uhmis ja kiroilu

Tervehdys!
Meillä on 3v. poika jolla ollut jo vuodenpäivät mahdoton uhmaikä.
kait se toisille tulee vahvempana kuin toisille, mutta meillä on muodostunut keskeiseksi ongelmaksi kiroilu! "suunpesut/pippuria suuhun yms. on kokeiltu. Mutta ottaisin mieluusti vinkkejä vastaan tähän ikävään ongelmaan,kiitos!

 

Meillä kun tyttö alkoi kiroilla niin siihen ei auttaneet mitkään huomaamatta jättämiset tai kiellot, niistä vain yltyi. Kerran itten olin tytsyn kanssa kahden ja siinä rakenneltiin legoilla ja kun pala ei heti mennytkään paikalleen tyttö suivaantui ja päästi ruman sanan. Siitä sitten lähti keskustelu, sanoin tytölle että tuo ei kuulosta kivalta ja olin oikein surullisen kuuloinen puhuessani siitä kuinka ei viitsittäisi tuollaisia sanoja käyttää. Tyttö kysyi minulta sitten että saako isi sanoa niin ja että saakos äiti sanoa niin ja sitten yhdessä sovittiin että kukaan ei saa sanoa rumia sanoja kun ne kuulostavat niin kurjilta. Sen jälkeen ei meillä ole neiti kiroillut ja aikaa tuosta on lähes kolme vuotta eli kun kiroilu alkoi oli tyttö yli 2v.

Voithan kokeilla olla hetken huomaamatta kiroilua ja sitten sopivan hetken tultua kokeilla tätä tunteisiin vetoamista. :hug:

 

vanhemmiltaanhan nuo mukelot kaikki oppii..pitäskö ekaks siivota oma suu..?

 

\

vanhemmiltaanhan nuo mukelot kaikki oppii..pitäskö ekaks siivota oma suu..?

Meillä poika on kyllä rumat sanansa tarhasta tuonut mukanaan!!!!

 

aivan ei se siitä riipu kiroileeko vanhemmat vai ei kyllä niitä muuallakin kuulee ku kotona..
meillä auttoi ku ei reagoinu mitenkään ku toinen sanoi jotain tai sit välillä käänsin sanan toiseks esim. v...u siitä tuli kettu jne.. mut tyttö oli kans 2v eikä enää kiroile, mut itse olen huomannu että kielloista vaan villiintyy pitää yrittää aina muuten selittää asia.. mut se on vaan semmosta kokeilunhalua tossa iässä kyllä se itsellään ohi menee meillä ainakin meni ja nyt jos itse tulee kiroiltua joskus niin heti saa kuulla että ei noin saa sanoa!

 

Meidän kolme ja puoli vuotiaalla neidillä ollut jo monta jonkin sorttista uhmaa... Kirosanaja on päästellyt vai pari kertaa ja meillä on kyllä mennyt ihan ohi kun emme ole reakoineet niihin mitenkään... Mieheni ei kiroile juuri ollenkaan minä joskus, mutta harvemmin kotona töissä kiroilen välillä senkin edestä. Kyllä ne kirosanat voi muualtakin oppia kuin kotona. Tarhassa vanhemmat lapset saattavat kiroilla... Jos niitä alkaa kuheasti tulemaan kait siitä pitäisi natisti keskustella ja kertoa ettei niin saa puhua tai jotain. Toivottavasti keksit jonkun keinon kerro se meillekkin varmuuden vuoksi... Koita jaksaa :hug:

 

Meillä on jo pitkään ollut sääntö, että jos lapset kiroilee, menee sen viikon karkkipäivä - ja jos aikuiset kiroilee, marssitaan heti kioskille tai kauppaan ostamaan lapsille karkit. Tämä systeemi toimii aikuisten kannalta vähän turhankin hyvin (lasten kuulo on uskomaton!)

 

jees no 2v ei paljon vielä karkkipäivistä ymmärrä

 

Myönnän kiroilevani aikas paljon.Poika 2v10kk muistaa kirosanat aina iltaisin(onneksi)Tänään esimerkkinä oltiin iltapala´pöydässä ja koitti kuumaa paahtoleipää,vetäs äkkiä sormet pois ja sanoi "voi V*ttu".Eipä voinut muuta kun nauraa...Eräänä iltana mies meni vaihtamaan pojan kakkavaippaa,vessasta kuului vaan kiekasu "voi jumankauta mikä pa*ka".

En voi muuta kun itseäni syyttää,kiroilkoon kotona,onneksi ei tee sitä muualla.

 

Meillä meinasi kiroilu alkaa myös 2,5 v ikäisenä ja siitä lähtien aina jos kuulin ruman sanan tuumasin perään, että voi hitsin hittsin hitsi... Pian alkoi poikakin käyttää tätä hitsiä ja noitui sitä välillä ihan sydämmensä pohjasta. Siinä mieleeni juolahti, ettei ne kirosanat luultavasti ole se mitä lapsi haluaa kokeilla, vaan samanlainen tunteiden purkaminen ja oman ärtymyksen ilmaisu, kun aikuisetkin tekee niin...

 

\

vanhemmiltaanhan nuo mukelot kaikki oppii..pitäskö ekaks siivota oma suu..?

Meillä alko lasten kiroilu kun tarhaan menivät! Välillä ei kukaan kiroillut,mutta taas on alkanu,lähinnä 4v ja 5v .Sit katsovat että kuinka siihen reakoidaan,jotain kokeilua...

 

meillä tyttö 3,5v niin nyt kiroillut vähemmän, mut jossain välissä kiroili enemmänkin niin yleensä tilanteessa jossa esim. jokin tippui hänen kädestään ja sanoi vi... niin sanoin että vai tippu johon tyttö että eiku vi... niin minä sanoin että eikun tippu, se tippu. tai jos häntä sattui ja kirosi niin sanoin että mitäs tuo tarkoittaa, onko sulla nyt semmonen sormessa/varpaassa.

itse kiroan kyllä kieltämättä liikaakin, ja saan kyllä tytöltä kuulla että äiti, mitäs sanoit, niin oon sanonu että aikuisten juttuja, älä kuuntele sinä.