Elina Tanskanen: ”Etukeno pelastaa arjen”
”Opin kantapään kautta, että kun kauan odotettu reissu lämpöön jää lapsen kuumeen takia, ei auta sadattelu vaan zen-asenne. Pitää vain hengitellä, olla vatvomatta tilannetta, helliä potilasta ja olla kiitollinen siitä, että kaikki on isossa mittakaavassa hyvin.”
En ollut ennen lapsia mikään maailman tiukin kontrollifriikki – kotini on aina ollut boheemisti rempallaan, samoin minä. Rakastin silti suunnittelemista, oli kyseessä sitten reissu, juhlat tai tulevaisuus. Perheettömänä noista suunnitelmista oli verrattain helppo pitää kiinni, kun ei tarvinnut huolehtia muista kuin omista asioistaan.
Kumpikin lapseni sairasteli vauvana runsaasti. Jollain oli aina flunssa, ja kun ei ollut flunssaa, oli koko perheellä vatsatauti. Minun oli siis pakko siedättyä sille, että kiva suunnitelma toisensa jälkeen muuttui lennosta sairasvuoteen äärellä valvomiseksi.
Opin kantapään kautta, että kun kauan odotettu reissu lämpöön jää lapsen kuumeen takia, ei auta sadattelu vaan zen-asenne. Pitää vain hengitellä, olla vatvomatta tilannetta, helliä potilasta ja olla kiitollinen siitä, että kaikki on isossa mittakaavassa hyvin.
Lue: Elina Tanskanen: Ovatko lapset muovailuvahaa?
Vuodet ovat opettaneet minut myös hillitsemään odotuksiani, sillä vaikka kaikki menisi teoriassa suunnitelmieni mukaisesti, ideani voivat osoittautua käytännössä kehnoiksi.
Tämä pätee kokemukseni mukaan erityisesti lasten syntymäpäivien järjestämiseen. Sen vuoksi suhtaudun nykyään varautuneesti kaikkeen sellaiseen juhlasäätämiseen, mikä vaatii poikkeuksellisen paljon aikaa, vaivaa tai rahankäyttöä. Jos alkaisin omin voimin askarrella pinjataa tai miettisin iltakaudet elegantteja ohjelmanumeroita, voisi ottaa pahasti päähän, mikäli juhlakalu vieraineen vähät välittäisi panostuksestani.
Lue: Elina Tanskanen: Uskalla irrottautua työstäsi, vanhempi!
Täysin suunnittelemattomana lapsiperheen elämästä tulee yksi iso kaaos – sen saan tuta joka kerta, kun en jaksa illalla tarkistaa aamua varten, löytyykö lapsille puhtaita sukkia ja alushousuja.
Sen vuoksi teen edelleen suunnitelmia, mutta niin realistisesti kuin mahdollista, mikä tarkoittaa muun muassa varasuunnitelmien varasuunnitelmien tekemistä.
Puhumme mieheni kanssa etukenosta esimerkiksi silloin, kun valmistaudumme johonkin koko perheen arkiseen toimintoon naurettavan hyvissä ajoin. Jos haluan varmistaa, että olemme koko poppoo tukat kammattuina jossain tietyssä paikassa tasan kello 17, ennakointi on syytä aloittaa tuntikausia aiemmin.
Lue: Elina Tanskanen: Muista rajoittamisen lisäksi myös rakastaa lasta!
Sitäkin kannattaa varoa, ettei ryhdy suunnitelmissaan suorastaan inhorealistiseksi. Kylmään kesään tympääntyneenä aloin laskeskella, olisiko meillä mahdollisuutta lähteä töistä ja opiskeluista huolimatta matkalle. Tulin siihen tulokseen, että reissu saisi vielä odottaa. Sitten mieheni bongasi niin hyvän lentolipputarjouksen, ettei meille jäänyt muuta vaihto-ehtoa kuin ostaa liput.
Onneksi kykyni sopeutua alati muuttuviin tilanteisiin on harjaannuttanut minut tekemään nopeita lähtöjä myös silloin, kun elämä yllättää iloisesti. Ei kulunut kuin muutama päivä, kun olimme jo lentokoneessa.
Koska asioilla on tapana lutviutua aina jotenkin, kohdekin oli se sama, johon meiltä jäi aikanaan sairastelun takia reissaamatta.
Elina Tanskanen, 37, on 3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti sekä 9-vuotiaan lapsen äitipuoli. Ammatiltaan hän on toimittaja, seksuaaliterapeutti, logoterapeutti ja tietokirjailija. Lauantai-iltaisin Elina pelaa perheensä kanssa SingStaria.
Kolumni on julkaistu marraskuun 2015 Kaksplussassa.
Jaa oma kokemuksesi