\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 20:14 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 18:04 Jessi kirjoitti:
Sinulle ei muuten ole
meillä tyttö itse sano et tuhmaikä, kun kuuli juttua tuhmaiästä että siitä se nimitys. Ja itse kyllä vaihdan sen mukin jos se on väärän värinen, en jaksa tapella näistä asioista likan kanssa mutta iskä jaksaa ja se jos mikä on raskasta kuultavaa. välistä tuntuu et iskän mielest likan pitäis istuu vaa kädet ristis, ite annan paljon vapaammin olla kuitenkin on ne tietyt rajat.
No tosta mukiesimerkistä tekee mieli kommentoida. Ei se uhmis ole yhtään tyytyväisempi välttämättä punaiseen norsumukiin kuin siniseen kahvalliseenkaan vaikka sitä ensin pää punaisena vaatisi... Ei siinä inttämisessä ole kyse itse mukista, vaan omasta tahdosta/rajojen etsimisestä/vallasta! Lapsi haluaa ja haluaa, kokeilee ja kokeilee, mutta ei aina lopuksi itsekään ymmärrä mitä haluaa ja miksi... Kiukkua pukkaa!
Mä en ala hyppimään lapsen mukaan, koska sit saan tehdä sitä tulevat vuodet joka ikisessä asiassa... Eikä minusta aikuinen ole lapsen palvelija ja oikkujen noudattaja, vaan nimenomaan aikuinen ihminen joka päättää miten kotona asiat tehdään ja sillä selvä. Ei lapselta kannata kysellä mielipidettä ihan joka asiaan. Yleensä helpoiten käy, kun antaa 2 vaihtoehtoa eteen, ja niistä voi valita. Senjälkeen ei enää muuteta mielipidettä. Lapset ei koe sitä pahana, vaan lopultakin hyvin TURVALLISENA. Lapsi ymmärtää, että äiti on aikuinen. Äiti tietää miten tehdään. Minä saan rauhassa olla lapsi. Kotona on turvallista. Minä saan päättää joskus, joistakin asioista, mutta minulta ei vaadita liikaa. =)
Juu, totta on että ei lapselta kannata mielipidettä joka asiaan kysellä. Totta sekin, ettei lapsen oikkujen mukaan pidä mennä. Totta, aikuinen päättää miten asiat kotona ja muuallakin menee.
Olen samaa mieltä.
Mutta sitten tulee se mutta.
On kunnioitettava pienekin ihmisen tahtoa, omaa tahtoa, ja antaa pienenkin ns. päättää joitakin asioista. Vain sillä tavalla voi muotoutua oma tahto. Ja oma tahto on oltava jokaisella ihmisellä. Omat mielipiteet, ne tulevat sen oman tahdon kautta.
Missä menee alistamisen ja jyräämisen ja latistaminen raja?
Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, lasta tai aikuista, jolta puuttuu omat mielipiteet. ?
Minä olen.
En todellakaan halua omasta lapsestani sellaista, joka ei tiedä eikä tunnista itseään. Jonka tahto on aikuisen taskussa SIKSI ettei aikuinen ole ikinä antanut sen oman tahdon tulla esiin; ei ole kuunnellut; kunnioittanut. Oletteko yrittänyt jutella lapsen kanssa, joka on samaa mieltä kanssasi kaikesta tai ei ole mistään mitään mieltä? En puhu enää leikki-ikäisistä vaan isommista, koululaisista.
Tänä aamuna 2,5 v sai valita: nalle puh -pusero vai toinen, punainen. Valitsi ensimmäisen.
Kenkiä hän ei valitse, koska valitsisi kumpparit, aina.
Mutta on joskus huonoja aamuja, ja tenava huutaa ja haluaa ne toisen talvikengät. Laitoimme silloin ne, vaikka yleensä käytämme coretex-kenkiä päiväkodissa.
Ihan mitä tahansa ei tietenkään voi valita, mutta jos mennään pulkkamäkeen, ja haluaa punaisen pulkan eikä sitä sinistä, joka on esillä, ei sen punasen ottaminen varastosta iso ongelma ole (meillä on sattuneesta syystä kaksi samanlaista, eri väristä pulkkaa.. ) . Jos sittenkään ei kelpaa, niin olkoot. Yleensä kyllä on kelvannut.
Kukin tyylillään. Mieluummin minä taistelen vahvatahtoisen lapsen kanssa kun hinaan perässäni täysin tahdotonta lammasta. Silloin tiedän että lapsi pärjää koulumaailmassa ja elämässä yleensäkin. Ja että minä olen kyllin turvallinen; lapsi voi uhmata minua, olla eri mieltä kanssani esim. jostain asiasta (kumpi on kivempi kissa vai hevonen jne), eikä hän pelkää minua...
