Ammattilaiset paljastavat kahdeksan parasta kasvatuskeinoa, jotka oikeasti toimivat
Niele oma kiukkusi, huomioi lapsen temperamentti, selitä ongelmat positiivisen kautta ja ennen kaikkea luota itseesi. Kokosimme tosielämässä hyviksi testatut neuvot kahdeksasta suositusta kasvatusoppaasta.
1. Luota itseesi
Vanhempi, luota itseesi ja kykyihisi. Luottamus huokuu helpommin myös lapseen. Jos jokin asia askarruttaa, kasvatusoppaista voi toki löytää itselle sopivia vinkkejä.
Kuuntele lasta arvostavasti: lapsen toiveita ja tarpeita pitää ymmärtää. Muista kuitenkin, että viimeisen sanan sanoo ja selkeästi perustelee aina vanhempi.
Jos vanhempi mokaa, hän osaa pyytää anteeksi ja puhua tunteistaan. Unohda manipulointi ja makeilu. Sellainen harhauttaminen, jossa vanhempi ei sano suoraan mitä lapselta toivoo, hämmentää lasta.
2. Yritä saada lapsi tottelemaan omasta tahdostaan
Erilaiset kasvatustyylit muokkaavat meistä erilaisia persoonallisuuksia. Vaikka vanhempi on pomo, lapsia pitää opettaa välittämään, ei vain tottelemaan käskyjä ja pelkäämään rangaistusta.
Kun aikuinen on jämäkkä ja rehellinen eikä sorru kaksinaismoralismiin, lapsi oppii näkemään eron oikean ja väärän välillä.
Jos vanhempi ei kykene tai jaksa olla kasvattaja, seuraukset näkyvät herkästi muun muassa koulumaailmassa.
Lue myös: 7 asiaa, joita lapselle ei pitäisi sanoa
3. Varoita lasta velvoitteista ennakkoon
Aikuinen huolehtii perheessä rutiineista ja rajoista. Lasta palkitaan huomiolla ja positiivisella palautteella, kuria pidetään varoittamalla ennakkoon.
Älä kiirehdi lasta tehtävästä toiseen. Kerro hänelle useita kertoja, mitä seuraavaksi on odotettavissa, jotta hän saisi tilaisuuden valmistautua siirtymään.
Auktoriteetin ääni on matala ja jämäkkä. Korkea, jopa innokas äänensävy viestii lapselle tyytyväisyydestä.
4. Tarkkaile omaa käytöstäsi
Aikuisten käytöksellä ja kiukkuilulla on tutkimusten mukaan lapsen kiukkua enemmän vaikutusta perhe-elämän sujuvuuteen. Sen sijaan, että aikuinen odottaisi lapsen käyttäytyvän siivosti hänen kannattaisi tarkkailla omaa käytöstään.
Lapsi oppii painelemaan vanhemmissaan nappeja, jotka saavat aikuiset reagoimaan. Viisas vanhempi välttää provosoitumasta. Lapsi on onnellisempi ja ”helpompi”, kun hän kokee aikuisten ymmärtävän ja kuuntelevan häntä.
Vanhempien tehtävä on ohjata lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja säätelemään käytöstään. Pystyäksemme reagoimaan tyynesti lapselliseen käytökseen – ja myrskyisiin tunteisiin käytöksen takana – myös aikuisen täytyy kasvaa.
Lue myös: Kun uhmaikäinen raivoaa – 10 kiperää tilannetta ja ratkaisua
5. Suhtaudu oikein ja hyväksy pikkuviat
Elämä pikkulasten kanssa voi tuntua työleiriltä. Omalla suhtautumisellaan, ajattelutavoillaan ja arkeaan organisoimalla pikkulapsivaiheesta voi kuitenkin nauttia enemmän.
Jokainen voi opetella ajatustensa ja tunteidensa hallintaa, henkistä läsnäoloa, myönteistä asennetta, joustavuutta ja haastavien tilanteiden ennakointia. Riittämättömyyden tunne helpottuu, kun vanhempi ei yritä olla hyvä kaikessa.
Sellaiset asiat, joille ei voi mitään, kannattaa vain hyväksyä. Kodin ei tarvitse olla kuin sisustuslehdestä – riittää, että itse viihtyy.
6. Odota lapsen rauhoittumista ennen kuin kasvatat
Vanhemman hermot ovat koetuksella, kun uhmaikäinen parkuu selkä kaarella milloin minkäkin pikkuasian vuoksi. Mielessä voi silloin yrittää pitää perusasiat: tärkeintä on pysyä rauhallisena, antaa lapselle rajat mutta sallia kaikki tunteet, opettaa aikalisän ottoa, tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista, raivon kanavoimista väkivallattomasti ja ymmärtää, että kyllä maailmaan huutoa mahtuu.
Raivoavaa ja väsynyttä lasta ei kannata kiukun hetkellä alkaa liikaa sanallisesti kasvattaa. On parempi odottaa ja ohjata lasta tunteiden laannuttua.
7. Hoida ongelmat ratkaisukeskeisesti
Lasten ongelmia voi ratkoa positiivisen kautta, ratkaisukeskeisesti. Kannusta ja kehu lasta kun siihen on aihetta. Vältä älä-sanaa. Sen sijaan, että tokaiset ”älä sotke ruualla”, voit sanoa ”syö siististi”.
Lapset ovat herkästi taipuvaisia murehtimaan, että heiltä puuttuu jokin tietty taito. Yli 3-vuotiaan lapsen kanssa voi sopia uuden taidon opettelusta. Hänelle selitetään, miksi taidon oppiminen on tärkeää. Opittua taitoa juhlitaan aina.
8. Auta lasta temperamentin mukaan
Jokaisella on synnynnäinen tyyli reagoida erilaisiin tilanteisiin. Kaikki ovat yksilöitä, joten lasta kannattaa auttaa ja opastaa hänen omien erityispiirteidensä mukaan. Sama kaava ei sovi kaikille.
Väärät odotukset tekevät lapselle hallaa, esimerkiksi ujo lapsi tarvitsee vanhempansa tukea ja läsnäoloa jännittävissä tilanteissa. Temperamentin huomioiminen taas hyödyttää lasta: Aktiivinen taapero hyötyy rauhallisesta ympäristöstä, jossa saa itse keksiä itselleen virikkeitä. Passiivinen kaveri taas kehittyy hyvin, kun hänelle tarjotaan tarpeeksi virikkeitä.
Tärkeintä on, että sosiaalisuus ja muiden lasten kanssa oleminen opitaan lapsen omalla tavalla ja omaa tahtia, niin ettei sinänsä hauskasta asiasta tule lapselle stressin ja pahan mielen aihetta.
Lue myös: Tunnista lapsen temperamentti, niin ymmärrät häntä paremmin
Lähteet: Äiti, älä tottele (Janna Rantala, Gummerus 2014), Kuka täällä oikein määrää (Janne Viljamaa, Minerva 2014), Lapsityrannit – kehity kasvattajana (Jo Frost, WSOY 2006), Peaceful Parent, Happy Kid – How to stop yelling and start connecting (Laura Markham, Perigee Trade 2012), Ruuhkataidot – iloa vanhemmuuteen (Kaisla Joutsenniemi & Veera Mustonen, Duodecim 2013), Kiukkukirja: aggressiokasvattajan käsikirja (Raisa Cacciatore, Väestöliitto 2008), Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys (Liisa Keltikangas-Järvinen, WSOY 2004)
Artikkeli päivitetty 8.3.2023.
Jaa oma kokemuksesi