Selviänköhän tästä paineesta?

Jaan tilanteeni teidän kanssanne, kiitos ja anteeksi jo etukäteen.

Olen kolmekymppinen mies, naimisissa, mutta jatkuvassa puutteessa. Siis puutteessa isolla peellä. Tämä asia on hajoittamassa pääni. Olen aina ollut halukas luonne ja toisaalta myös ymmärtänyt naiskauneuden päälle. Viekö viriiliys minut tuomiooni...

Nyt en enää pian tiedä mitä tehdä, sillä minulla on naiset ja p*neminen koko ajan mielessä! Asia häiritsee jo päivätyötänikin melkoisesti. Minun on pakko surffailla netissä ja katsella kuvia naisten ihanista vartaloista ja lukea eroottisia kertomuksia. Työnteosta ei meinaa tulla välillä mitään... Olen vielä melko korkea-arvoisessa työssä (toimistotyö, korkeakoulutausta), vaikka se nyt ei tähän oikeastaan liitykään. Tunnen kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että käytän mm. työaikaani väärin.

Kotona on juuri nyt todella kuiva kausi menossa ja haluaisin toisaalta rauhan itselleni, eli luontaiset tarpeeni tyydytetyksi. En haluaisi pettää vaimoani, rakastan häntä ja välitän hänestä todella. Olemme olleet yli 10v yhdessä, ja kumpikin olemme olleet uskollisia toisiamme. En vain tiedä miten "tyylikkäästi" selviäisin tilanteesta.

Arvostan suuresti vaimoani, joka odottaa parhaillaan toista lastamme. Ymmärrän, että raskaana ei ole halut korkeimmillaan, mutta tilanne on ollut sama jo ennen raskauttakin. Ja haluaisin ajatella niin, että vaikka vaimo ei itse haluaisikaan seksiä, hän voisi silti hoidella minut käsillä tai suullaan edes silloin tällöin, mutta kun sekään ei toimi. Tuntuu että vaimoni mielestä seksiä voi harrastaa vain niin, että "molemmat antaa ja saa". Ok fine, tämänkin olen sulattanut jo pitkään.

Seksielämämme on ollut koko ajan hyvää. Ei erinomaista, mutta hyvää. Itse olen ollut koko ajan se enemmän seksiä haluava osapuoli, mutta en ole vaimoani painostanut tällä asialla. Minulle on riittänyt vaimon rytmi, mikä siis on ollut noin 2-3krt/kk. Olen sen lisäksi hoitanut itseäni omin käsin aina tilaisuuden tullen. Itselleni sopiva rytmi voisi olla noin joka toinen pv. Tai joka pv. Itse olen myös aina ollut se kokeilunhaluisempi meistä, ja vaimo on asettanut rajat sille mitä saa tehdä ja mitä ei.

Olemme vaimon kanssa puhuneet asiasta, ja hänen mielestään voisimme sekstata useamminkin, mutta hän on huono tekemään itse aloitetta. Minä sitten teen aloitteita, mutta yleensä vaimo on liian väsynyt tai sitten joku muu syy ettei hän innostu seksistä. Ja niin tunnelma lässähtää helposti. Kun sitten joskus harrastamme seksiä niin vaimo kyllä nauttii silminnähden ja kehuukin monesti "taitojani". Myös minä nautin, mutta voisin myös nauttia paljon useammin.

Mitäs siis teen? Mihin puran paineeni? Haluaisin tuottaa nautintoa kumppanille, tuntea itsekin kosketuksen ja saada levotonta mieltäni rauhoittumaan. Pidän jännityksestä, ja olen vähän uhkarohkeakin. Varmaan osittain siksi myös kirjoitan nyt viimein..

Olen ajatellut, että hankkisin netistä sielunkumppanin (vastakkaista sukupuolta), ja voisimme sähköisesti jakaa tuntojamme. Fyysisesti en olisi vaimoani pettämässä, vaan voisimme siis tehdä sähköisessä maailmassa kaikkia kivoja juttuja. Haluaisin vain jonkun reagoivan minuun...

Olen myös ajatellut, että uskaltaisinko testaamaan ravintolaan/baariin omaa viehätysvoimaani ja katsoisin mihin se voisi johtaa. Ennen ainakin sain baareissa huomiota naisilta, no siitä tosin jo vuosia aikaa...: / Pienet pusuttelut ja käsipelit voisin hyväksyä, mutta mela saisi jäädä mekottamatta.

Vai jatkanko vain nettitisujen katselua ilman vastakaikua. Mälsää...

Nimim. uneton pikkuveitikka

 

Ehkä tarvitsette kumppanisi kanssa jonkun näköisen arjesta poikkeavan matkan esimerkiksi ihan kahdestaan? Vähän niin kuin virittämään sitä läheisyyttä ja seksielämää ilman "ulkopuolisia" tekijöitä. Me mieheni kanssa pidetään aina välillä ns. "seksiloma" kahdestaan kun arki tuntuu niin rutiinilta, siitä tulee hyvä mieli ja se on todella kiihottavaa kun keskitytään vaan toisiimme. Meillä on siis reilusti yli vuoden ikäinen poika. Ehkä kannattaisi jotenkin virittää teidän suhdetta ja piristää seksi elämää mielummin kuin hakea sitä tunnetta muualta?

 

Kiitos Betsku, näin varmasti on, mieluummin tunne sisäpiiristä kuin ulkopuolelta!

Seksiloma, ah, kuulostaisipa taas ihanalta. Tällaista on pari kertaa kokeiltukin. Molemmat reissut oli toki vain viikonloppukeikkoja, mutta kyllä siinäkin ajassa paikat helläksi sai. Se oli kyllä toimivaa. Molemmat nautittiin kyllä.

Tällainen intensiivi-sekstailu-loma saisi puolestani olla kerran kuussa, vähintään. Eikä meidän arkemme kyllä taivu siihen. Hyvä jos kaksi kertaa vuodessa saisimme ko. ajan (vl) järjestettyä. Tuntuu sen sijaan että normaalista arjesta pitäisi löytyä se aika, jolloin välillä ekstemporee, välillä harkitusti vois naatiskella seksistä. Hiertä juuri se, että vaimo ei tunnu kaipaavan tätä naatiskelua yhtään siinä määrin kuin minä. Eikä siis ole valmis tekemään töitäkään sen eteen...

Taidan olla vähän pipi päästäni (ehkä molemmista päistä), mutta joskus tulee väkisinkin ajateltua, että voispa mies saada pitää kahta naista: toinen nainen saisi auttaa miestä (kuten mies naista) arjessa ja toinen nainen tarvittaisiin siitä arjesta irrottautumiseen...

 

Paha kyllä sitten ehkä on paikkailla jos toista ei saa yhtään mitenkään innostettua :/
Ymmärrän kantasi! Itse varmaan miettisin samaa jos mies yhtäkkiä tuntuisikin siltä ettei nuo puuhat enää kiinnosta niin usein kanssani.
Tuli myös sellainen mieleen, että jos kumppanillasi on paljon stressiä, niin sekin voi vaikuttaa tai tuntee itsensä jotenkin epäseksikkääksi(?) Naisilla kun vaikuttaa sekin mielialaan jos ei ole sinut itsensä kanssa tai tunne itseään viehättäväksi. Ehkä sinun pitäisi ottaa selville mikä vaivaa ja sitten lähentyä? Tai innostuisiko kumppanisi esim seksileluista jos muuten on arkista(?)

 

Samojen asioiden kanssa painiskelin itsekin jo ensimmäisistä aviovuosista lähtien.

Mikään virikkeiden virittely, lomailu (mm. olemme kokeilleet melkein kaikki paikkauntamme hotellitkin, käyty lomilla niin Intiat, Thaimaat, eri Euroopan maissa jne), stressinpoisto-operaatitot, huomionosoitukset yms. eivät muuttaneet pysyvästi ongelmaa.

Hetkellisesti tuli ns. innostumisia, mutta ne kestivät vain viikosta parhaimmilleen jopa kuukauteen (kannettu vesi ei kaivossa pysy). Asioista keskusteltiin perusteellisesti ja yritettiin löytää erilaisia ratkaisuja. Itse kun olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja olen valmis kokeilemaan lähes mitä vain, jos vain saan kumppanin innostumaan.

Paljon on tullut kokeiltua erilaisia asioita, mutta usein miten ne on minun ehdotuksia. Mielelläni kokisin että kumppanini ehdottaa ja innostaa minua, ja olen aina valmiina….no se siitä.

Omasta mielestäni pidän vaimoni seksuaalisuutta laimeana mm. siitä syystä, että hänen mielikuvitus on "rajoittunutta" (estoinen ja rajoittaa seksuaalisuuttaan tietoisesti, torjuva asenne ns. ”väärään” kiihottumisen), hän kokee vääräksi kehitellä itselleen kiihottavia mielikuvituksia, fantasioita.
Kokeeko hän sisimmissään pettävänsä minua? (tietääkseni aivot ovat ihmisen suurin seksielin). Olen yrittänyt kertoa että hänen fantasiat vain kiihottavat minua, eikä hänen niitä tarvitse minulle kertoa jos ei välttämättä halua. Kunhan antaa vain mielikuvituksensa vapaasti lentää, heittäytyy nautinnon viemäksi, irrottautuu hetkeksi todellisuudesta. Ja ne saa heittää unholaan kertakäyttö tavarana, ei fantasiointi tarkoita sitä että ne asiat haluaa oikeasti kokea.

Hän ole koskaan halunnut hyväksyä itsetyydytystä seksielämän täydentäjänä (nainen joka on sinut itsetyydytyksen kanssa ,on mielestäni eroottisesti aistikas, seksuaalisesti kypsä), vaikka joskus sanoo sitä tehneen, mutta hyvin hyvin harvoin.

Hänellä on tietty pidättyvä asenne seksuaalisuuteen, sen pitää olla puhdasta, vilpitöntä ja vain omaan kumppaniin kohdistuvaa, aviovuode kamaa . Se ei saa olla ”syntistä” tai saastaista niin mielikuvituksissa kuin teoissakaan (kuten pornomaisuus).

Useimmiten vaimo vetosi väsymykseen, arkeen, stressiin yms. verukkeisiin. Todellisuus vain on niin, ettei ihminen voi omaa luonnettaan (seksuaalisuutta, tai seksiaddikttiaan, joksi koen itseni) väkipakolla muuttaa. Mieltymyksiä ja haluja on ehkä helpompi manipuloida, mutta luonteen muuttuminen vie vuosien, jopa kymmenien vuosien ajan.

Opin vähitellen elämään asian kanssa. En ole pettänyt vaimoani fyysisesti, enkä hyväksy pettämistä ratkaisukeinona, varsinkin jos muuten elämä sujuu hyvin yhteen ja rakkaus on vilpitöntä. Koin kuitenkin jatkuvasti samoja ongelmia kuin kysyjä, harrastin netti-, puhelinseksiä ja hain seksuaalisille haluilleni tyydytystä mitä ihmeellisimmistä asioista ja tavoista. Koin että minulla on siihen oikeus, kunhan en loukkaa tai petä fyysisesti kumppaniani.

Täyttäessäni 40, kerroin vaimolleni että tästä eteenpäin seksielämämme on hänen vetovastuullaan, että olin kyllästynyt yrityksissäni saada häntä muuttumaan (eikä minulla ole mitään oikeuttakaan yrittää muuttaa häntä sellaiseksi kuin millaiskeksi minä hänen taluan olevan).

No asiat muuttuivat taas hetkeksi, mutta palautuivat taas samoihin uomiin. En ole ottanut sen jälkeen seksielämämme ongelmia millään tavalla vaimoni kanssa puheeksi, enkä ota. Asiat kun ei muutu niin ne eivät muutu, olen kaikkeni asian eteen tehnyt. Ja onhan sanonta, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Lapset ovat kasvaneet, ovat kohta omillaan, ehkä on sitten aika pohtia tarkemmin, mitä me isona halutaan tehdä. Olemme onnellisia yhdessä, arki on hyvää, elämä on iloista mutta seksuaalisesti olemme eriparia ja sille asialle en voi mitään.

Nyt olemme viettäneet kesän aika lailla erillään toisistamme. Kun olemme useamman viikon jälkeen hetken aikaa olleet yhdessä, olemme rakastelleet kiihkeästi, kuin unelmaa. Nyt taas olemme olleet muutaman viikon erillään, ja odotan että viikon päästä kun tapaamme, rakastelemme intohimoisesti useana päivänä peräkkäin.

Ehkä etäisyys vetää toisiamme enemmän yhteen kuin se että olemme päivästä toiseen toistemme luona. Mutta on tässä erillään olossa varjopuoletkin, rannetuppi tulehduksen tässä kohta saa..

 

Olen Reiskan kanssa samaa mieltä siitä, että jos kaksi seksuaaliselta aktiivisuudeltaan täysin erilaista ihmistä on päätynyt yhteen, ei asialle voi oikeastaan tehdä mitään. Masentavaa, mutta totta. Jos yhteinen arki sujuu kuitenkin hyvin ja kummatkin osapuolet ovat valmiita miellyttämään toisiaan seksin suhteen edes välillä niin suhde voi toimia hyvinkin (tällaisia ovat varmaan valtaosa suhteista). On niin hankalaa löytää kumppani, joka on seksin (määrän ja mieltymysten) suhteen samanlainen. Ja vaikka sellainen löytyisikin niin yhdessäolon-vuosien varrella asia saattaa muuttua... Pettäminen ei kuitenkaan koskaan auta asiaa.
Minä olen mielestäni ollut onnekas miehen suhteen; seksiin liittyvät mieltymykset ovat samanlaiset ja kummatkin haluamme lähes yhtä paljon. Arkikin sujuu ihan moitteettomasti. Välillä tietysti halut on nollassa puolin tai toisin esim. tressin takia. Minulla on kuitenkin ollut aina omat konstini saada mies halukkaaksi Saatan kävellä alasti/stringeissä hänen ohitseen ihan vilpittömän näköisenä (muka suihkuun menevinäni) ja tässä toimii eniten se, etten muka itse ajattele seksiä sillä hetkellä. Näin saan mieheni suihkuun
Jos olemme yhdessä viihteellä niin odotan, että mieheni juo enemmän ja sitten yritän kerätä muiden miehien huomion itseeni. Kun joku humaltunut mies sitten uskaltautuu kysymään minua tanssimaan tai tulee kehumaan ulkonäköäni (kännissä kaikki näyttää kauniilta!) niin mieheni suorastaan kiehuu mustasukkaisuudessaan ja alkaa samantien esim. hieromaan reittäni. Miehenihän ei tiedä, että en missään vaiheessa edes harkinnut meneväni tanssimaan tuntemattoman miehen kanssa vaan herätin mieheni mustasukkaisen puolen, koska sitten tiedän saavani kotona
Myös mieheni omaantuntoon vetoaminen toimii monesti (julmaako?): jos mies kieltäytyy läheisyydestä/seksistä niin istun sitten hiljaa tv:n edessä ja näytän itsetuntoni menettäneeltä. Tässä eniten ehkä vaikuttaa se, että lopetan vihjailun heti saatuani kielteisen vastauksen ja näytän siltä kun katuisin suurestikin, että edes ehdotin seksiä/läheisyyttä.
Yritän pitää ulkonäköni kunnossa, vaikka enää sitä ei jaksa tressata niin paljon kuin sinkkuna. Siistit vaatteet ja raskaudenkin jälkeen suht timmiksi treenattu kroppa riittää
Myös etäisyys auttaa monesti, viikko toisistaan erillään lisää haluja kummasti ja sitä huomaa kaipaavansakin kumppaniaan ihan tosissaan. En sitten tiedä toimiiko näistä mikään toisin päin (miehen tekemänä)...mene ja kokeile...

 

Kiitoksia, paljon kannustavia ajatuksia ja hyödyllistä pohdittavaa.
Toisaalta ikävää, että tällainen "yhteensopimattomuus" on varmasti jossain määrin yleistäkin, mutta toisaalta juuri tässä omassa tilanteessa tuo tieto lähinnä helpottaa.

Tässä arkikiireissä taas viikko ja parikin vierähtänyt, mutta se oli sentään positiivista että saimme sekstailtua parikin kertaa oikein kunnolla vaimon kanssa. Kuivaakin kuivempi parisuhdekausi siis päättyi lopultakin. Nautittiin molemmat. Minä olisin tosin voinut ottaa vielä pari lisävarvia.=)

Etäisyysharjoitusten, kuten yllä mm. Reiska kirjoitti, merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tuntuuhan tuo meilläkin aina (melkein aina) toimivan. Kunhan se viikko-pari syystä tai toisesta ollaan erillään niin onpa kummasti vaimokin housut kosteena hyppimässä syliin. Hyvä näin. Vaikutus kestää yleensä sen noin viikon, jonka jälkeen "arki alkaa" taas. Näitä tilanteita tulee vain se pari kolme kertaa vuodessa, joten se ei ihan riitä.

Mielestäni Koivumaan käyttämät keinot ovat hyvinkin sallittuja ja kaiken kaikkiaan sopivasti helppoja normaaliin arkeen. Tosin teillä ilmeisesti hommat toimii muutenkin suht hyvin ilman suurempaa virittelyä ja hyvä niin! Pieni, mukamas huolimaton kiusoittelu on just parasta kumppanin kanssa. Pokka vaan pitää pitää ja toivoa samalla että kumppani edes joskus tarttuis satimeen. Yksi omista suosikeistani on suihkun/saunan jälkeen hiusten kuivailu vyötäisiltä otetulla pyyhkeellä, joka sopivasti paljastaa puoliseisokissa olevan kaluni. Ja vaimo istuu vaikka televisiota katselemassa parin metrin päässä ja minä muka en huomaa samalla "esitteleväni" itseäni hänelle... Jos minä olisin nainen, niin kyllä mulla ainakin heräisi mieleenkiinto jos puhdas ja heräilevä meisseli heiluisi silmien korkeudella samassa huoneessa. Toimiihan tämä ja muutkin nomikiusoittelut meilläkin joskus, mutta odottaisin vastaavaa seksyissä vaatteissa (vrt. yllä) tms. tapahtuvaa itsensä tarjoamista myös kumppanilta joskus, mutta kun ei niin ei.

Bettysen vinkki seksilelujen suuntaan vois olla kokeilemisen arvoista. Vaimo suhtautuu (yllättäen) nihkeesti myös näihin, mutta jotkut matalankynnyksen välineet voisivat tulla kyseeseen. Ehkä mun pitäis vähän kartoittaa tarjontaa ja yrittää löytää joku lelu, joka ei heti alkuun pelästytä vaimoketta liiaksi...

No näillä mennään. Elämä jatkuu ja hymyssä suin kuitenkin. Päivä kerrallaan syksyä päin. Kiitos kaikille ajatusten jakajille!

ps. viikon ulkomaanmatka juuri itsellä alkamassa, eli reilun viikon päästä toivottavasti ois taas kotona hitaasti lämmennyttä pesää tarjolla...

 

En jaksanut kaikkea lukea läpi, mutta mietin, että miksi olette valinneet kumppaniksi juuri nykyisen naisen?! Oliko hän silloin valmiimpi seksiin? Jos oli niin mikä on muuttunut, tai jos ei ollut niin miksi rakastuit naiseen? Seksi on toki tärkä osa suhdetta, mutta valitettavasti kaikki ei voi pyöriä sen ympärillä... kaiken muun pitää myös olla kotona kunnossa, että seksi miehen kanssa kiinnostaa. Jokapäiväinen toisen huomioiminen ilman mitään suurempia serenadeja eli ei sellaista vaikutelmaa, että tässä minä sinua huomioin enkö olekin hyvä mies. Tai seksin jälkeen toteamus, että nautithan sinäkin vaikka et aluksi ollut kiinnostunut... ei auta asiaa. Joskus taas jokin hyväily ilman, että päätyy seksiin voisi olla hyviä asioita. Itse en usko, että on suhteita joissa seksiä on 24/7, vaan jossain vaiheessa kaikki arkipäiväistyy. Suhteen eteen on tehtävä töitä joka osa-alueella.

 

Luin oikein ajatuksella kaikki tuon edellä olevan ja mietin kuinka hyvin tuo sopi meillekin 2. lapsen syntymän jälkeen. Itseäni ei oikein huvittanut (edes raskauden aikana) ja miestäni olisi huvittanut vaikka joka ilta. Paneuduin itsessäni asiaan ja mietin oikein todella mistä nyt kiikastaa, koska olen aina ollut halukas ja innostunut seksistä mieheni kanssa. Jouduin miettimän niinkin kauaksi kuin 1. lapsen odotusaikaan. Tällöin meillä meni niin että itse olisin halunnut vaikka joka aamu ja ilta ja vaikka päivälläkin, vaan miestäni en saanut millään innostumaan. "Väkisin" piti ottaa jos halusin. Tästä jäi minulle se kuva että lasta odottavana en ollut haluttava ja siitä juonsi puolestaan se että toisessa raskaudessa koin hirvittävää epävarmuutta itsestäni, ja itkun kanssa tyydytin miestäni (onko oikein tuokaan?? tiedä häntä). Tämä epävarmuus jäi päälle kun en saanut raskauskiloja pois heti. Vähitellen sain itseluottamusta takaisin. Edelleen kun tunnen itseni "paksuksi" en lämpene mieheni ehdotuksille kovin nopeasti, mutta toisaalta hän osaa "painella oikeista napeista" eli hyväillä ohimennen muina miehinä ja jaksaa päivästä toiseen lämmittää minut sängyssä valmiiksi ja halukkaaksi vaikken ole sänkyyn mennessäni todellakaan sitä ollut... Pitkä tie on tallattu tuosta epävarmuudesta ja täytyy sanoa että 2. raskauden jälkeen jouduin itse itselleni opettamaan ison O:n uudelleen, no mitäpä noista. Nyt ollaan jossakin kompromississa useuden ja laadun suhteen. Ajoittain jaksaa panostaa laatuunkin varsinkin jos lapset ovat yökylässä ja pääsee touhuamaan ajoissa eikä vasta väsyneenä.
Summa summaarum, en tiedä onko tästä apuja aloittajalle, mutta jos naisen halujen määrä on muuttunut siihen voipi olla jonkin oikea syy, kuten omassa tapauksessani.

 

Olen itse tismalleen samassa tilanteessa kuin urhonen. Olen 30v mies, jo useamman vuoden ollut naimisissa ja lapsia 2. Vaimoani ei seksi enää lasten syntymän jälkeen ole oikeastaan kiinnostanut ja itse olen erittäin seksuaalinen ihminen. Jossakin vaiheessa tuli 6kk kausi jolloin seksiä ei ollut lainkaan, nyttemmin tilanne hieman normalisoitunut ja saan seksiä 1-2krt/kk. Ja kun sanon seksiä niin noista kerroista toinen on käsipelillä hoitoa. Olen itse hyvin urheilullinen ja katseenkestävä mies ja välillä on tuntunut kovin masentavalta, kun oma vaimo ei tunnu haluavan lainkaan. Muutamaan otteeseen olen asiasta huomauttanut ja meillä on myös aika ajoin ollut asiasta riitaa. Tällöin vaimo saattaa suostua kuukaudeksi antamaan sen 1krt/viikossa, mikä tuntuu pahalta itsestä koska en haluaisi sen tapahtuvan painostuksesta. Parin viikon jälkeen ollaan taas kuitenkin samassa alkutilanteessa. Uskon, että tähän on vaikuttanut suuresti lasten tulo kuten diipadaapa sanoi. Meillä oli ennen lasten tuloa hyvinkin aktiivinen seksielämä mutta se lopahti ensimmäiseen lapseen. En ole halunnut pettää vaimoani, koska rakastan häntä mutta välillä turhauttaa todella paljon, kun saan huomiota muilta naisilta töissä/kuntosalilla tms. ja kotiin palattuani vaimo on aina väsynyt/päätä särkee yms. Yritän parhaani mukaan sytytellä häntä pienillä tekstiviesteillä, pikku suukoin, ja antamalla hänelle omaa vapaa-aikaa lapsista. Mikään ei kuitenkaan näytä muuttavan tilannetta. Olen tästä syystä turvautunut juuri omaan käteen ja nettpornoon/chattailuun ja flirttailevaan keskusteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa. Harmittaa todella paljon, koska yksinkertaisesti haluaisin vain omaa rakasta vaimoani.

 

voi voi.. Kovin on tuttua.. Meillä myös se tilanne että itse olen seksuaalisesti aktiivinen, ja kokeilunhaluinen, mutta vaimolla on vuosien (10 v yhdessä, 7v naimisissa) saatossa halut kadonneet kokonaan. Aluksi luonnollisesti seksiä oli paljon, nyt ehkä muutaman kerran vuodessa. EIkä toinen lämpene vaikka kuinka lämmittäisi ja yrittäisi,kun aina on joku tekosyy ettei huvita, ja jos ei muuta niin sitten mökötetään kun menen edes ehdottamaan seksiä. Ei toinen innostu leluista (niitä ei ole käytetty vuosiin, kun ei kiinnosta kuulemma mikään muovinen), eikä mistään muistakaan välineistä. Jos meillä on seksiä, on se vain minuutin pikapano pimeässä, ja sitten se on siinä. Hänen mielestään esileikki on turhaa ajan haaskausta kun ei akti kestä kuitenkaan kun minuutin. sen verran suostuu esileikkiin että saan koskea häneen sen verran että hän kostuu ja heti sen jälkeen hän haluaa aktin. Minuun hän ei ole suostunut enää vuosiin koskemaan millään tavalla, vaan toteaa että osaat pitää itseäsi hyvänä tarpeeksi että saat seisomaan.. Itselleni kelpaisi vaikka tunnin sessio hitaalla esileikillä, vaikka joka päivä, tai edes kerran viikossa, mutta ku ei voi ketään pakottaa haluamaan jos ei halua.. Asiasta on puhuttu, riidelty ja puhuttu ja riidelty, ilman mitään tulosta. myöskin toisen koskettelu on väärin, kun se on toisen mielestä pelkkää seksin vonkausta. Meillä kaikki yhteiset lomat menevät lähinnä välien ja riitojen selvittelyn ja lasten kanssa olemiseen, niin ei siinä paljoa seksiä ajatella, vaikka se olisikin tarkoitus että yritettäisiin ratkoa myös seksiin liittyviä ongelmia. Laadullisesti seksi on vähän niin ja näin koska itsellä on aina tunne että pakotan toisen sellaiseen jota hän ei halua. Sitäkään hän ei kerro nauttiiko hän vai ei, sanoo vaan seksin jälkeen että anna olla, ei jaksa puhua asiasta. ja jos kyselen siitä, ollaan taas riidan äärellä. Epäilen vahvasti että hän esittää orgasmin että minulla olisi parempi mieli, koska hän "laukesi" Asiaan toki voi vaikuttaa sekin että meillä on kolme lasta, ja hän on pienimpien kanssa kotona, kun vanhin käy jo koulua.

Eäisyyden ottamistakin on kerran kokeiltu, koska jouduin olemaan työmatkalla viikon verran. SIlloin ajattelin että voisiko tästä olla apua mutta palatessa tunnelma oli ihan yhtä kylmä kun lähtessä, eipä toinen tuntunut edes huomanneen että olin viikon pois, ja niin taas sai haudata haaveet mistään seksiibn liittyvästä.

Arki sinällään sujuu suhteellisen ok, pieniä riitoja välillä tottakai, mutta tämä on enenmmän kun iso ongelma meillä.. Suorastaan kivitalon kokoinen ongelma

Loppupäätelmä: Vuodet ovat vieneet halut, eikä siihen tunnu saavan omin keinoin mitään parannusta, koska toinen ei tule tippaakaan vastaan, vaan pitäytyy tiukasti omassa kannsaan siitä että seksi ei ole tärkeää millään tavalla, vaan keskittyy arkeen pelkästään.

Mutta onneksi en ole yksin tässä asiassa....

 

Kyllä tuo Julpertti näyttää pelottavan samanlaiselta kuin meillä. Riitelyä meillä ei niin paljoa oikeastaan ole vaan tämä on jäänyt hieman taka-alalle. Arki sujuu tosiaan hyvin ja vietämme sitä usein kivoissa merkeissä perheen kera.

Kahdenkeskinen aika sen sijaan on unohtunut kokonaan ja varsinkin seksi. Usein tuntuu, että olen se välttämätön paha joka pitää tässä perheessä olla. Useimmiten seksi kestää juuri tuon pari minuuttia ja sitä edeltää vaimon pyyntö tyyliin "räplää ittes märäks." Monesti olen yrittänyt keskustella asiasta, mitä hän haluaisi seksin saralla ja miten häntä voisin miellyttää ja tuottaa orgasmin. Vaimo ei halua asiasta edes keskustella. Olisin valmis hemmottelemaan häntä ja rakastelemaan hänen halutessaan vaikka tunteja pelkästään häntä varten. Meillä ei myöskään tämä työmatka ero tuonut mitään muutosta tilanteeseen. Olin itse enemmänkin ikävöinyt perhettä ja kun palattuani matkalta ehdotin itse valmistamaani kahdenkeskistä illallista kun lapset ovat nukkumassa niin vaimo vain tokaisi, että "eikö sulla ikinä oo mitään muuta mielessä". Jep. Näistähän saa aina lukea perhelehtien kansista: "Miksi mies pettää", "Yhtenä päivänä kaikki oli hyvin kun Markku ilmoitti, että on rakastunut toiseen"...Ja loppupeleissä itselle jää mustapekka käteen.

 

Voihan urhonen,
"Olen kolmekymppinen mies, naimisissa, mutta jatkuvassa puutteessa. Siis puutteessa isolla peellä. Tämä asia on hajoittamassa pääni. Olen aina ollut halukas luonne ja toisaalta myös ymmärtänyt naiskauneuden päälle. Viekö viriiliys minut tuomiooni...

Nyt en enää pian tiedä mitä tehdä, sillä minulla on naiset ja p*neminen koko ajan mielessä! Asia häiritsee jo päivätyötänikin melkoisesti. Minun on pakko surffailla netissä ja katsella kuvia naisten ihanista vartaloista ja lukea eroottisia kertomuksia."
Miten onkin niin samanlainen tilanne, aivan kuin lukis omaa elämäänsä.
Ainoo hyvä asia tässä on se, ettet näköjään ole yksin.

 

Ihan kamalan surullista. Mä luin alkuperäisen viestin ja kaikki vastaukset ja ainoa asia mikä jäi mieleen: surullista. Nuoret, terveet ihmiset parhaassa iässään. Ja se mikä ennekaikkea näin naisena lämmittää mieltä: (liki) jokainen mies sanoi, että ei haluaisi pettää vaan rakastaa ja kunnioittaa ja haluaa vaimoaan. En mä tiedä, olisiko siitä mitään apua, mutta voisiko tämän keskustelun näyttää kumppanille? Vaikka ihan vaan "katso mihin törmäsin netissä"-tyylisenä keskustelunavauksena.

Itselläni on aina ollut ongelma just päinvastoin, joten tunnistan fiiliksen. Mä yritin eksän kanssa kaikkeni. Yritin järjestää lapsia hoitoon että pääsisi ulos syömään ja sitten rauhassa vaikka saunaa ja joku hyvä leffa, läheisyyttä ja myös sitä seksiä. Laitoin kodin kuntoon, lapset nukkumaan tai hoitoon. Laitoin hyvää ruokaa. Mä pukeuduin seksikkäisiin vaatteisiin... Turhaan - eksä totesi kerrankin, että "voitko väistää, sun tissi peitää näkyvyyden ja telkkarista tulee Myytinmurtajat!" Mä en olisi halunnut pettää, rakastin miestäni ja en halunnut ketään muuta, mutta vuosia jatkunut haluttomuus (jonkin asteisena todella useita vuosia, välillä tilanne oli ok, välillä ihan kamala) nakersi lopulta itsetuntonikin niin pohjamutiin, että ei "vieraalta mieheltä" kovin kummoista huomiota vaatinut suuntaani niin olin ihan sulaa vahaa ja petin. Mies olisi halunnut jatkaa, minä en pystynyt. Erosta nyt puolitoista vuotta. TOKI meillä oli muitakin ongelmia ja ehkä osin haluttomuus johtui näistä muista ongelmista - en tiedä mikä oli syy ja mikä seuraus, mutta minusta on TODELLA surullista se, miten yleistä tämä on. Ja kamalaa on se, että kun ei haluaisi pettää, ei missään nimessä. Se rakkaus, kunnioitus ja arvostus omaa kumppania kohtaan estää. Mutta on siinä terve, seksuaalinen aikuinen aika umpikujassa jos toinen ei halua.

Jaksamisia kaikille ongelman kanssa painiville. Omaa ratkaisumalliani en suosittele kenellekään. Melkein sanoisin että vaihtoehdot on kärsiä ja odottaa parempia aikoja tai laittaa akka kiertoon. Pettämistä en suosittele kenellekään, sillä se on kyllä suoraan sanottuna todella ala-arvoista toimintaa ja en missään nimessä ole ylpeä asiasta vaikkakin oma tilanteeni on nyt hyvä.