Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="affen, post: 28412183, member: 124123"]</p><p>JEE, toukokuu!!! Tässä aivan eeppisen pitkä synnytyskertomukseni, kirjoitin sitä monessa pätkässä itselleni muistiin ja kopioin nyt tähän. En todellakaan loukkaannu, jos ette tätä jaksa lukea läpi.</p><p></p><p>Lauantaina ei mentykään syömään miehen kanssa, vaan katsomaan alkuillan näytökseen Django Unchained. Tykkäsin kovasti, vauva oli aika levottomana kaikki perusTarantino-ampumävälikohtaukset. Illalla syötiin myöhään ja hyvin, jäätiin vielä katsomaan telkusta Alienia (kyllä!) vaikka väsytti aika paljon. Puoli kahdelta tajusin, että nyt jotain lorottaa housuissa, ja todellakin suuria määriä. Katottiin toisiamme aivan pöllämystyneinä "HÄH, ai nyt jo, WHAAAT?!" Juoksin vessaan ja lorotin pönttöön arviolta sata litraa vaaleanpunertavaa vettä. Ei epäselvyyksiä. Aiemmin viikolla neuvolassa oli sanottu, että vauva ei ole laskeutunut, joten jos vedet sattuisivat menemään, pitää mennä vasemmalle kyljelle pötköttämään ja odottaa ambulanssia. Näin tein ja soitin samalla Naistenklinikalle. Siellä toistettiin ohje ja vannotettiin tulemaan kyljellään maaten, vaikka ambulanssimiehet yrittäisivät mitä. Sit odotettiin puoli tuntia ambulanssia, jonka aikana mies pakkasi aivan päättömänä kanana sairaalakassia. Onneksi olin kirjoittanut listan valmiiksi, muuten kassista olis saattanut löytyä aivan mitä tahansa, mies oli niin sekaisin.</p><p></p><p>Kaksi nuorta ambulanssikuskia tuli, ja eivät tajunneet ollenkaan, miksi edes olin soittanut ambulanssin, saati vaadin kylkikyyditystä. Me asutaan kolmannessa vailla hissiä, joten aikamoinen säätö oli saada mut alas. Kaiken kaikkiaan säätämisessä ja paareilla kantamisessa meni noin tunti. Roikuin paarien poikkipuomista kaikin voimin, etten olisi liukunut portaissa alas, hihna ei jotenkin toiminut ollenkaan. Ja valuin lapsivettä.</p><p></p><p>Naikkarilla päivystyksessä mut laitettiin käyrille, olin kaksi senttiä auki, mut supistuksia ei ollut eikä vauva ollut alhaalla. Vauva myös nukkui täysillä, eikä saatu hyviä vauvakäyriä aikaiseksi. Kätilö sanoi, että katsellaan, lähdetäänkö me vielä kotiin vai mennäänkö osastolle. Olin tosi pettynyt ajatukseen, että lähdettäiskin vaan maitojunalla kotiin kaiken draaman jälkeen. Parin tunnin tsekkailun jälkeen, noin puoli viideltä käsky kävi, että miehen piti lähteä kotiin ja mun mennä liikkumattomana osastolle pötköttämään. Oli ihan kauheeta. Kumpikin vaan itki hysteerisenä, ja mut kärrättiin yksin pimeään neljän hengen huoneeseen, jossa oli yksi nainen lisäkseni. Aikani itkettyäni ja peittoon niisteltyäni (en pimeässä ja liikkumiskiellossa saanut nenäliinoja laukusta) nukahdin muutamaksi tunniksi. Heräsin seiskan jälkeen suht kivuliaisiin supistuksiin (nämä olivat siis ekat kipeät supistukset koko raskausaikana), ja oli kauheeta vasemmalla kyljellä ottaa niitä vastaan. Pyysin tutkimusta, jossa onneksi selvisi vauvan laskeutuneen sen verran, että sain lähteä liikenteeseen. Kävin syömässä viilin ja kahvikupillisen.</p><p></p><p>Mies tuli osastolle, ja supistukset alkoivat olla säännöllisiä ja kipeitä. Supistukset saivat aikaan kauhean pahoinvoinnin, mikä kuulemma on yleistä pahoinvointiin taipuvaisilla (ja mähän olen juuri semmoinen, jee), oksentelin pusseihin ja yritin keksiä, miten supistuksista parhaiten selviäisin. Uupumuksen ja juuri pahoinvoinnin takia en jaksanut tai pystynyt mihinkään jalkeilla oloon, tanssimiseen tai muuhun ehkä järkevään. Vähän sain istuttua jumppapallon päällä, ja se selkeästi oli paljon parempi kuin makaaminen, mutta ei musta ollut siihen. Menin kuumaan suihkuun tunniksi, mikä oli ihan tosi hyvä. Sain torkuttuakin hitusen, ja kivut pysyivät hyvin poissa, kunnes eivät enää pysyneet. Raahustin sänkyyni takaisin, olin neljä senttiä auki, tehokas edistyminen helpotti vähän henkisesti. Olin lähes koko ajan silmät kiinni jossain omassa tilassani, silitin otsaani ja hengittelin ja voivottelin supistusten aikaan. Taustalla kuului verhojen takaa kahden muun naisen voivottelua. Jonkin ajan kuluttua pyysin apua, ja sain annoksen nestemäistä Oxynormia (?). Tunnin verran odottelin vaikutusta, jota ei tullut. Sitten pyysin lisäapua, ja mua lähdettiin viemään saliin tehokkaampien lääkkeiden ääreen.</p><p></p><p>Synnärillä oli juuri kätilöiden vuorovaihto, yksi ehti ottaa mut vastaan ja neuvoa ilokaasun ottamisessa, sitten paikalle tuli maailman ihanin kätilö Laura, jota ilman kaikki olisi varmasti ollut aivan kaameeta. Olin kuusi senttiä auki, ja kätilö kehui ihan kauheasti pärjäämistäni ja rauhallisuuttani, se auttoi koko homman kestämisessä. Ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä, supistukset tulivat lähes tauotta, ja kaasun ajoitus oli aivan mahdotonta. Pyysin epiduraalia, ja sitä alettiinkin valmistella. Kätilö laittoi kaiken valmiiksi ja laittoi lääkärin hakuun. Mulle laitettiin käteen kanyyli, ja sitten alkoi tapahtua kaikkea outoa. Vauvan sydänäänet huononivat, ja mun piti mennä kontilleen, jotta vauvan päähän saatiin anturi. Ne anturit eivät jotenkin toimineet, kätilö laittoi useamman. Olin kontillani ja supistuksia tuli koko ajan, helvetillisen kovia, jotenkin siinä asennossa ne olivat totaalisen tuskaisia. Anestesialääkäri ehti paikalle, mutta juuri silloin tunsin aivan törkeän kovaa painetta takapuolessa, ja peppuni teki sellaista ihmeellistä vatkausta (jonka ystäväni mies on nimennyt salsaperseeksi, tästä syystä osasin tunnistaa olotilan) sanoin, etten voi olla ponnistamatta. Kätilö tarkasti tilanteen, ja sanoi paikkojen olevan täysin auki ja vauvan tulevan jos niin haluamme. Voisin itse valita, alkaisinko ponnistaa vai otettaisiinko epiduraali. Epiduraalin kanssa pitäisi olla paikallaan puoli tuntia ja sitten vasta pääsisi ponnistamaan, ja jos silloinkaan, jos tilanne hidastuisi lääkkeen takia. Oli aivan mahdoton ajatus taistella sitä ponnistamista vastaan minuuttiakaan, joten sit alettiin tositoimiin. </p><p></p><p>Aluksi en tajunnut ollenkaan koko hommaa, mut kätilön ohjeiden ja mielettömän kannustuksen avulla homma lähti käyntiin. Paikalle tuli toinenkin kätilö, ja yhdessä nämä mielettömät naiset tsemppasivat mua. Supistukset ja ponnistaminen eivät sattuneet yhtään, mutta fyysisenä suorituksena se oli todella rankkaa. Luulin monta kertaa voimieni jo ehtyneen. Lopulta kätilö sanoi tiukasti vauvan olevan ahdingossa ja että tällä supistuksella olisi tultava. Sit pinnistin, tunsin jonkin antavan periksi (kätilö leikkasi välilihan) ja pää solahti ulos. Kaulan ympärillä oli kahdesti kietoutuneena friikin pitkä napanuora. Seuraavalla supistuksella tuli koko vauva, ja sitten purskahdinkin hillittömään itkuun. Kello oli siis 16.05. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia. Poika onneksi parkui heti, joten ei tarvinnut huolestua siitä. Vauva tuli hengaamaan yökkärini sisään ja oli maailman söpöin ja aktiivisin. </p><p></p><p>Pari tuntia hengattiin synnärissä, mua paikkailtiin, juteltiin synnytyksen kulusta ja vauva pääsi imemään. Mä kävin suihkussa, mies haki ruokaa (kaikki maistui taivaalliselta, koska olin syönyt vain sen aamuviilin ja oksennellut senkin pois). Naikkarilla oli joku maailman suurin vauvaruuhka, Kättäri ja Jorvi olivat sulussa ja kaikki maailman vauvat olivat päättäneet syntyä juuri tuolloin. Emme siis saaneet ekana päivänä perhehuonetta, mutta sekin harmitti etukäteen ajateltua vähemmän. Toisena päivänä saimmekin perhehuoneen ja toisiaan vain muhimme siellä keskenämme.</p><p></p><p>Nyt olemme olleet kaksi päivää kotona, totaalisessa vauvarakkauskuplassa. Oon niin onnellinen. Synnytys meni superhyvin, vaikka supistukset olivat todella dramaattisesti pahempia kuin olin osannut kuvitella. Oon tyytyväinen, että kaikki eteni niin hyvin itsestään. Kaikki kohtaamani henkilökunta oli mahtavaa, ambulanssikuskeja lukuunottamatta. Miehestä oli korvaamaton apu, vaikka suurimman osan ajasta olinkin täysin omassa keskittyneisyydessäni. Ei todellakaan jäänyt synnytystraumoja, suosittelen! Hahhah!</p><p></p><p>Ai niin ja strategiset mitat: <span style="color: #FF0000">3230g ja 51 cm</span>. Hassua, meidän poika ei olekaan toukokuinen, eikä mikään tanakka jässikkä, vaan siro rimppakinttu. Niin sitä kuvitelmat osuu väärään.</p><p></p><p>Tsemppiä kaikille vuoroaan odottaville!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="affen, post: 28412183, member: 124123"] JEE, toukokuu!!! Tässä aivan eeppisen pitkä synnytyskertomukseni, kirjoitin sitä monessa pätkässä itselleni muistiin ja kopioin nyt tähän. En todellakaan loukkaannu, jos ette tätä jaksa lukea läpi. Lauantaina ei mentykään syömään miehen kanssa, vaan katsomaan alkuillan näytökseen Django Unchained. Tykkäsin kovasti, vauva oli aika levottomana kaikki perusTarantino-ampumävälikohtaukset. Illalla syötiin myöhään ja hyvin, jäätiin vielä katsomaan telkusta Alienia (kyllä!) vaikka väsytti aika paljon. Puoli kahdelta tajusin, että nyt jotain lorottaa housuissa, ja todellakin suuria määriä. Katottiin toisiamme aivan pöllämystyneinä "HÄH, ai nyt jo, WHAAAT?!" Juoksin vessaan ja lorotin pönttöön arviolta sata litraa vaaleanpunertavaa vettä. Ei epäselvyyksiä. Aiemmin viikolla neuvolassa oli sanottu, että vauva ei ole laskeutunut, joten jos vedet sattuisivat menemään, pitää mennä vasemmalle kyljelle pötköttämään ja odottaa ambulanssia. Näin tein ja soitin samalla Naistenklinikalle. Siellä toistettiin ohje ja vannotettiin tulemaan kyljellään maaten, vaikka ambulanssimiehet yrittäisivät mitä. Sit odotettiin puoli tuntia ambulanssia, jonka aikana mies pakkasi aivan päättömänä kanana sairaalakassia. Onneksi olin kirjoittanut listan valmiiksi, muuten kassista olis saattanut löytyä aivan mitä tahansa, mies oli niin sekaisin. Kaksi nuorta ambulanssikuskia tuli, ja eivät tajunneet ollenkaan, miksi edes olin soittanut ambulanssin, saati vaadin kylkikyyditystä. Me asutaan kolmannessa vailla hissiä, joten aikamoinen säätö oli saada mut alas. Kaiken kaikkiaan säätämisessä ja paareilla kantamisessa meni noin tunti. Roikuin paarien poikkipuomista kaikin voimin, etten olisi liukunut portaissa alas, hihna ei jotenkin toiminut ollenkaan. Ja valuin lapsivettä. Naikkarilla päivystyksessä mut laitettiin käyrille, olin kaksi senttiä auki, mut supistuksia ei ollut eikä vauva ollut alhaalla. Vauva myös nukkui täysillä, eikä saatu hyviä vauvakäyriä aikaiseksi. Kätilö sanoi, että katsellaan, lähdetäänkö me vielä kotiin vai mennäänkö osastolle. Olin tosi pettynyt ajatukseen, että lähdettäiskin vaan maitojunalla kotiin kaiken draaman jälkeen. Parin tunnin tsekkailun jälkeen, noin puoli viideltä käsky kävi, että miehen piti lähteä kotiin ja mun mennä liikkumattomana osastolle pötköttämään. Oli ihan kauheeta. Kumpikin vaan itki hysteerisenä, ja mut kärrättiin yksin pimeään neljän hengen huoneeseen, jossa oli yksi nainen lisäkseni. Aikani itkettyäni ja peittoon niisteltyäni (en pimeässä ja liikkumiskiellossa saanut nenäliinoja laukusta) nukahdin muutamaksi tunniksi. Heräsin seiskan jälkeen suht kivuliaisiin supistuksiin (nämä olivat siis ekat kipeät supistukset koko raskausaikana), ja oli kauheeta vasemmalla kyljellä ottaa niitä vastaan. Pyysin tutkimusta, jossa onneksi selvisi vauvan laskeutuneen sen verran, että sain lähteä liikenteeseen. Kävin syömässä viilin ja kahvikupillisen. Mies tuli osastolle, ja supistukset alkoivat olla säännöllisiä ja kipeitä. Supistukset saivat aikaan kauhean pahoinvoinnin, mikä kuulemma on yleistä pahoinvointiin taipuvaisilla (ja mähän olen juuri semmoinen, jee), oksentelin pusseihin ja yritin keksiä, miten supistuksista parhaiten selviäisin. Uupumuksen ja juuri pahoinvoinnin takia en jaksanut tai pystynyt mihinkään jalkeilla oloon, tanssimiseen tai muuhun ehkä järkevään. Vähän sain istuttua jumppapallon päällä, ja se selkeästi oli paljon parempi kuin makaaminen, mutta ei musta ollut siihen. Menin kuumaan suihkuun tunniksi, mikä oli ihan tosi hyvä. Sain torkuttuakin hitusen, ja kivut pysyivät hyvin poissa, kunnes eivät enää pysyneet. Raahustin sänkyyni takaisin, olin neljä senttiä auki, tehokas edistyminen helpotti vähän henkisesti. Olin lähes koko ajan silmät kiinni jossain omassa tilassani, silitin otsaani ja hengittelin ja voivottelin supistusten aikaan. Taustalla kuului verhojen takaa kahden muun naisen voivottelua. Jonkin ajan kuluttua pyysin apua, ja sain annoksen nestemäistä Oxynormia (?). Tunnin verran odottelin vaikutusta, jota ei tullut. Sitten pyysin lisäapua, ja mua lähdettiin viemään saliin tehokkaampien lääkkeiden ääreen. Synnärillä oli juuri kätilöiden vuorovaihto, yksi ehti ottaa mut vastaan ja neuvoa ilokaasun ottamisessa, sitten paikalle tuli maailman ihanin kätilö Laura, jota ilman kaikki olisi varmasti ollut aivan kaameeta. Olin kuusi senttiä auki, ja kätilö kehui ihan kauheasti pärjäämistäni ja rauhallisuuttani, se auttoi koko homman kestämisessä. Ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä, supistukset tulivat lähes tauotta, ja kaasun ajoitus oli aivan mahdotonta. Pyysin epiduraalia, ja sitä alettiinkin valmistella. Kätilö laittoi kaiken valmiiksi ja laittoi lääkärin hakuun. Mulle laitettiin käteen kanyyli, ja sitten alkoi tapahtua kaikkea outoa. Vauvan sydänäänet huononivat, ja mun piti mennä kontilleen, jotta vauvan päähän saatiin anturi. Ne anturit eivät jotenkin toimineet, kätilö laittoi useamman. Olin kontillani ja supistuksia tuli koko ajan, helvetillisen kovia, jotenkin siinä asennossa ne olivat totaalisen tuskaisia. Anestesialääkäri ehti paikalle, mutta juuri silloin tunsin aivan törkeän kovaa painetta takapuolessa, ja peppuni teki sellaista ihmeellistä vatkausta (jonka ystäväni mies on nimennyt salsaperseeksi, tästä syystä osasin tunnistaa olotilan) sanoin, etten voi olla ponnistamatta. Kätilö tarkasti tilanteen, ja sanoi paikkojen olevan täysin auki ja vauvan tulevan jos niin haluamme. Voisin itse valita, alkaisinko ponnistaa vai otettaisiinko epiduraali. Epiduraalin kanssa pitäisi olla paikallaan puoli tuntia ja sitten vasta pääsisi ponnistamaan, ja jos silloinkaan, jos tilanne hidastuisi lääkkeen takia. Oli aivan mahdoton ajatus taistella sitä ponnistamista vastaan minuuttiakaan, joten sit alettiin tositoimiin. Aluksi en tajunnut ollenkaan koko hommaa, mut kätilön ohjeiden ja mielettömän kannustuksen avulla homma lähti käyntiin. Paikalle tuli toinenkin kätilö, ja yhdessä nämä mielettömät naiset tsemppasivat mua. Supistukset ja ponnistaminen eivät sattuneet yhtään, mutta fyysisenä suorituksena se oli todella rankkaa. Luulin monta kertaa voimieni jo ehtyneen. Lopulta kätilö sanoi tiukasti vauvan olevan ahdingossa ja että tällä supistuksella olisi tultava. Sit pinnistin, tunsin jonkin antavan periksi (kätilö leikkasi välilihan) ja pää solahti ulos. Kaulan ympärillä oli kahdesti kietoutuneena friikin pitkä napanuora. Seuraavalla supistuksella tuli koko vauva, ja sitten purskahdinkin hillittömään itkuun. Kello oli siis 16.05. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia. Poika onneksi parkui heti, joten ei tarvinnut huolestua siitä. Vauva tuli hengaamaan yökkärini sisään ja oli maailman söpöin ja aktiivisin. Pari tuntia hengattiin synnärissä, mua paikkailtiin, juteltiin synnytyksen kulusta ja vauva pääsi imemään. Mä kävin suihkussa, mies haki ruokaa (kaikki maistui taivaalliselta, koska olin syönyt vain sen aamuviilin ja oksennellut senkin pois). Naikkarilla oli joku maailman suurin vauvaruuhka, Kättäri ja Jorvi olivat sulussa ja kaikki maailman vauvat olivat päättäneet syntyä juuri tuolloin. Emme siis saaneet ekana päivänä perhehuonetta, mutta sekin harmitti etukäteen ajateltua vähemmän. Toisena päivänä saimmekin perhehuoneen ja toisiaan vain muhimme siellä keskenämme. Nyt olemme olleet kaksi päivää kotona, totaalisessa vauvarakkauskuplassa. Oon niin onnellinen. Synnytys meni superhyvin, vaikka supistukset olivat todella dramaattisesti pahempia kuin olin osannut kuvitella. Oon tyytyväinen, että kaikki eteni niin hyvin itsestään. Kaikki kohtaamani henkilökunta oli mahtavaa, ambulanssikuskeja lukuunottamatta. Miehestä oli korvaamaton apu, vaikka suurimman osan ajasta olinkin täysin omassa keskittyneisyydessäni. Ei todellakaan jäänyt synnytystraumoja, suosittelen! Hahhah! Ai niin ja strategiset mitat: [COLOR="#FF0000"]3230g ja 51 cm[/COLOR]. Hassua, meidän poika ei olekaan toukokuinen, eikä mikään tanakka jässikkä, vaan siro rimppakinttu. Niin sitä kuvitelmat osuu väärään. Tsemppiä kaikille vuoroaan odottaville! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mitä sääntöjä teillä on nuorten seurustelukumppaneiden "yöpymisille"?
30 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Kumppanin" esittely sukulaisille ja ystäville
42 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
kannattas varmaan luovuttaa jo ja lyödä hanskat tiskiin
Tänään 09:34
viisikymppinen isoäiti
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
entäs jos ei osaa nukahtaa uudestaan jos ei katso kelloa
Tänään 09:14
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Aahh, hunajata hunajata jos toteutuu 🤗 ”Stormy Daniels”, eli Stephanie Clifford, vaatii USA:n ex-presidentti Donald Trumpille vankeutta.
Tänään 02:16
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Laosi 3 ei nuku öitänsä, en enää jaksa
Tänään 02:04
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Miksi en saa ruokamyrkytystä mistään?
Eilen 23:48
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Suomen kaupungeista lähinnä miljoonakaupunkia on Lappeenranta.
Eilen 22:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Yksi kuva näyttää Reissu-Sanna Marinin hurjan matkatahdin. Kerosiiniä palaa ja aukkoja tulee otsonikerrokseen 😢
Started by vierailija
Eilen 08:34
Luettu: 340
Aihe vapaa
2.
50v Ivan Puopolo ottaa turpaan piliittisessa argumentoinnissa parikymppiseltä
Started by vierailija
Eilen 16:58
Luettu: 221
Aihe vapaa
3.
"Trump kätteli ja tervehti ihmisiä kävellessään kohti istumapaikkaansa ja sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset."
Started by vierailija
Eilen 13:38
Luettu: 173
Aihe vapaa
4.
"Massasiirtolaisuus on noussut eurooppalaisten nuorten suurimmaksi peloksi ilmaston ja ympäristön sijasta"
Started by vierailija
Eilen 11:27
Luettu: 171
Aihe vapaa
5.
Kadonneen makkaran metsästys!
Started by Rätti Väsynyt
Eilen 08:58
Luettu: 145
Aihe vapaa
6.
Äärioikealla oleva Nalle Walhroos kehui Perussuomalaisten ajamaa hyvätuloisten suosimis politiikkaa
Started by vierailija
Eilen 12:57
Luettu: 131
Aihe vapaa
7.
Onko rakennekynnet riski raskaana?
Started by vierailija
Eilen 13:24
Luettu: 129
Lapsen saaminen
8.
USKOMATONTA! Vasemmiston trollitehdas jauhaa ja jauhaa persuista
Started by vierailija
Eilen 13:37
Luettu: 125
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Tunnetteko pyhyyttä metsässä ?
Latest: ruuttis
4 min sitten
Aihe vapaa
2.
kannattas varmaan luovuttaa jo ja lyödä hanskat tiskiin
Latest: viisikymppinen isoäiti
9 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Kumppanin" esittely sukulaisille ja ystäville
Latest: ruuttis
10 min sitten
Aihe vapaa
4.
Mitä sääntöjä teillä on nuorten seurustelukumppaneiden "yöpymisille"?
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
5.
Timo Soinilta kovaa tekstiä puoluetovereistaan: "Tomppelit, hönöt, huru-ukot..."
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
6.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
35 min sitten
Aihe vapaa
7.
Erikoisimmat asiat mitä seksikumppaninne on pyytänyt tai tehnyt?
Latest: -roosaruusa-
36 min sitten
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 10:27
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu