Tuttiasiaa...

Meidän 1v 11kk tyttö ei koko vauva-aikana juuri syönyt tuttia, muutoin kun jossain vaiheessa (n 3kk iässä) alkoi öisin syömään. Pelkillä yöllisillä ja päiväunien aikaisilla tutinsyömisillä on selvitty lähes tähän asti, mutta ihan viime aikoina on tutista tullut yhtäkkiä ihan extra-tärkeä tytölle! Samoihin aikoihin on uhma alkanut pahentua, ja aina kun pienikin vastoinkäyminen tulee tai ei saa mitä haluaa niin alkaa hokemaan että 'haluaa tutin' ja jatkaa toisinaan kunnes tulee uskomaton raivo ja huuto jos ei tuttia saa. Joskus unohtaa kun yritetään vaihtaa puheenaihetta.

Mietityttää mitenkäs tutista pääsis nyt kokonaan irti, kun juuri oltiin ajateltu että pitää vieroittaa pian kokonaan kun huhtikuussa olisi vauva tulossa ja paras olisi kai sitä ennen isomman luopua tutista.
Onko siis ainoa keino vain ottaa raa'asti tutit pois ja luopua kertaheitolla kokonaan (luvassa siis silloin vielä kamalampia kiukkukohtauksia ja unettomia öitä?)

Toisaalta tuntuu pahalta ajatella että pitäisi toiselta viedä tutti kokonaan pois kun siitä tuntuu olevan lohtu ja turva, mutta kun tämä tuttiriippuvuus on vasta pahentunut niin olisiko parasta pistää samantein piste koko touhulle?

Tuttipullosta juo vielä univellin ja joskus maitoa, tosin on alkanut jo velliä välttelemään eli samalla kertaa varmasti luovuttaisiin kokonaan pulloistakin.

Kertokaas vieroittamiskonsteja, kokeneemmat?

Kiitos!

 

Meidän fanaattiset tuttilapset on vierotettu inasen yli 2-vuotiaina. Olin etukäteen tosi rasittunut ajatuksesta, jotta sittenhän valvotaan öitä ja tapellaan päivisin. Molemmat kuitenkin kävivät suht kivuttomasti. Valmistelimme jo viikkoja ennen; silloin tällöin sanoimme että kohta orava-äiti tarvitsee tutteja orava-vauvoillensa. Sitten aloimme miettiä lapsien kanssa, että sitten ensi viikolla tms. viedään tutit orava-vauvoille. Laitoimme yhtä tuttia lukuunottamatta kaikki tutit pieneen pakastuspussiin, he saivat itse ne sinne laittaa ja sitten veivät itse ne parvekkeen pöydälle odottelemaan oravia. Se olikin jännää. Teimme pussit ennen ulkoilua, ja kas kummaa ulkoilun jälkeen olivat tutit hävinneet. Esikoinen ei tuttia itkeskellyt ollenkaan, nuoremmalla kesti kauan saada unesta kiinni ilman tuttia ja taisipa kerran raivarinkin saada. Mutta korkeintaan kaksi päivää hänkin sitä kyseli. Innoissaan kertoi kaikille, että hänpä antoi tutit orava-vauvoille. Toivottavasti teillä sujuu myös kivuttomasti! p.s.se yksi tutti laitettiin kaikkein pahimman varalle keittiön yläkaappiin, mutta onneksi turhaan.

 

Lohduttavaa kuulla että sujunut noin hyvin... täytyy yrittää vaikka tuota oravavauvakeinoa, tyttö kun tykkää tosi paljon oravista Kai se on vain omasta tahdostakin kiinni, täytyy ottaa härkää sarvista ja koittaa luopumista. Täytyy kuitenkin varmaan odottaa että hiukan edes rauhoittuisi tämänhetkinen kiukkuilu.

 

Meillä esikoinen vieroitettiin tutista alle 2-vuotiaana, koska uusi vauva
oli tulossa esikoisen täyttäessä 2v. Olimme lapissa tyttön olessa 1,5 v
ja silloin jo puhuttiin ,että porot vie tuttipullot.Ehkä pari kuukautta reisun
jälkeen pullot jätettiin pois sillä verukkeella,että porot on ne vieny. Homma sujui ihan hyvin ainoastaan alussa nokkamukista juominen oli
senverran nuivaa ,että jonkun verran peräsin,että paljonko nestettä meni
vuorokaudessa. Vähinsä siinä sitten aina puhuttiin siitä,että jos porot käy
viemässä tutit. Yhtenä iltana tutti oli hukassa ja silloin yhtäkkiä sanoin,että nyt on varmaan porot vieny tutit kun niitä ei löydy. Ja niin jäi
tutit pois. Yhtään ei perään itketty. Pojan kohdalla ajattelin.että on vaikeampaa saada vieroitettua,koska tuntui ,etttä tutit ovat pojalle tärkeämpiä kuin mitä olivat tytölle. Pojalla oli aina oikein tuttiarmeija eli
yksi tutti suussa ja monta kädessä. Pojan kohdalla ei ollut sillä tavalla kiirettä vieroitukseen alle 2v koska uuttta vauvaa ei ollut tulossa. Vieroitus venyikin 2v ja 4kk ikään asti. Pojalla oli herkkyyskausi kuivaksi
opetteluun 2v ja 2kk iässä.En silloin halunnut ottaa tuttiasiaa samaan syssyyn ettei olisi liian paljon isoja asioita yhtäaikaa. Vähinsä meillä kyllä puhuttiin,että jos vietäisiin tutit paapan kettuvauvoille. Ja niiin vain sitten yhtenä kertana kun olimme lähdössä tarhalle tuumasin pojalle että jos vietäisiin tutti kettuvauvoille. Ja niin poika itse haki tutin ja niin me sitten yhdesä pudotettiin tutti ketun poikasillle. Vähän kyllä pelkäsin ,että kun ilta koittaa ja on aika mennä nukkumaan tulee hirveä huuto ,mutta ei. Vähän vain kauemmin nukahtaminen kesti.

Näin meillä =) =) =)

Onnea yritykselle ja muista ,että kun päätös on tehty sitä ei
pidä mennä perumaan vaikka lapsi miten itkisi. Seuraavat kerrat
voivat olla vielä vaikeampia kun lapsi huomaa,että tutti kyllä
löytyy kun vain jaksaa huutaa.

 

Kiitos, tosiaan kiva kuulla lohduttavia kertomuksia

Olen kyllä huomannut että periksiantamisesta on vain iso haitta, huomattavasti parempi kestää iso huuto ja kiukku. Että kerrasta poikki kun sille tielle lähdetään - pelottaa etukäteen :/

Mutta tosiaan ilmeisen parasta olis luopua ennen uuden vauvan tuloa, vauvalla kun kuitenkin varmaan on tutti suussa ja on muutenkin kaikki uutta ja outoa.

 

Joo. Kannatan kyllä vieroitusta ennen uuden vauvan tuloa,koska kun uusi vauva syntyy niin silloin ei ole viisasta isompaa vieroittaa koska uuden vauvan syntymä on iso muutos esikoiselle. Ja sitten helposti käy
niin,että vieroitus venyy liian myöhälle jo ihan hampaidenkin takia. Uskon
myös ,että vieroitus on sitä vaikeampaa mitä isompana se tehdään.


=)

 

Nii-in. Nyt kun huomaa miten tutista tuli ihan yhtäkkiä supertärkeä, ymmärtää että olis ehdottomasti kannattanut vieroittaa tossa pari kuukautta sitten kun ekan kerran asiaa mietittiin. Mutta eiköhän se vielä onnistu, kertoilen sitten kuinka kävi

 

Me ihan hämmästyttiin miten helpolla päästiin tutista eroon, aika lailla saman ikäisenä kun teidän tyttö on nyt. Minä leikkasin nimittäin salaa tutin kärjestä pienen palan pois. Tyttö kun otti sen illalla sitten suuhunsa, niin imeskeli sitä vähän, otti pois ja katseli kummissaan...uudelleen suuhun ja taas pois. Siinä vaiheessa minä puutuin asiaan ja sanoin tai kysyin, että oliko tutti mennyt rikki? Tyttö myönteli ja minä ohjasin hänet laittamaan sen itse roskikseen. Illalla aina todettiin että oli tutti mennyt rikki n. viikon verran ja se riitti hänelle. Olin kyllä tosi kummissani miten helposti se onnistui.

 

Tuntuu että meidänkin tyttö ymmärtää ja muistaa ihan tosi paljon asioita jo, eli täytyy tosiaan keksiä joku tarina Tänään jo vähän kysäisin että mitä jos viedään joku päivä tutit oravavauvoille kun olet kerran iso tyttö jo ja vauvat tarvitsis niitä enemmän. Nyt tyttö ainakin innostui asiasta, täytyy vielä pari kertaa vihjasta ja sitten toteuttaa. Luulisin ettö onnistuu, tuskin ihan ilman raivareita mutta eiköhän se joskus unohdu.

Kiitos kaikille , lisää vinkkejä saa vielä kertoa :flower:

 

Meillä tutista luopuminen oli "kerrasta poikki" taktiikkaa sekä esikoisen että keskimmäisen kohdalla. Pari ekaa tutitonta päivää ja iltaa oli hiukan levottomia, mutta hienosti sujui kaikin puolin. Kuopus imuttelee vain nukkumaan mennessään ja tutin voisi kyllä jo viskata pois (ikää nyt 1v3kk). Näissä jutuissa saat kyllä olla tosi ehdoton.

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan Eilen illalla tutti lahjoitettiin oravavauvalle, ja koko eiöisen kun asiasta juteltiin ja vielä kun tutti vietiin niin kaikki oli tosi hyvin. Kun nukkumaanmeno koitti iski totuus pahasti ja tunnin verran oli huutoa... ei niinkään tuttia kaivannut, kysyi kerran mutta lopulta ois vaan pitänyt sylissä pitää eikä petiin millään. No lopulta rauhoittui kun vielä kertaalleen kävin hetken sylissä pitämässä ja juttelemassa, sitten jäi kiltisti nukkumaan ja ihan koko yön nukkui hyvin.

Nyt onkin sitten menossa yritys päiväunille, ja senhän arvaa että ei niin millään. Sängyllä seisoo ja huutelee äitiä, oli kyllä jo ihan väsy ennenkuin edes yritettiin nukkumaan.
Täytyy nyt jonkin aikaa vaan antaa huudella eikä antaa periksi (siis hakea pois), ettei menis ihan nää päivärytmit sekaisin.

Ollaan kyllä asennoiduttu että muutama päivä varmasti on hankalaa, öiksi nyt helpommin nukahtaa kun yksinkertaisesti ei jaksa enää valvoa mutta päiväunet on muutenkin välillä hankalat.

Saa nähdä Tuttia ei siis takaisin saa kun kerran pois antoi, muuten menee ihan kiusaamiseksi.