Alkuperäinen kirjoittaja no joo-o..:
Meillä laitettiin vauveli kolmekuisena omaan huoneeseen nukkumaan. Siksiköhän meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ei yö- eikä päiväunien kanssa. Miksi teete itsestänne riippuvaisia enisn lapsen läsnäolosta sitten lapsesta riippuvaisia teidän läsnä olostanne?
No eiköhän jokainen toimi vauvan parhaaksi ja vauvan tarpeita kuunnellen. Toiset vauvat tarvitsevat enemmän läheisyyttä kuin toiset. Toiset vauvat heräilevät pitkään öisin ja tarvitsevat vanhempien tuen nukahtaakseen uudelleen.
Se, että vauva alkaa jo hyvin varhain nukkumaan yöt läpensä heräämättä, on vauvan oman tempperamentin ja biologisen rytmin varhaisen löytymisen syytä, kuin että vanhemmat olisivat siihen paljoakaan voineet myötävaikuttaa.
On luonnollista, että vauvat tarvitsevat läheisyyttä. On myös luonnollista, että vauvat ja pienet lapset ovat täysin riippuvaisia hoitajistaan. Näin se vain menee. Miten voi rakentaa hyvää kiintymys- ja luottamussuhdetta omaan lapseensa, jos jo heti parikuisesta pitäisi itsenäistää vauva ja torjua vauvan luonnollinen läheisyydentarve?
Se, että teillä vauva jää kitisemättä yksin omaan huoneeseen ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla toimisi asia samoin. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että vanhemmat olisivat itse tehneet virheen pitämällä vauvaa lähellänsä ja tehneet vauvasta jotenkin riippuvaisen ja siitä johtuisi uniongelmat. Ihan kuin kaikkien uniongelmat olisi ratkaistavissa sillä, että pistetään 3-kuisena omaan huoneeseen ja lähdetään pois. That´s it.
Husin sivuilta lainattua: "Uni-valverytmi on yksi biologisista rytmeistä, joiden muodostuminen ja vakiintuminen on sisäsyntyistä. Kuten kaikkiin sisäsyntyisiin kehitystehtäviin, tähänkin liittyy geneettinen, temperamenttinen osuus. Rytmisyyttä pidetäänkin yhtenä temperamentin perusosiona. Siten toisilla vauvoilla on jo sikiöajasta alkaen voimakas taipumus rytmisyyteen ja toisilla heikompi.
Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.
Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.
Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät."
Vauvaa ei voi liiaksi pitää sylissä ja itsenäisyys syntyy vain läheisyyden kautta. Jokaisen perheen on vain löydettävä ne tavat, joilla vauva / lapsi saadaan helpoiten tyyntymään takaisin uneen.
