vierailija
Kuten otsikosta jo lukee kyselisin neuvoa tai ehkä vertaistukea.
Pohjustuksena olen 25v miehenalku joka on eronnut noin 2kk sitten avopuolison tahdosta. Seurustelimme noin 4 vuotta jonka aikana meille siunaantui tätänykyä 2.5v tyttö.
Alkuun mietin vaan miten pääsen yli tästä kaikesta, mutta nyt olen toistaviikkoa vain miettinyt miten saisin puolisoni takaisin.. Meillä ei ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia kuten alkoholi, luottamuspula tai väkivalta. Pari viikkoa ennenkuin nainen ilmoitti haluavansa erota olimme jättäneet ehkäisyn pois, toiveena tietty saada uusi lapsi, tällä hetkellä tuntuu että elämältä on vedetty pohja, vielä viikko ennen eroa luulin että meillä on kaikki hyvin. Kesällä kyllä mietimme taisiis avopuoliso mietti eroa mutta päätimme jatkaa ja luulin joulukuuhun asti että meillä on kaikki hyvin, jätimmehän ehkäisyn pois toiveena saada lapsellemme sisarus. Olihan meillä aina hieman ongelmia, johtuen omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. en viihtynyt vieraiden ihmisten seurassa, taisiis en halunnut viettää aikaa hänen kaveriensa kanssa, muutama kerta vuodessa tietty olin heidän kanssaan mutta tuo oli yksi isoin ongelma sekä en hänen perheensä kanssa viihtynyt, jälkeenpäin olen tajunnut sen johtuneen siitä että hänen perheellään on niin hyvät välit toisiinsa kun itselläni on eroperhe, niin salaa olin kateellinen siitä.. Nyt kun olen psykologilla käynyt muutaman kerran, alan hahmottaa mistä omat ongelmani johtuvat jotka sitten taas johtivat meidän eroon.
Erosimme tosi siististi, autoin häntä muutossa ja olen muutenkin muutaman kerran käynyt häntä auttamassa auton kanssa tai huonekalujen kasaamisessa. Tai ylipäätään tuntuu että suhde jäi vielä kesken. Tai ehkä nyt kun olen ymmärtänyt omat ongelmani ja alkanut työstämään niitä se tuntuu tuolta. Olemme edelleen tosi hyvissä väleissä sekä juttelemme päivittäin, tai kyselemme lapsen kuulumisia joka ilta, meillä on siis vuoroviikko järjestelmä.
En vaan pysty olemaan ajattelematta onko jotain vielä tehtävissä, miten kerron tunteistani hänelle vai olenko kokonaan kertomatta? En vaan saa häntä mielestäni, usein näen unta hänestä ja aina unessa sovimme ja yritämme vielä yhdessä. Ylipäänsä ero tuntuu turhalta nyt kun olen ymmärtänyt mistä se johtuu ja että kaiken olisi voinut korjata jos olisin osannut aikaisemmin muuttua.. tai siis jutella ammattilaisen kanssa omista ongelmistani. Arki meillä sujui ainakin omasta mielestäni todella hyvin, yllä olevaa lukuunottamatta, viihdyimme toistemme seurassa ja oli todella helppo olla. Emme riidelleet juuri ikinä, vaikka jälkiviisaana helppo sanoa että olisi pitänyt myös osata riidellä, niin ehkä ei olisi patoutunut mitään ajatuksia jonka takia erota.
Joten mietin vain onko mahdollista saada toinen vielä takaisin..
Pohjustuksena olen 25v miehenalku joka on eronnut noin 2kk sitten avopuolison tahdosta. Seurustelimme noin 4 vuotta jonka aikana meille siunaantui tätänykyä 2.5v tyttö.
Alkuun mietin vaan miten pääsen yli tästä kaikesta, mutta nyt olen toistaviikkoa vain miettinyt miten saisin puolisoni takaisin.. Meillä ei ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia kuten alkoholi, luottamuspula tai väkivalta. Pari viikkoa ennenkuin nainen ilmoitti haluavansa erota olimme jättäneet ehkäisyn pois, toiveena tietty saada uusi lapsi, tällä hetkellä tuntuu että elämältä on vedetty pohja, vielä viikko ennen eroa luulin että meillä on kaikki hyvin. Kesällä kyllä mietimme taisiis avopuoliso mietti eroa mutta päätimme jatkaa ja luulin joulukuuhun asti että meillä on kaikki hyvin, jätimmehän ehkäisyn pois toiveena saada lapsellemme sisarus. Olihan meillä aina hieman ongelmia, johtuen omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. en viihtynyt vieraiden ihmisten seurassa, taisiis en halunnut viettää aikaa hänen kaveriensa kanssa, muutama kerta vuodessa tietty olin heidän kanssaan mutta tuo oli yksi isoin ongelma sekä en hänen perheensä kanssa viihtynyt, jälkeenpäin olen tajunnut sen johtuneen siitä että hänen perheellään on niin hyvät välit toisiinsa kun itselläni on eroperhe, niin salaa olin kateellinen siitä.. Nyt kun olen psykologilla käynyt muutaman kerran, alan hahmottaa mistä omat ongelmani johtuvat jotka sitten taas johtivat meidän eroon.
Erosimme tosi siististi, autoin häntä muutossa ja olen muutenkin muutaman kerran käynyt häntä auttamassa auton kanssa tai huonekalujen kasaamisessa. Tai ylipäätään tuntuu että suhde jäi vielä kesken. Tai ehkä nyt kun olen ymmärtänyt omat ongelmani ja alkanut työstämään niitä se tuntuu tuolta. Olemme edelleen tosi hyvissä väleissä sekä juttelemme päivittäin, tai kyselemme lapsen kuulumisia joka ilta, meillä on siis vuoroviikko järjestelmä.
En vaan pysty olemaan ajattelematta onko jotain vielä tehtävissä, miten kerron tunteistani hänelle vai olenko kokonaan kertomatta? En vaan saa häntä mielestäni, usein näen unta hänestä ja aina unessa sovimme ja yritämme vielä yhdessä. Ylipäänsä ero tuntuu turhalta nyt kun olen ymmärtänyt mistä se johtuu ja että kaiken olisi voinut korjata jos olisin osannut aikaisemmin muuttua.. tai siis jutella ammattilaisen kanssa omista ongelmistani. Arki meillä sujui ainakin omasta mielestäni todella hyvin, yllä olevaa lukuunottamatta, viihdyimme toistemme seurassa ja oli todella helppo olla. Emme riidelleet juuri ikinä, vaikka jälkiviisaana helppo sanoa että olisi pitänyt myös osata riidellä, niin ehkä ei olisi patoutunut mitään ajatuksia jonka takia erota.
Joten mietin vain onko mahdollista saada toinen vielä takaisin..