miten selvitä keskenmenosta? :(

tänään saimme kuulla että vauvamme on kuollut 13 viikolla (mitan mukaan) kohtuuni ja nyt vaan viikkoja 13+1 joten tapahtunut hetki sitten..

suru on niin valtava ja pää täynnä kysymyksiä :'( :'(

olisi "kiva" kuulla muitten mietteitä, miten tästä eteenpäin :ashamed:

huomenna lääkkeellinen edessä :ashamed: :'(

 

Hei
- minulla takana useampi keskenmeno ja nyt on syntynyt vauva
- joka kerta olen ennen uutta yritystä miettinyt vuoden - eli itse olen tarvinnut aikaa - on myös käynyt mielessä että en halua enää edes yrittää
- nyt kun vauva on syntynyt, niin minulla on jännä tunne että ehkä tässä oli kuitenkin joku tarkoitus, kun vauva tuntuu niin tutulta ja ihanalta ja tämä vauva ei olisi koskaan syntynyt jos ei näitä keskenmenoja olisi ollut (aika hassu ajatuskulku)
- sen neuvon ainakin antaisin, että kannattaa yrittää saada kunnollisen pituinen sairasloma, että asiaa ehtii miettiä omassa rauhassa, myös mieli tarvitsee lepoa
- toisekseen asiasta kannattaa puhua tutuille ja ystäville, ei auta mitään että yrittää olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut

 

\

Hei
-- sen neuvon ainakin antaisin, että kannattaa yrittää saada kunnollisen pituinen sairasloma, että asiaa ehtii miettiä omassa rauhassa, myös mieli tarvitsee lepoa
- toisekseen asiasta kannattaa puhua tutuille ja ystäville, ei auta mitään että yrittää olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut

kiitos sinulle..
niin paljon ajatuksia päässä että kestää sulatella niitä tosi pitkän ajan.. :'(

 

Mulla takana km rv:lla 19+0 viime toukokuussa. Lapsi oli ilmeisesti menehtynyt jonkin aikaa tuota aiemmin jo. Muuta syytä ei selvinnyt kuin napanuora kaulan ympärillä.

Rankkaa oli. Tuossa piti ensin päästä yli fyysisestä koettelemuksesta (=synnytyksestä) ennen kuin pääsi edes työstämään varsinaista menetystään. Asiaa ei yhtään tehnyt helpommaksi sairaalasta saamani huono kohtelu ja puutteellinen informaatio.

Tietoista päätöstä uudesta yrityksestä ei tehty, mutta ehkäistykään ei ja nyt mulla menossa rv 27. Toivotaan, että tällä kertaa menee hyvin loppuun saakka.

Yli en silti ole asiasta päässyt ja mahtaako tuosta koskaan päästäkään? Edelleen näen unta lapsesta ja kaikesta tapahtuneesta. Tämä raskaus on henkisesti ollut todella vaikea, sillä pelko on koko ajan läsnä enkä osaa pitää lasta totena ennen kuin se toivottavasti syntyy.

Sen verran ajatusmaailmani lienee kuitenkin muuttunut, etten niin kovin paljoa murehdi etukäteen raskauden etenemistä. Yritän vaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, kun kaikki on hyvin. Mitään takuita tämä elämä ei taida antaa siitä, että kaikki menisi onnellisesti. On vaan yritettävä olla onnellinen siitä mitä elämässä on tällä hetkellä olemassa ja hyvin.

Jaksamista sinulle! Aika lienee ainoa mikä auttaa.<br><br>

 

\

Mulla takana km rv:lla 19+0 viime toukokuussa. Lapsi oli ilmeisesti menehtynyt jonkin aikaa tuota aiemmin jo. Muuta syytä ei selvinnyt kuin napanuora kaulan ympärillä.

Rankkaa oli. Tuossa piti ensin päästä yli fyysisestä koettelemuksesta (=synnytyksestä) ennen kuin pääsi edes työstämään varsinaista menetystään. Asiaa ei yhtään tehnyt helpommaksi sairaalasta saamani huono kohtelu ja puutteellinen informaatio.

Tietoista päätöstä uudesta yrityksestä ei tehty, mutta ehkäistykään ei ja nyt mulla menossa rv 27. Toivotaan, että tällä kertaa menee hyvin loppuun saakka.

Yli en silti ole asiasta päässyt ja mahtaako tuosta koskaan päästäkään? Edelleen näen unta lapsesta ja kaikesta tapahtuneesta. Tämä raskaus on henkisesti ollut todella vaikea, sillä pelko on koko ajan läsnä enkä osaa pitää lasta totena ennen kuin se toivottavasti syntyy.

Sen verran ajatusmaailmani lienee kuitenkin muuttunut, etten niin kovin paljoa murehdi etukäteen raskauden etenemistä. Yritän vaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, kun kaikki on hyvin. Mitään takuita tämä elämä ei taida antaa siitä, että kaikki menisi onnellisesti. On vaan yritettävä olla onnellinen siitä mitä elämässä on tällä hetkellä olemassa ja hyvin.

Jaksamista sinulle! Aika lienee ainoa mikä auttaa.

ja onnea rutkasti loppuun saakka sinulle ja perheellesi :heart: :wave:

 

hei!
sain keskenmenon kohta 2kk sitten enkä ole vieläkään toipunut siitä täysin,enkä odotakkaan että toipuisin,mutta kyllä tämäkin on raskasta...

Viimeksi itkin tätä sunnuntaina..kun olisi pitänyt mennä käymään miehen siskolla joka on raskaana..ja jonka raskaudesta kuulimme juuri sinä päivänä kun sain itse keskenmenon...muistan varmaan ikuisesti sen kun itse huusin ja itkin makuuhuoneessa kun mieheni vaivalloisesti onnittelee siskoaan keittiössä (onneksi puhelimitse)...ei ollut helppoa ei...
Mutta ensi viikolla selviää joko meilläkin nyt tärppäisi uudestaan...
mutta paljon voimia kaikille keskenmenon kokeneille!
suru ei kokonaan poistu ikinä mutta aika parantaa haavat.....

 

\

hei!
sain keskenmenon kohta 2kk sitten enkä ole vieläkään toipunut siitä täysin,enkä odotakkaan että toipuisin,mutta kyllä tämäkin on raskasta...

Viimeksi itkin tätä sunnuntaina..kun olisi pitänyt mennä käymään miehen siskolla joka on raskaana..ja jonka raskaudesta kuulimme juuri sinä päivänä kun sain itse keskenmenon...muistan varmaan ikuisesti sen kun itse huusin ja itkin makuuhuoneessa kun mieheni vaivalloisesti onnittelee siskoaan keittiössä (onneksi puhelimitse)...ei ollut helppoa ei...
Mutta ensi viikolla selviää joko meilläkin nyt tärppäisi uudestaan...
mutta paljon voimia kaikille keskenmenon kokeneille!
suru ei kokonaan poistu ikinä mutta aika parantaa haavat.....

toivotaan että teillä saadaan hyviä uutisia pian.. :flower: :heart: :hug:

 

Voi ei sinäkin jouduit tänne puolelle. Mulla meni kans kesken ja tipuin tuolta elomasuista muutama viikko sitten. Melkein itku tuli kun luin tarinasi tuolta toiselta puolelta. Voimia kovasti teidän perheelle :hug:

Mulla tehtiin km jälkeen ensin kaavinta ja sitten tuli kohtutulehdus kun kohtuun oli jäänyt tavaraa. Sain tyhjentävät lääkkeet kotiin ja kohtu tyhjeni sen jälkeen. Nyt vuotelua kestänyt neljä viikkoa ja siinä välissä oli menkatkin jotka nyt vihdoinkin loppuneet. Eli nyt sais aloittaa yrityksen ja niin ollaan aloitettukin. Meillä helpotti uuden raskauden ajattelu vaikka suru on tuolla takaraivossa vieläkin, ja varsinkin tuossa vaiheessa ei varmaan uuden raskauden ajattelu vielä auta. Toivotaan kovasti että päästään pian taas tuonne toiselle puolelle :heart: Voimia :heart:

 

\

Voi ei sinäkin jouduit tänne puolelle. Mulla meni kans kesken ja tipuin tuolta elomasuista muutama viikko sitten. Melkein itku tuli kun luin tarinasi tuolta toiselta puolelta. Voimia kovasti teidän perheelle :hug:

Mulla tehtiin km jälkeen ensin kaavinta ja sitten tuli kohtutulehdus kun kohtuun oli jäänyt tavaraa. Sain tyhjentävät lääkkeet kotiin ja kohtu tyhjeni sen jälkeen. Nyt vuotelua kestänyt neljä viikkoa ja siinä välissä oli menkatkin jotka nyt vihdoinkin loppuneet. Eli nyt sais aloittaa yrityksen ja niin ollaan aloitettukin. Meillä helpotti uuden raskauden ajattelu vaikka suru on tuolla takaraivossa vieläkin, ja varsinkin tuossa vaiheessa ei varmaan uuden raskauden ajattelu vielä auta. Toivotaan kovasti että päästään pian taas tuonne toiselle puolelle :heart: Voimia :heart:

hei sinulle kanssa :hug:

juu, ei ihan nyt verisiteiden keskellä ole ajatuksessa vauva. tai on mutta ei sillä tavalla.
mies eilen kyllä sanoi että kun lääkäri vaan luvan antaa niin uutta aletaan yrittämään..
no, rauhassa mennään eteenpäin ja toivotaan että pian saadaan odotettu kolmonen meille.. :heart:


voimia teille kanssa ja onnea uuden yritykseen todella paljon :hug: :wave: :heart:

 

Itse menetin lapseni eilen, kirjoitin pitkän sepustuksen toiseen ketjuun.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1277858-miten-selvita-keskenmenosta/

 

Se on kamalaa mitä ihmisten täytyy käydä läpi..

..täälläkin on koettu maalliskuussa rv 15+3 keskenmeno. Oli kohdun viereen kasvanut surkastunut ihosarvi jossa se sikiö kasvoi ja tämä sitten räjähti mun sisälle.. Eli kohdun ulkopuolinen tavallaan..

Mulle on ainakin auttanut tosiaan se puhuminen, melkein jo jopa jankuttaminen.. Ja siis se asian läpi käyminen ylipäätänsä. Ja aika..
Mulla oli sairaslomaa hiukan yli kaks kuukautta (joutusin kyl leikkaukseen sen keskenmenon takia, et on kyl melkonen arpi tossa mahassa, mut kuitenki) ja kyl se omissa oloissa ja ajatukissa oleminen helpotti, sit sitä jo kaipas töihin ja ulkoilmaan.

Voimia kaikille :hug: :heart:

 

Itsellä 2 keskenmenoa ja melkein meinasi henki lähteä itseltä (eka km rv 18, sikiö kuollut n rv 14, toinen rv 10 alkio kuollut n rv 7...). Nyt maailman ihanin, kaunein, suloisin, hassuin poika 5,5 kk tuhisee vaunuissa. Molempien km jälkeen halusin HETI yrittää uudelleen ja sen myös tein. Mutta km on kova pala henkisesti, ja minulla on edelleen painajaisia todella usein. Niissä olen raskaana ja sitten se sikiö vain katoaa eikä sitä löydy ultralla ollenkaan vaikka vatsa on jo iso. joten varaudu siihen että käsittelet asiaa kauan. Muista että uudelleen yrittäminen kannataa vasta kun itse haluat ja uskallat. Tod näk saat sen oman ihanan lapsen jos vain uskallat yrittää. Kuten joku jo sanoi, hanki kunnon sairaslomat ja pohdi asiaa rauhassa. iso hali sinulle ja muille saman kokeneille!