Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Miten näin pääsi käymään?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Maarit, post: 4732011, member: 5458"]</p><p>En ymmärrä enää tilannettamme ollenkaan. Mieheni ja minä riitelemme aivan jatkuvasti, voisi sanoa päivittäin. Vain silloin, kun ei keskustella asioista ja pidetään tunteet sisällämme ei tule riitoja. Mutta eihän sellainen ole parisuhde, jos ei tunteita ja ajatuksia voi jakaa. </p><p>Toissapäivänä yritin varovasti keskustella siitä, että hän voisi hieman enemmän ottaa minut huomioon päätöksissään, ettei tekisi kaikkia suunnitelmia vain itse; onhan meillä 8 kk ikäinen vauvakin. Hän ei edes kuuntele, vaikka ystävällisesti aloitan. Tuijottaa vain televisiota ja sanoo, että älä valita. Onko valittamista jos haluaa keskustella asioista jotka vaivaavat? Onko valittamista jos haluaa pelastaa suhteen siltä, että ajaudutaan toisistamme erilleen? Meillä ei kohta ole enää mitään yhteistä.. Mieheni ei selvästikään nauti enää siitä, että viettäisi aikaa meidän kanssamme perheenä; aina on oltava töissä, ja jos ei siellä niin kavereiden kanssa jne. </p><p>Pahinta on, että riidat ovat alkaneet käydä fyysisiksi. Eilen hermostuin, kun hän ei edes vaivautunut kuuntelemaan, ja sanoi vain "turpa kiinni" kun yritin asiallisesti (huutamatta/syyllistämättä) keskustella! Menetin hermoni, ja läpsäisin häntä kädelle että saisin hänen huomionsa - tiedän, ei ole oikea keino. En vain enää kestänyt sitä välinpitämättömyyttä.</p><p>Hän raivostui täysin. Potkaisi minua sohvalta maatessaan (kun kävelin ohi), ja nousi vielä ja löi minua. Ei täydellä voimalla nyrkein, vaan avokämmenellä naamalle, mutta niin että sattui. Pyysin lopettamaan, ja hän tönäisi minut seinää päin. Onneksi vauva oli nukkumassa, ettei tarvinnut tätä nähdä! Tämä on kolmas kerta kun mieheni on minua lyönyt, aina se on tosin alkanut siitä, että ensin yritän saada hänen huomionsa läpsäisemällä kädelle tai yrittämällä hänet saada katsomaan minuun päin. </p><p>Eilen aamulla kun kysyin katuuko hän, hän sanoi, ettei ennen kuin minä pyydän anteeksi. Hänellä ei kuulemma ole mitään anteeksipyydettävää ennen minun anteeksipyyntöäni. Rakastan miestäni, mutta hänen kylmyytensä ja tunteettomuutensa pelottavat minua. En enää näe sitä ihmistä, johon rakastuin. Alussa hän oli niin ylihuolehtivainen, kunnioittava ja rakastava - enää pelkkä haamu siitä. :/ </p><p>Mietin eroa, sillä en halua lapsemme kasvavan tällaisessa kodissa. Toisaalta en haluaisi erota, sillä tiedän miltä tuntuu kasvaa ilman isää. En haluaisi, että lapsemme menettäisi isän jokapäiväisestä elämästään. Lasta hän ei koskaan satuttaisi, vaikkakaan ei kyllä halua hoitaakaan - ainoastaan lepertelee lapselle.</p><p>Nyt on niin paha olla, että en enää tiedä mitä tuntea. Jos itse muuttuisin, enkä enää "valittaisi" asioista, eli kertoisi mitä tunnen ja toivon, ehkä meillä menisi ns. hyvin. Mutta silloin joutuisin luopumaan omista unelmistani ja toiveistani parisuhdetta koskien sekä sananvapaudestani avioliitossamme. Jos en enää läpsisi häntä tai koskisi muutenkaan silloin kun hän sanoo, älä koske, ehkä hän ei löisi minua. Mutta ei hän myöskään kuuntelisi koskaan, mitä yritän sanoa. En tiedä jaksaisinko elää avioliitossa, missä vain hän voi ilmaista mielipiteensä ja ajatuksensa toiveineen, mutta minun tulisi vain hiljaa tyytyä siihen miten asiat sattuvat olemaan. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta ei se paljoa lohduta, kun teot osoittavat toista. Tietysti hän silloin tällöin on aivan ihana, hellä ja rakastavakin, ja se tästä niin vaikeaa tekeekin. Se puoli hänestä vaan tulee nykyisin esille niin äärimmäisen harvoin </p><p>En tiedä miksi tänne kirjoitin, oli vain niin paha olla, että oli pakko purkaa itseään jotenkin.. Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan tekstini.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Maarit, post: 4732011, member: 5458"] En ymmärrä enää tilannettamme ollenkaan. Mieheni ja minä riitelemme aivan jatkuvasti, voisi sanoa päivittäin. Vain silloin, kun ei keskustella asioista ja pidetään tunteet sisällämme ei tule riitoja. Mutta eihän sellainen ole parisuhde, jos ei tunteita ja ajatuksia voi jakaa. Toissapäivänä yritin varovasti keskustella siitä, että hän voisi hieman enemmän ottaa minut huomioon päätöksissään, ettei tekisi kaikkia suunnitelmia vain itse; onhan meillä 8 kk ikäinen vauvakin. Hän ei edes kuuntele, vaikka ystävällisesti aloitan. Tuijottaa vain televisiota ja sanoo, että älä valita. Onko valittamista jos haluaa keskustella asioista jotka vaivaavat? Onko valittamista jos haluaa pelastaa suhteen siltä, että ajaudutaan toisistamme erilleen? Meillä ei kohta ole enää mitään yhteistä.. Mieheni ei selvästikään nauti enää siitä, että viettäisi aikaa meidän kanssamme perheenä; aina on oltava töissä, ja jos ei siellä niin kavereiden kanssa jne. Pahinta on, että riidat ovat alkaneet käydä fyysisiksi. Eilen hermostuin, kun hän ei edes vaivautunut kuuntelemaan, ja sanoi vain "turpa kiinni" kun yritin asiallisesti (huutamatta/syyllistämättä) keskustella! Menetin hermoni, ja läpsäisin häntä kädelle että saisin hänen huomionsa - tiedän, ei ole oikea keino. En vain enää kestänyt sitä välinpitämättömyyttä. Hän raivostui täysin. Potkaisi minua sohvalta maatessaan (kun kävelin ohi), ja nousi vielä ja löi minua. Ei täydellä voimalla nyrkein, vaan avokämmenellä naamalle, mutta niin että sattui. Pyysin lopettamaan, ja hän tönäisi minut seinää päin. Onneksi vauva oli nukkumassa, ettei tarvinnut tätä nähdä! Tämä on kolmas kerta kun mieheni on minua lyönyt, aina se on tosin alkanut siitä, että ensin yritän saada hänen huomionsa läpsäisemällä kädelle tai yrittämällä hänet saada katsomaan minuun päin. Eilen aamulla kun kysyin katuuko hän, hän sanoi, ettei ennen kuin minä pyydän anteeksi. Hänellä ei kuulemma ole mitään anteeksipyydettävää ennen minun anteeksipyyntöäni. Rakastan miestäni, mutta hänen kylmyytensä ja tunteettomuutensa pelottavat minua. En enää näe sitä ihmistä, johon rakastuin. Alussa hän oli niin ylihuolehtivainen, kunnioittava ja rakastava - enää pelkkä haamu siitä. :/ Mietin eroa, sillä en halua lapsemme kasvavan tällaisessa kodissa. Toisaalta en haluaisi erota, sillä tiedän miltä tuntuu kasvaa ilman isää. En haluaisi, että lapsemme menettäisi isän jokapäiväisestä elämästään. Lasta hän ei koskaan satuttaisi, vaikkakaan ei kyllä halua hoitaakaan - ainoastaan lepertelee lapselle. Nyt on niin paha olla, että en enää tiedä mitä tuntea. Jos itse muuttuisin, enkä enää "valittaisi" asioista, eli kertoisi mitä tunnen ja toivon, ehkä meillä menisi ns. hyvin. Mutta silloin joutuisin luopumaan omista unelmistani ja toiveistani parisuhdetta koskien sekä sananvapaudestani avioliitossamme. Jos en enää läpsisi häntä tai koskisi muutenkaan silloin kun hän sanoo, älä koske, ehkä hän ei löisi minua. Mutta ei hän myöskään kuuntelisi koskaan, mitä yritän sanoa. En tiedä jaksaisinko elää avioliitossa, missä vain hän voi ilmaista mielipiteensä ja ajatuksensa toiveineen, mutta minun tulisi vain hiljaa tyytyä siihen miten asiat sattuvat olemaan. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta ei se paljoa lohduta, kun teot osoittavat toista. Tietysti hän silloin tällöin on aivan ihana, hellä ja rakastavakin, ja se tästä niin vaikeaa tekeekin. Se puoli hänestä vaan tulee nykyisin esille niin äärimmäisen harvoin En tiedä miksi tänne kirjoitin, oli vain niin paha olla, että oli pakko purkaa itseään jotenkin.. Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan tekstini. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ÄITI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Puutarhat joo.
Tänään 04:22
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomitenavat
Tänään 04:08
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Tänään 03:50
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miten muotoilisin miehelle joka on väkivaltainen, muiden naisten perässä jne etten halua enää tavata
Tänään 02:54
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Pitäisköhän ärsyttää miesystävää ottamalla esiin taasse selvästi ihastus,
Tänään 01:12
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
Eilen 23:45
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Maailmalla leviää nyt uusi koronaviruksen muunnos – Voi tarttua rokotettuihin Uusi variantti voi tarttua jopa niihin, jotka ovat vastikään ottaneet ko
Eilen 23:15
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Eilen 21:40
Echo
13 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Eilen 11:54
Luettu: 465
Aihe vapaa
2.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Eilen 01:01
Luettu: 215
Aihe vapaa
3.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Started by Johnny Appleseed
Eilen 04:12
Luettu: 214
Aihe vapaa
4.
Olisiko Sanna Marin voinut lomailla, jos Viipuria olisi pommitettu sen pääministerikauden aikana?
Started by vierailija
Eilen 17:51
Luettu: 183
Aihe vapaa
5.
Brasiliassa on alkuperäisväestöllä oikeuksia, joista voisi ottaa mallia Suomeenkin. Täällä tarvitaan persulakeja
Started by vierailija
Eilen 10:23
Luettu: 159
Aihe vapaa
6.
Sota lähenee päivä päivältä, Ukrainalaiset hyökänneet Viipuriin (entistä suomea, 30km nykyrajalta!)
Started by vierailija
Eilen 16:31
Luettu: 144
Aihe vapaa
7.
Presidenttivaalitappiosta katkeroitunut Pekka Haavisto päätti toteuttaa unelmansa ja lähti kiihdyttämään ilmastonmuutosta
Started by vierailija
Eilen 15:36
Luettu: 143
Aihe vapaa
8.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Eilen 21:40
Luettu: 134
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
2.
Miten muotoilisin miehelle joka on väkivaltainen, muiden naisten perässä jne etten halua enää tavata
Latest: vierailija
34 min sitten
Aihe vapaa
3.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
4.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 05:02
Aihe vapaa
6.
Puutarhat joo.
Latest: vierailija
Tänään 04:22
Aihe vapaa
7.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra haluaa pitää Euroopan monikulttuurisena maanosana
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 04:17
Aihe vapaa
8.
Suomitenavat
Latest: vierailija
Tänään 04:08
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Miten näin pääsi käymään?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu