"oikka vaan moikka, olen kuusikymppinen naapurimaan Silvian näköinen nainen.
Meitä ehkä luultaisiin kaksosiksi.
Hauskaa ettei kohdallani ole toteutunut se mitä valitetaan naismaailmassa. Viisikymmetä täytettyään nainen on "näkymätön".
Ehei..minä nautin elämästäni ja siitä että minut huomatan*"
Ilimi kirjottelloo ilimiselevästi Savonmualta. Siellä ee naeset kehtoo sannoo ikkäänsä, kun ikkee tuulloo. Naesen iälle ei jokkaisella paekkakunnalla osata antoo sille kuuluvoo arvoo. Voe tokkiinsa, kun minun pittää ussein monta kertoo utsia sitä ikkee.
Minä kannan kunnialla vuosrenkaani. Minkä täättä minä sille mahan, että isä ja äeti vaenoo äkkäs piähäsä suattoo mualimmaan tyttölapsen viiskymmentäluvulla. Jos oesin syntynä vasta kuuskymmentä luvulla, asiat suattisivat olla toesin. Hyvemmin tae paremmin. Mistä täätisestä minä sen tiijän.
Tässä iässä olen näkyvä vaikka halaisin olla näkymätön. Jossakin ruotsalaisessa lasten tv-sarjassa otettiin näkymättömyyspulveria. Jos en väärin muista, niin Peppi Pitkätossuhan se oli. Olin ja olen edelleen Peppi-fani.
Silvia kävi Nallen luona kylässä. Monta kertaa olen ajatellut, että ei se Silviankaan elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Aina pitää edustaa ja syödä hanhenmaksapalleroita. Kyytejä on monenlaisia. Luodinkestäviä mustia autoja tai sitten vanhanajan hevosrattaita. Aina pitää olla iloinen ja huiskuttaa kansalle kättä.
Jos minä olisin Silvia, kansa napisisi. Naama saattaisi olla joskus äkkiväärä, hattu vinossa ja helmat rutussa. Kallelle saattaisin sanoa suorat sanassa ihmisten ilmoilla.
Niitä sitten journalistit yrittäisivät korjailla parhain päin. Plastiikkakirurgille en lähtisi.
Eilen näin pätkän amerikkalaisesta muuttumisleikistä. Naisen habitus laitettiin täysin uusiksi rasvaimuista lähtien. Sitten ystävätär sanoi, että tämä nainen hommaa koko naisporukalle pubissa juotavaa kauneudellaan.
En ole käynyt huvipaikoissa kuin joskus 80-luvun alussa. Jos lähtisin, niin kai baarimikko sanoisi ääni väristen "nyt talo tarjoaa kaikille ilmaiset kierrokset."
Syynä ei tietenkään olisi kauneuteni vaan kauheuteni. Eihän minua kukaan selvinpäin katselisi.
Oletko Ilimi koskaan osallistunut Ellit/Elämänkatsomus/Anopit hoi viestiketjuun.
Siellä murteilla kirjoittaminen on mukavaa harjoitusta sudeettisavolaiselle ja muillekin murteiden taitajille.
Ellien Lukunurkka palstalla moni sanoo inhoavansa murtella kirjoittelua.
Eihän se helppoa hommaa olekaan. Senpä takia kirjoitinkin yleiskielellä, että naapurimaan Silviakin voi lukea, jos haluaa.
Olen innostunut ruotsin kielestä sattuneesta syystä. Käyn nykyään lukemassa kirjastossa Dagens Tidning lehteä.
Jos joku haluaa copypastata tämän viestin lehden sivuille, niin olkaa vain hyvä.
Teksti on vapaasti lainattavissa.