Miehenne reaktioita km:stä ?

Musta tuntuu että oma mieheni oli enemmän tolaltaan kun minä vaikka järkyttävältä se mustakin tuntui... Olisin halunnut paeta kaikkea ja halusin että minua olisi lällytetty, mutta toisin kävi minä lällytin miestäni kunhan tokenin ja hoin ettei sille nyt vain voi mitään ja niin oli kai tarkoitettu yritin olla vahva itseni, koska mieheni säikähti kun näki minut heikkona... :ashamed:
Onneksi meillä on yksi rinsessa/riiviö 3v 4kk

äippä-79

 

Meillä oli samoin, että ekan keskenmenon saatuani mies meni tolaltaan ja makas pettyneenä ja masentuneena viikon makkaris.
Mä olin se joka yritti puhua sille järkeä ja en todellakaan tajunnut, että myös mies voi ottaa sen niin rankkana :\|

Toisen ja kolmannen keskenmenon aikana mies oli hiljaa vain ja vuorostaan lohdutteli mua.. Oli kuitenkin meistä kahdesta se järkevin.

 

Meillä mies vaan nosteli hartijoita,että ei voi mitään. Ja sanoi mulle, että mun ei pitäisi itkeä niin paljoa!!!!! :'(

 

Mies ei oikein tajunnu mitä tapahtu. Kun verenvuoto alkoi yöllä ja mä aloin itkeä sitä, mies kysyi itkenkö vauvaa vai sitä et sattuu. Ihan ku sillä olis jotain välilä mitä itken?! Pahempaa oli se, et sairaalassa mies rupes muina miehinä keskustelemaan vastaanottavan sairaanhoitajan kans sairaalan tietokonejärjestelmistä!!! Mä olin siin vieres, et hei mulla on keskenmeno tässä!!!!! \|O Myöhemmin mies oli kyllä ymmärtäväinen ja antoi mun surra rauhassa, mut jotenki musta tuntui ettei hän ihan ymmärtäny mun itkujani. Miehelle se juttu ei tietty ollu vielä konkreettista ja tavallaan ymmärrän häntä sen takia, mut ois sitä voinu vähän hienotunteisempi olla siellä sairaalassa.

 

Tuli suhteen pahin kriisi juuri keskenmenon jälkeen, hyvä että suhde säilyi ja kesti yli sen ajan :'( :'(

 

Puhelimella ilmoitin keskenmenosta (mies töissä muualla). Ensin laitoin kiireissäni tekstarin, sitten puhelin pois päältä keseskussairaalassa olo ajan (lääketiet keskeytys). Ei ymmärtänyt tekstaria, nyt puhuttiin puhelimessa ja sanoi että soita jos tuntuu siltä. Tuntuu kans että mies ottaa raskaammin. Tietysti tähän itse oli jo jollain tapaa valmistautunut, kun rupesi vuotamaan maanantaina... Silti asia iski vasten kasvoja itsellekin vasta, kun asiasta puhui jonkun kanssa, ei polilla, siellä oli niin lääketieteellistä.

 

mies oli vakava, surullinen. lohdutteli parhaan kykynsä mukaan ja piipahteli ostamassa siteitä kun vuoto oli hurjaa. Sitä auttoi keskusteleminen ja jatkossa voidaan harkita vaikka adoptiota jos ei muuten onnistu, sen verran tosissaan on.