... argghhh!!! Raivostuttavaa! Nyt, aviossa ja pari lastakin hankkineena on alkanut pikkuhiljaa kaduttaa, miksi ei aikanaan tullut uskottua, että mies ei tuosta miksikään muutu. Eroakin olen miettinyt, mikä kuitenkin tuntuu kovin vaikealta ratkaisulta talolainoineen ja huoltajuuskiistoineen. Onko asia kuitenkaan niin vakava, että kannattaisi erota... tuntuu vaan, ettei jaksa tätä ikuista tenttaamista.

 

Minusta nuo ongelmat johtuvat luottamuspulasta, ap:llä myös miehen ahtaista kasvuympyröistä. Siinä voi olla myös jotakin menettämisenpelkoa.
Ehkä olisi hyvä, jos noille puheille vain naurahtaisi ja sanoisi miestä "höppänäksi" ja halaisi. Suuttuminen taas pahentaa tilannetta.

 

Vaikuttaa, että nämä ahdasmieliset miehet ovat itse olleet liian estyneitä toteuttamaan seksuaalisuuttaan ja nyt kateellisia tyttöystävilleen/vaimoilleen. Siitä napina.

Jos näkemyserot ovat niin suuret kuin ap:lla ja hänen poikaystävällään, vaikuttaa yhteinen tulevaisuus hankalalta. Puoli vuotta on tosin lyhyt aika miehelle avartaa näkemyksiään, eli hän saattaa muuttua. Mutta jos ei muutukaan, niin ap on jo paljon kiintyneempi kuin nyt kun takana on vain 6 kk seurustelua.