Onko isän tehtävä tuoda leipä perheen pöytään? Kysyimme Suomen kuuluisimmalta koti-isältä
Somesuosikki Koti-iskä88 eli Ville Viholainen vastasi yleisiin vanhemmuusväitteisiin.
Koti-iskä88-nimellä somessa tunnettu vaikuttaja Ville Viholainen jakaa Instagramissaan humoristisia oivalluksiaan vanhemmuuden ihanuudesta ja kamalauudesta yli 22 000 seuraajalleen. Hilpeän selviytymisoppaan vanhemmuudesta kirjoittanut kolmen lapsen isä vastasi yleisiin vanhemmuusväitteisiin.
VÄITE 1: Kahdenkeskinen aika loppuu lapsen saamiseen
– Kun illalla molemmat lösähtävät zombina sohvalle kisailemaan, kumpi alkaa ensin kuorsata, niin kyllähän se yhteinen aika siinä aika vähissä tuntuu olevan.
Heti, kun lapset on saatu nukkumaan, meillä on tapana pieni hetki jakaa päivän kuulumisia. Kun aikaa on vähän, niitä pieniäkin yhteisiä hetkiä oppii arvostamaan eri tavalla.
Välillä on mahtavaa päästä kahdestaan, vaikka ravintolaan ja jutella aikuisten asioista ilman, että joku puhuu jatkuvasti päälle. Minusta vanhempien kahdenkeskiset reissut ovat erittäin tärkeitä parisuhteen kannalta, mutta koen myös perheen yhteisen ajan arvokkaaksi. Silloin vanhemmilla on aikaa olla yhdessä, vaikka lapset ovatkin siinä.
VÄITE 2: Lasten kanssa ei kannata mennä kauppaan
– Sanoisin tähän, että lasten kanssa ei kannata mennä aina kauppaan. Välillä ostoksilla on kiva käydä yksin aivan rauhassa, mutta välillä lapset on hyvä ottaa mukaan senkin uhalla, että joku heittäytyy meritähdeksi lattialle. Jos joku lapsista päätyy pötköttelemään kaupan lattialle, on parasta pysyä itse rauhallisena. On hyvä ymmärtää, ettei lapsi tee sitä tahallaan, vaan oman tahdon ilmaiseminen on osa lapsen kasvua ja kehitystä. Jos lasta ei koskaan ota mukaan kauppaan tai muualle ihmisten ilmoille, ei voi olettaa, että hän koskaan oppisi, miten siellä kuuluu käyttäytyä.
Minusta lapset saavat kuulua ja näkyä siinä missä aikuisetkin – he ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Välillä joku kanssaeläjä on saattanut mulkaista vihaisesti, kun olen joutunut ottamaan karkkihyllyltä kirkuvan lapsen kainalooni, mutta pääasiassa katseet ovat empaattisia. En käyttäisi Suomesta sanaa lapsivihamielinen maa, mutta kyllä täällä lapsiin suhtaudutaan hieman eri tavalla kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Espanjassa, jossa olimme juuri lomareissulla, lapset olivat esimerkiksi ravintoloissa kunniavieraita. Täällä Suomessa olen joskus kokenut toisinkin.
VÄITE 3: Isän tehtävä on käydä töissä ja tuoda leipä pöytään
– Nämä ovat näitä vanhanaikaista väitteitä, joihin välillä törmää. Kun jäin itse kahden vanhemman lapseni kanssa kotiin kahdeksaksi kuukaudeksi, eräs neropatti totesi vitsikkäästi: ”Jäät sitten kotiin tekemään naisten hommia”. Minusta kommentista paistoi vahvasti läpi kalkkeutuneet asenteet. On hassua, että Suomi on muuten niin moderni maa, mutta kun lapsi syntyy, pitäisi vajota jonnekin 50-luvun rooleihin, missä mies käy töissä ja nainen hoitaa lapset ja kodin.
On hienoa, että nykyisin myös isät haluavat olla mukana lasten elämässä ja viettää perheen kanssa aikaa. On ymmärretty, että töitä ehtii tehdä myöhemminkin, eivätkä ne tekemättömät työt ehkä olekaan se asia, jota harmitellaan vanhana, vaan se, ettei ollut lastensa elämässä läsnä. Ensimmäiset hymyt ja askeleet voi kokea vain kerran, viettämällä lasten kanssa aikaa.
Minulle päätös jäädä lasten kanssa kotiin oli elämäni parhaimpia. Lähennyin silloin lasten ja myös puolisoni kanssa. Opin konkreettisesti ymmärtämään, mitä kotona lasten kanssa oleminen on. Tuoreimman tulokkaankin kohdalla aion viettää kaikki vanhempainvapaat ja haaveilen siitä, että voisin jäädä myös hänen kanssaan kotiin.
VÄITE 4: Äänekkäät lastenlelut pitäisi kieltää lailla
– Asiantuntijoiden mukaan äänekkäät lelut tukevat lapsen kehitystä. Siinäpä onkin valinta: valitseeko lasten valoisan tulevaisuuden vai aikuisten mielenterveyden. Itse olen kokenut, että kaiuttimen teippaus on paras ratkaisu äänekkäiden lelujen kohdalla. Onneksi myös patterikotelon saa vielä nykyleluistakin usein auki. Joskus äänekkäimmät lelut saattavat vain mystisesti kadota. Sitten ne löytyvät kukkapenkistä keväällä, kun aurinko alkaa sulatella hankia.
Testaan aina kaupassa, minkälaista lelua ollaan ostamassa. Pahimpia ovat synttärit ja joulu, jolloin ei yhtään tiedä, mitä sieltä paketista oikein paljastuu. Kerran meille tupsahti todella äänekäs Frozen-Elsa, joka pauhasi Let it gota niin kovaa, että varmasti desibelirajat paukkuivat. Sen kanssa tarvittiin hieman enemmän teippiä. Joskus jotkut tyypit ovat myös herättäneet meidät pulinallaan keskellä yötä.
En tiedä mikä siinä onkaan, että lapsia kiehtovat aina kaikista kovaäänisimmät lelut. Onneksi tietää, mitä antaa lahjaksi kaveriperheen lapselle. Hyvä kiertämään!
VÄITE 5: Lapsiperheen koti on aina sotkuinen
– Kun on lapsia kotona, on aika iso mahdollisuus siihen, että aina ei ole kovin siistiä. Minä olen saanut paljon positiivisia kommentteja siitä, kuinka ihanaa on, että meidänkin olohuone on sotkuinen, ja kuinka mahtavasti meidänkin keittiönpöytä on piilotettu tavaravuoren alle. Itse pyrin ajattelemaan, että nyt on tällainen elämänvaihe, kun on sotkuisempaa ja joskus sitten jotain muuta. Tässä elämänvaiheessa jatkuva siivoaminen on vähän turhaa, kun pian on taas yhtä sotkuista. Mieluummin vietän aikaa lasteni kanssa, kuin teen suursiivouksen, jonka joutuisin tekemään seuraavana päivänä uudestaan.
Meillä tykätään kovasti askarrella ja sen jälkeen glitteriä on ihan joka paikassa, mutta eipä se haittaa. Se on elämää ja pääasia on, että eletään ja tehdään ja annetaan lastenkin tehdä. Toki lapsia on hyvä opettaa siihen, että omia jälkiä on hyvä välillä siivota, vaikkei siivoaminen olekaan ainakaan tuntemieni lasten vahvuus. Meillä toimii hyvin hämäystaktiikka, jossa tylsästä siivoamisesta tehdään jännittävä Ryhmä Hau -pelastustehtävä tai aikarajallinen peli, jossa kisaillaan siitä, kuka kerää eniten leluja laatikkoon.
Jaa oma kokemuksesi