harri
Nykypaivana erotaan ja petetaan enemman kuin koskaan. Useimmiten eron ja petoksen alkuunpanijana on nainen. Nainen ei ole ikina mihinkaan tyytyvainen, varsinainen venkoilija. Hanen tyttymattomyytensa ajaa koko suhteen karille.
Tama tilanne johtuu nahdakseni liiasta tasa-arvosta, roolien sekoittumisesta. Entisaikaan parisuhteissa oli vallalla kunnon roolijako, jossa yhteiselon tehtavat jaettiin kummankin sukupuolen luontaisten kykyjen mukaan. Nainen hoiti kodin ja lapset, mies toi leivan poytaan ja toi turvaa mutta myos sanoi viimeisen sanan ja piti kuria. Nainen valjastettiin kuriin ja nuhteeseen, eika paassyt haihattelemaan turhia. Naiselle ei sovi liika ajattelu vaan hanelle pitaa osoittaa selvat rajat ja saannot.
Minun parisuhteessani oli ennen lasten saantia vaikeata. Naiseni oli itsekas ja haihatteleva ja jatkuvasti sain kuulla tasa-arvosta ja kotitoiden jakamisesta ja siita kuinka miehen pitaa palvoa maata naisen jalkojen alla. Hanen mielestaan naisen kuului olla itsenainen, tyossa kayva jne jne...Lapsen saannin jalkeen kaikki muuttui. Han jai kotiin pysyvasti. Nyt han hoitaa kodin, lapset ja siina sivussa minutkin. Koti on aina puhdas ja ruoka valmiina kun tulen toista. Han arvostaa minua yli kaiken, toisin kuin ennen. Han haluaa, etta mina paatan kaikista suurista perhetta koskevista asioista. Toisinaan han saa haihatteluvaihteen paalle mutta mina nitistan sen kurinpitotoimenpiteilla. Jalkeenpain han yleensa kiittaa minua siita ja pahoittelee virhettaan mutta mina tietenkin suljen hanet syliini ja silitan paasta. Hanhan on nainen ja hanta pitaa kuitenkin vahan ymmartaa.
Kaikenkaikkiaan perinteisiin roolijakoihin siirtyminen on parantanut parisuhdettamme moninkertaisesti. Sen olemme molemmat huomanneet. On ihana ajatella, etta oma vaimo on kotona, hoitaa ihania lapsiamme, istuu ehka hiekkalaatikon reunalla paivisin juttelemassa taloyhtion muiden naisten kanssa resepteista, lastenhoidosta, miestensa ammateista yms...Ja sitten lahtee siivoamaan ja tekemaan ruokaa, jotta kaikki olisi valmiina kun tulen kotiin. Ihanaa.
Tama tilanne johtuu nahdakseni liiasta tasa-arvosta, roolien sekoittumisesta. Entisaikaan parisuhteissa oli vallalla kunnon roolijako, jossa yhteiselon tehtavat jaettiin kummankin sukupuolen luontaisten kykyjen mukaan. Nainen hoiti kodin ja lapset, mies toi leivan poytaan ja toi turvaa mutta myos sanoi viimeisen sanan ja piti kuria. Nainen valjastettiin kuriin ja nuhteeseen, eika paassyt haihattelemaan turhia. Naiselle ei sovi liika ajattelu vaan hanelle pitaa osoittaa selvat rajat ja saannot.
Minun parisuhteessani oli ennen lasten saantia vaikeata. Naiseni oli itsekas ja haihatteleva ja jatkuvasti sain kuulla tasa-arvosta ja kotitoiden jakamisesta ja siita kuinka miehen pitaa palvoa maata naisen jalkojen alla. Hanen mielestaan naisen kuului olla itsenainen, tyossa kayva jne jne...Lapsen saannin jalkeen kaikki muuttui. Han jai kotiin pysyvasti. Nyt han hoitaa kodin, lapset ja siina sivussa minutkin. Koti on aina puhdas ja ruoka valmiina kun tulen toista. Han arvostaa minua yli kaiken, toisin kuin ennen. Han haluaa, etta mina paatan kaikista suurista perhetta koskevista asioista. Toisinaan han saa haihatteluvaihteen paalle mutta mina nitistan sen kurinpitotoimenpiteilla. Jalkeenpain han yleensa kiittaa minua siita ja pahoittelee virhettaan mutta mina tietenkin suljen hanet syliini ja silitan paasta. Hanhan on nainen ja hanta pitaa kuitenkin vahan ymmartaa.
Kaikenkaikkiaan perinteisiin roolijakoihin siirtyminen on parantanut parisuhdettamme moninkertaisesti. Sen olemme molemmat huomanneet. On ihana ajatella, etta oma vaimo on kotona, hoitaa ihania lapsiamme, istuu ehka hiekkalaatikon reunalla paivisin juttelemassa taloyhtion muiden naisten kanssa resepteista, lastenhoidosta, miestensa ammateista yms...Ja sitten lahtee siivoamaan ja tekemaan ruokaa, jotta kaikki olisi valmiina kun tulen kotiin. Ihanaa.