Meilläkin on ikä eroa 10 vuotta ja yhdessä ollaan oltu n. 10 vuotta. Meillä kyse taitaa enemmän olla siitä, että halut ei vain osu kohdalleen eikä niinkään varsinaisesta haluttomuudesta. Sekä ajan puute, stressi ja väsy verottavat entisestään kertoja. Ehkä siksi tänne kirjoitan, koska itseäni tämä tilanne rassaa.
Ja välillä aika masentavaa huomata, että itselläni halut yhdyntään alkavat vähetä todella positiivisten kokemusten puutteesta johtuen. Eli kun ollaan yhdessä harvoin, mies ei kestä kovin pitkään enkä itse ehdi välttämättä kunnolla mukaan. Niinä kertoina tulee vähän sellainen olo, että "tässäkö tämä nyt oli. Empä itse tästä hikoilusta juuri riemua saanut" -fiilikset. Ymmärrän kyllä, että jos on ollut pidempää taukoa niin mies ei kestä niin pitkään ja ottaakin sen useimmiten huomioon eikä unohda esileikkejä. Silti nuo 5-10 min pikaset vakiona alkaa ottamaan pikkasen nuppiin. Kun ei niistä niin hirveästi ole riemua niin jotenkin nekin tuntuvat turhalta. Jos itse yritän tehdä aloitetta niin lähes aina on väärä aika ja joku asia mikä on PAKKO tehdä. Ja sittempä onkin aika mennä nukkumaan jotta jaksaisi taas nousta aamulla töihin. Asiaa helpottaisi edes se, jos tarvitsisimme yhtä paljon unta niin siinä nukkumaan mennessä saisi edes jotain aikaiseksi. Mutta minäpä tarvin 1-2 tuntia enemmän unta ja käyn lähes aina ennen miestäni nukkumaan ja herään myöhemmin kuin hän.
Miksi miehet eivät vain tajua sitä, että naiset tarvitsevat vähän useammin seksiä jotta parisuhde pysyy hyvänä ja läheisenä. Ainakin itse pidempien kuivien jaksojen aikana alan tuntemaan toisen jotenkin etäiseksi ja vieraaksi. Ja vaikka kaipaankin intiimiä läheisyyttä samalla kartan sitä, koska pidemmän tauon jälkeen se ei jotenkaan tunnu luontevalta. Sitä kynnystä ei madalla se, että saan päivittän haleja ja pusuja (ei suudelmia).
Liekö tuo sitten joku luonnon keino heivata pihalle "hyödyttömät" puolisot vai mistä sitten onkin kyse.
