Kiusaamista tulisi ehkäistä jo ennen kuin se alkaa – näin toimitaan Ruotsissa, jossa kiusattu voi saada jopa korvauksia
Ruotsissa sana ”kiusaaminen” korvataan usein ilmaisulla ”epäkunnioittava käytös”. Siellä kiusattu voi saada jopa korvauksia, jos kiusaamiseen ei puututa kunnolla.
Suomessa kiusaamista ei ole saatu kuriin, vaikka kiusaamiseen ehkäisyyn on pyritty kiinnittämään viime vuosina huomiota.
Kiusaamista olisi kuitenkin mahdollista ehkäistä jo ennen kuin se alkaa. Erään suomalaistutkimuksen mukaan yksi piikki kiusaamisessa on heti ensimmäisten kouluvuosien aikana, kun roolit jakautuvat luokassa. Siksi kiusaamisen ennaltaehkäisy olisi hyvä aloittaa jo varhaiskasvatuksessa.
Yksi merkittävä syy siihen, että kiusaaminen jatkuu, ovat aikuisten asenteet. Monet ajattelevat, että kielteinen käytös kuuluu luonnollisena osana lasten väliseen vuorovaikutukseen ja kiusaamalla lapsi ottaa oman paikkansa ryhmässä.
Hyvin yleinen käsitys on myös se, etteivät pienet lapset ymmärrä kiusaavansa toista.
Aivan pienetkin lapset käyttävät kuitenkin sosiaalista valtaa ja pyrkivät vaikuttamaan ryhmän sosiaalisiin suhteisiin. Sveitsiläinen psykologi Sonja Perre on osittanut tutkimuksessaan, että kiusaamiseen taipuvaiset lapset ovat usein samanaikaisesti sosiaalisesti taitavia ja aggressiivisia.
Kiusaaminen voi johtua siitä, että lapsi on taitava havainnoimaan ryhmää – tai siitä, että hänen on vaikea havaita oman toimintansa vaikutusta ympäröivään ryhmään.
Ruotsissa lapsille puhutaan leikkikaverin kunnioittamisesta
Suomessa on usein tapana jäädä pohtimaan sitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei.
Ruotsissa puolestaan puhutaan vähemmän kiusaamisesta ja enemmän käytöksestä, joka ei ole toista kunnioittavaa. Joidenkin väitteiden mukaan kiusaaminen on Ruotsissa Pohjoismaiden vähäisintä, mutta vertailukelpoisia mittareita on vaikea löytää.
Ruotsissa on myös laissa säädetty, millaisia kurinpitokeinoja kiusaamistapauksissa tulee käyttää: miten tulee toimia, kenelle kiusaamisesta pitää ilmoittaa ja mikä asia on tilanteessa kenenkin vastuulla.
Viranomainen myös tarkastaa koulujen toimintaa systemaattisesti. Koulutuksen järjestäjä voi jopa joutua maksamaan korvausta kiusaamisen uhrille, jos kiusaamiseen ei ole koulussa tarpeeksi tehokkaasti. Maksaja on kunta, kaupunki tai yksityiskoulun omistaja.
Lisäksi vanhemmat myös voivat tarkistaa verkkosivulta, millaisia kiusaamistapauksia heidän lapsensa koulussa on ollut.
Ruotsissa yleisenä kasvatusperiaatteena on, että kaikkeen toista loukkaavaan käytökseen puututaan. Perheissä, varhaiskasvatuksessa ja leikkipuistoissa puhutaan lapsille toistuvasti toisten kunnioittamisesta ja siitä, että lasten odotetaan tekevän yhteistyötä keskenään.
Toisaalta Ruotsissa ei puututa toisten lasten tekemisiin samalla tavoin Suomessa. Ilmeet ja kauemmas siirtyminen kuitenkin osoittavat, ettei epäkunnioittavaa käytöstä missään tapauksessa hyväksytä. Lapsia kasvatetaan huumorilla, mutta epäkunnioittavaan käytökseen suhtaudutaan vakavasti.
Lapsen on tärkeää oppia, ettei kiusaaminen ole normaalia
Jos lapset kokevat paljon kiusaamista kiusatun, kiusaajan tai sivustakatsojan roolissa eivätkä aikuiset puutu tilanteeseen riittävän tehokkaasti, heille muodostuu käsitys, että kiusaaminen on normaalia arkea.
Lapsille ei tulisi antaa viestiä, että kiusaaminen on tavallista. Kun lasten leikkitaitoja ohjataan ja pieneenkin kiusaamiskäyttäytymiseen puututaan systemaattisesti kotona ja varhaiskasvatuksen arjessa, voidaan koulukiusaamista ennaltaehkäistä ja vähentää. Varhainen puuttuminen lisää lasten psykologista, sosiaalista ja fyysistä turvallisuutta.
Jos lapsen kyky vastavuoroiseen ja reiluun leikkiin ei ole vielä kehittynyt riittävän vahvaksi, leikkikavereiden kunnioittamista ja vuorottelua täytyy harjoitella aikuisen ohjauksessa. Siihen tarvitaan aikuisen havainnointia ja kannattelua, aikaa sekä kärsivällistä harjoittelua.
Tutkimusten mukaan opettajan rooli on kiusaamisen ehkäisyssä merkittävä. Opettajan kiusaamisen vastainen asenne vaikuttaa kiusaamisen määrään ryhmässä. Tietyllä tapaa hän onkin kiusaamisen ehkäisijä tai mahdollistaja.
Myös sillä on tutkimustiedon mukaan vaikutusta, kuinka pedagogisesti laadukasta ryhmän toiminta on. Jos ryhmässä on paljon vapaata, epämääräistä oleilua, lasten välillä syntyy enemmän konflikteja.
Kun ryhmän toiminta ja ohjaus on laadukasta ja lapsille järjestetään myönteisesti haastavia oppimiskokemuksia sekä mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen harjoitteluun, kiusaamista esiintyy vähemmän.
Miksi pieneenkin kiusaamiseen pitää puuttua?
Kiusaaminen on toimintatapa ja taito, joka vahvistuu, jos sen annetaan jatkua. Kuten kaikki muukin aggressiivinen käytös, myös lasten välinen kiusaaminen muuttuu ajan kuluessa rajummaksi.
Kiusaaminen on traumatisoivaa riippumatta siitä, minkä ikäisestä ihmisestä on kyse. Aikuisiässä oireilevat voimakkaimmin ne yksilöt, jotka ovat olleet lapsena sekä kiusattuja että kiusaajia.
Myös kiusaajan rooli vaikuttaa kielteisesti lapsen minäkuvan kehitykseen. Kiusaaminen synnyttää ristiriitaisia tunteita, hetkellistä mielihyvää ja myöhemmin syyllisyyttä ja häpeää.
Samoin kuin kiusattu, myös kiusaaja kantaa mukanaan muistoja kiusaamisesta läpi elämänsä. Jotkut yrittävät vähätellä muistoja toteamalla, että se oli lapsuuden ymmärtämättömyyttä tai hauskanpitoa. Monet kuitenkin tuntevat huonouden tunteita kiusaajan roolinsa vuoksi ja saattavat miettiä, mitä kiusattu ja tämän perhe mahtavat ajatella hänestä. Kiusaamisesta voi tulla myös elinikäistä mainehaittaa kiusaamiseen syyllistyneelle.
Kun ryhmässä puututaan kiusaamiseen ja ulkopuolelle jättämiseen, lapsi voi kokea enemmän yhteenkuuluvuutta, oppimisen iloa ja osallisuutta. Kiusaamisen ehkäisy tulisi nähdä koko yhteiskunnan yhteisenä ponnisteluna.
Niin taloustieteen kuin sosiaalitieteidenkin mukaan parhaiten menestyvät ryhmät, yhteisöt ja yhteiskunnat, joissa vallitsee vahva yhteisöllisyys, yhteistyö ja välittäminen.
Kun pieni lapsi kiusaa, hänen tarvitsee harjoitella:
Itsesäätelyn taitoja. Lapsen on tärkeää oppia, ettei kaikkea haluamaansa voi saada heti, toisista piittaamatta ja millä tahansa keinoilla.
Empatiataitoja. Lapsen kanssa on hyvä pohtia yhdessä, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos joku tekisi hänelle samalla tavalla ikävästi. Mitä hän silloin ajattelisi – ja mitä loukattu leikkikaveri mahtaa tästä ajatella?
Arvokasvatusta. Arjen arvokasvatus on paljolti juttelua siitä, mikä on sosiaalisesti sopivaa käytöstä ja moraalisesti oikein. Lapsen kanssa kannattaa toistuvasti jutella siitä, millaiset teot ovat hyviä ja oikein.
Kiusaamisen ehkäisyssä tärkeää, että moraalia ohjataan oikeaan suuntaan. Lapsen tulisi saada elää ympäristössä, jossa hän saa tuntea moraalista turvallisuutta.
Kaveritaitoja eli mm. hyviä leikkiin liittymisen tapoja, toisten huomioon ottamista leikissä sekä erimielisyyksien selvittämisen keinoja.
Kiusaaminen ei saa olla lapselle palkitsevaa. Lapsi jatkaa kiusaamista, jos se on kannattavaa eikä kukaan ole opettanut, millä muulla tavalla voi toimia.
Kun ihminen saa osakseen paljon myönteistä vuorovaikutusta, hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Kiusaamiseen syyllistyneen lapsen tulisi saada kokea, että hän on hyväksytty ja rakastettu. Samalla hänelle tulisi järjestää ohjausta prososiaalisten taitojen harjoitteluun. Prososiaaliset taidot ovat sosiaalisia tapoja, jotka edistävät yhteistä hyvää, ihmissuhteiden ja yhteisön hyvinvointia.
Aikuisten tehtävä on järjestää ryhmän vuorovaikutus sellaiseksi, että se on jokaiselle palkitsevaa. Jos ryhmän ohjaus ei ole riittävän laadukasta, tietyn tai tiettyjen lasten kokema sosiaalinen torjunta alkaa kasaantua, kunnes se kasvaa psyykkisesti sietämättömäksi ja lasta vaurioittavaksi.
Myös lapset, jotka eivät ole sosiaalisesti suosittuja, tarvitsevat paljon mahdollisuuksia sosiaalisten tilanteiden ja taitojen harjoitteluun.
Psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti turvallisessa ryhmässä on sensitiivisyyttä jokaisen lapsen tarpeille, kunnioitusta ja lasten kannattelua, ammattitaitoista ohjausta sekä iloa.
Lähteet: Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy, Laura Repo. Pelastakaa koulukiusattu! Niina Mäntylä, Jonna Kivelä, Seija Ollila ja Laura Perttola.
Jaa oma kokemuksesi