Nocturne

On tuulet tyyntyneet ja lahti peilikirkas,
ja tuomi tuoksuu rantapensaikossa.
Ja unohtaa voit arjen, huolet, virkas,
varhaiskesän illan hurmiossa.

Saunapuhtaana näin istun laiturille,
asunani pelkkä koivunlehti,
irronnut, kipeille kun lihaksille
jo tuoreen vihdan ensilempi ehti.

Kun ulapalla viipyy illan rusko,
ja lahjana saan suven henkäyksen lauhan,
niin mielen täyttää, kiitollisuus, usko.
On tämä hetki tyytymyksen, rauhan.

Olen vanheneva, tavallinen mies
vaan kokenut taas täydellisen hetken.
Pelkästään tämän vuoksi, kukaties,
voi kestää koetukset elonretken.

En parhaiten lie aina elänyt,
ja tuskin tunnen kaikki syntini ja syyni.
Vaan tähän päästyäni tiedän nyt,
Nautinto puhtain viaton on, tyyni.

 

Kaunista on!

 

Kaivoin Sinut täältä vähän kauempaa esiin . Mielestäni pystyt Leinoakin paremmin (no ei kait sentään ) runon rustaan (Hector) vaikka mistä .
Tee nyt suvaitseva runo kahdesta aikuisesta jotka rakastuneesti toisiaan silmiin katsoen istuvat alasti sängyllä , voipuneena tuumien : Mitähän nyt tehtäisiin ?
Tämä olis tilaustyö ja jään siitä yhden sinulle velkaa sanovat Jankit. :)

 

Painui pääsi vasten rintaa,
tunsin hiuksiesi tuoksun,
hyväelin posken pintaa,
aistin vielä verten juoksun.

Äsken olit jossain poissa,
mailla tietymättömillä,
minä umpisokkeloissa,
ajan virran vierimillä.

Vasta voihkit, huoahtelit,
puristaen notkuit, sousit,
Nautit, kärsit, kuolit, elit
yli ajan, paikan nousit.

Alastonna, autuaina,
toisissamme kiinni yhä.
Tiesin, että nyt ja aina
tämä hetki oli pyhä.

Meiltä elon päivätyönä,
veri vaati verojansa.
Kohdussasi, tuona yönä,
lapsi oli idussansa.

 

Yörunoilija tämäkin on ?? voe voe....ähh...ähh..öh..öh.....krooh...

 

Ihan vuan toenen savolaenen,
työressulta tullu, ee nukuta,
sanarrieskoo viännän aekaen kuluks,
ettei turhoo kukuta.

Jos ite saet unta lukiessas
tokhan tulj tehtyä hyä työ.
Niäppä kaanita, siivoja unia,
sitte uamupalloo syö.

Kun Tahtoimmeisen riimit lukkoo,
muistoo pittää luulijan:
Savolaenen ku suusa aokoo,
vastuupuolj on kuulijan.