Juontaja Juuso Mäkilähde pohtii isyyttään: ”Omista menoista tulee huono omatunto”
Juontaja Juuso Mäkilähteen ja hänen kolmevuotiaan tyttärensä lempipuuhaa on painiminen. Sängyn päällä sitä ei saa enää tehdä, sillä edellinen sänky hajosi isän ja tyttären riehuessa.
Juontaja Juuso Mäkilähde kertoo:
”Joskus olisin sanonut, että vanhemmuudessa hankalinta on valvominen, mutta oikeasti vaikeinta on miettiä, miten kasvattaa lapset niin, että he pärjäävät tässä maailmassa. On helppo googlata, kuinka vauvan nuha hoidetaan, mutta mitäpä jos lapseni ei saa kavereita. Miten autan häntä silloin? Havahduin tähän, kun tyttäreni meni päiväkotiin, ja hänen täytyi ruveta luomaan kaverisuhteita.
Kun tyttäreni syntyi, huomasin, että juoksen koko ajan johonkin: jatkuvasti on kiire. Siksi nautin kiireettömistä hetkistä, kuten viikonloppuaamuista, jolloin herään, otan pojan mukanani keittiöön ja alan keitellä kahvia. Pian tytärkin herää, ja katsomme yhdessä lastenohjelmia. Olen niissä hetkissä väsynyt, mutta onnellinen kiireettömyydestä.
Nautin arkiaamuisin siitä, kun ajamme tyttäreni kanssa päiväkotiin ja kuuntelemme tai laulamme lasten musiikkia. Ennen kuin pääsemme autoon, kotona on voinut tapahtua vaikka mitä, mutta autossa sovimme erimielisyydet. Pidän musiikkikasvatuksesta ja innostuin ehkä vähän liikaakin soittimista, sillä kotoa löytyy soittimia kokonaiselle bändille.
Jaksan olla hereillä väsyneenäkin, sillä olen yöihminen, mutta unettomien öiden jälkeen pääni ei toimi. Toimin kuin robotti, eikä se ole hyvä ominaisuus työssäni. Esikoisen ollessa vauva nukuin samassa sängyssä puolisoni ja vauvan kanssa. Se oli virhe! Nyt nukun väliaikaisesti eri huoneessa, jos minulla on aamulla töitä, ja se on ollut hyvä ratkaisu. Puolisoni sietää väsymystä minua paremmin, ja olen hänelle siitä kiitollinen.
Juuso Mäkilähde: ”Jään kaipaamaan vauva-aikojen pumpulia”
Vauvat ovat ihania ja jään varmasti kaipaamaan sitä vauva-aikojen pumpulia. Kun esikoiseni oli vauva, minulla ja puolisollani oli aikaa vain tuijotella häntä. Nyt kuopuksen kohdalla olen jäänyt vähän ulkopuolelle. Kun poika oli jo kolme päivää, havahduin katsomaan, että ai tuolta hän näyttää. Olin vain huolehtinut tyttärestäni ja hoitanut hänen asioitaan.
Oma aika on tärkeää, ja otan sitä kesken päivän esimerkiksi käymällä salilla. Minulle tulee huono omatunto, jos iltaisin menen jonnekin ja tiedän, että puolisoni on kahden lapsen kanssa yksin kotona, vaikka hän pärjääkin mainiosti. Tein viime syksynä periaatepäätöksen, että olen illat kotona. Kavereita tulee nähtyä siis ihan liian harvoin, mutta ei se haittaa, sillä tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Pidän myös huolta, että puolisoni saa vapaa-aikaa.
Kun vauva alkaa syödä kiinteitä ruokia, voimme taas viettää puolisoni kanssa myös kahdenkeskeistä aikaa, koska hoidon järjestäminen on silloin helpompaa. En halua, että meille käy niin, että kahden vuoden päästä havahdumme, että voisimmehan me tehdä jotain joskus kahdestaankin.
Kaupassakäynti on minun juttuni. Olen siinä hyvä. Tyttäreni on ollut vauvasta lähtien minun mukanani kaupassa, ensin vauvankopassa ja nyt autokärryssä. Hän on hyvä kauppa-apuri, ja kauppareissu on meille oikea ohjelmanumero.
Olen tarkka siitä, mitä syömme. Nykyään on saatavilla paljon valmistavaraa ja prosessoituja ruokia, joten välillä on vaikeaa löytää puhdasta ruokaa. Pyrin ostamaan kotimaista ja luomua ja käytän kaupassa aikaa tuoteselostusten lukemiseen. Teemme puolisoni kanssa molemmat ruokaa, mutta emme yhdessä. Meillä on siinä eri rytmi.
”Sisäleikkipuistoissa konttaan perässä”
Käymme paljon ravintoloissa. Tyttäreni syö kaikkea, joten voimme tilata hänelle ruokaa samalta listalta. Hän on myös rauhallinen tarkkailija, joten hän jaksaa istua paikoillaan. Tiedän, että kaikki lapset eivät syö kaikkea, vaikka mitä tekisi, mutta toivon, että poikani ottaa isosiskostaan mallia. Tosin saa nähdä miten rauhallisten ravintolareissujen kanssa käy, sillä näyttää, että hän on vähän erilaisella vauhdilla ladattu kaveri.
Sisäleikkipuistot ovat kivoja ja käyn niissä usein tyttäreni kanssa. Konttaan siellä perässä, joten toivoisin puistoihin polvisuojia. Me myös painimme yhdessä tyttäreni kanssa, se on meidän oma juttumme. Emme tosin saa enää painia sängyssämme, sillä rikoimme edellisen painimalla.
Haluan kasvattaa lapseni siten, että he ajattelevat muita, ovat empaattisia ja uskovat itseensä. Haluan painottaa, että unelmat toteutuvat, jos niiden eteen tekee töitä. Olen huomannut, että 3-vuotiaskin mieluusti heittää hankalissa kohdissa pyyhkeen kehään. Siinä pitää jotenkin hellästi ohjata häntä siihen suuntaa, että vaikka auringosta ei tullut aurinko, niin aina voit kääntää paperin ja tehdä uuden, ja toisaalta hyvä aurinko se tuollainenkin on. Pitää kuitenkin välttää valmentaja-asennetta.”
Juuso Mäkilähteen haastattelu julkaistiin 3/18 Kaksplussassa.
Lue myös:
Radiojuontaja Hanna Kinnunen muistuttaa, että uni on kotitöitä tärkeämpää
Kiinteistövälittäjä Kaisa Liski kokee vaikeimmaksi vanhemmuudessa pelot
Kommentit (1)
Ihanan järkevää ja maanläheistä puhetta Juuso! Että lapset ovat yksilöitä eikä heidän tekemisensä tai olemisensa aina ole kiinni vanhempien kasvatuksesta, vaikka vanhemmat tekisivät mitä!
Hienoa myös kuulla, kuinka olette puolisosi kanssa tiimi, arvostat hänen ominaisuuksiaan ja tekemisiään ja toimit niin, että lapset voivat perheessä hyvin.