Kun lapsi murehtii, yksi helppo keino auttaa: ”Sama pätee aikuisillakin”, sanoo psykiatri
Lapset saattavat murehtia enemmän kuin vanhemmat joskus ymmärtävätkään. Lastenpsykiatri kertoo, mitä kaikkien vanhempien on lasten huolista syytä tietää.
Pelot pesiytyvät sisäämme vauvasta asti. Jo varhaisessa vaiheessa eroahdistus on merkki jännittämisestä ja pelon tunteesta, toteaa lastenpsykiatri Riikka Riihonen. Lapsi ei halua olla erossa vanhemmasta ja takertuu omaan aikuiseensa.
– Pienet lapset hakeutuvat vanhemman syliin, kun heitä pelottaa, hän toteaa.
Lähelle hakeutuminen onkin yksinkertaisin tunnuspiirre, jolla lapsi viestii murheistaan.
Hyvin tyypillistä on myös se, että huolet alkavat painaa mieltä nukkumaanmenoaikaan ja pelottavat asiat tulvivat mieleen. Nukahtamisen vaikeudet voivatkin pienellä lapsella kieliä murehtimisesta.
Yksi toimiva ratkaisu pienen lapsen murheisiin voi olla huolihetki, Riihonen vinkkaa. Siinä käydään yhdessä vanhemman kanssa huolestuttavat asiat läpi. Joillakin lapsilla pelot liittyvät nimenomaan yöaikaan, pimeään ja yksin jäämiseen. Riihonen muistaa myös erään lapsen, joka pelkäsi lumiauran tulevan yöllä.
– Kun lasta jännittää, tärkeintä on ymmärtäväinen kuunteleminen. Aikuinen voi myös kevyesti vakuutella, että asiat ovat hyvin eikä ole mitään hätää, Riihonen opastaa.
Laulu, satu, rapsutus tai vaikka hieronta ovat myös uniaikaan mukavia rutiineja, jotka rauhoittavat ja vievät keskittymisen muualle huolista.
Fyysiset oireet merkkejä huolista
Lapsilla tyypillinen murehtimisen oire on myös erilaiset kivut, kuten päänsärky tai vatsakipu. Myös yökastelua voi esiintyä.
– Kehoa ja mieltä ei voi erottaa toisistaan. Jännittämisestä johtuvat fyysiset oireet ovat ohimeneviä ja aaltomaisia, Riihonen sanoo.
Vanhempi oppii usein huomaamaan, kun lapsen kipeä olo johtuu pelottavasta tilanteesta tai asiasta. Esimerkiksi vatsa saattaa tulla kipeäksi aina, kun pitäisi lähteä yökylään.
Silloin toimii lempeän kannustava suhtautuminen, Riihonen neuvoo. Samalla on hyvä varmistaa, ettei kyse ole mistään muusta vaivasta, kuten vaikka ummetuksen aiheuttamasta vatsakivusta.
Kun huolet patoutuvat sisään, jossain vaiheessa ”kuppi menee nurin”, ja ne voivat purkautua vaikkapa kiukkukohtauksena. Yhtäkkiset suuret reaktiot viestivätkin, että lapsi saattaa pelätä ja jännittää.
– Pienellä lapsella kuormittuminen tavalla tai toisella usein ilmenee tunnepurkauksena, levottomuutena ja käytösvaikeuksina. Vanhemmat tunnistavatkin usein lapsensa kuormittumisen, ja sen että kyse ei ole vain uhmakkuudesta, Riihonen toteaa.
Lapsi varmistelee ja tarkistelee
Joillakin lapsilla on taipumuksena myös murehtia asioita etukäteen. Ajatukset alkavat pyöriä yhtä ja samaa kelaa aina alusta uudelleen ennen jotain jännittävää asiaa, Riihonen selittää. Tähän liittyy tarkistelua ja varmistelua, eli lapsi kyselee esimerkiksi, ollaanko ajoissa, mitä uudessa paikassa tapahtuu, mitä siellä voi tehdä ja mitä ei.
Pienillä lapsilla auttaa silloin se, kun aikuinen lempeästi ohjaa lapsen johonkin muuhun asiaan, mistä lapsi pitää.
– Tämä sama keino pätee murehtivilla aikuisillakin, lastenpsykiatri korostaa.
Paikkojen, tilanteiden tai ihmisten välttelyä
Joillekin lapsille on tyypillistä myös paikkojen, tilanteiden tai ihmisten välttely, silloin kun ne jännittävät. Riihonen antaa esimerkiksi vessassa käymisen, josta jotkut lapset saattavat tietyissä tilanteissa kieltäytyä. Myös juna tai auto saattaa olla paikka, mihin ei helposti uskalla mennä. Ääniherkät lapset taas eivät välttämättä uskalla mennä lastenkonserttiin.
– Kannattaa edetä lapsen sietokyvyn mukaan. Esimerkiksi vessassa voi opettaa käymään palkkioiden kautta. Tarkoitus on totutella lasta jännittäviin asioihin pikkuhiljaa askeleittain.
Esiintyi huolet millä tavalla tahansa, Riihonen muistuttaa huolehtimisen olevan persoonakysymys: jotkut jännittävät herkemmin kuin toiset. Toiset lapset ovat luonnostaan rohkeampia.
– Ihmistä ei voi muuttaa toisenlaiseksi. Vanhempi saattaa toivoa, että lapsi olisi reipas ja rohkea, mutta molemmilla piirteillä on hyötynsä. Jännittävät lapset eivät joudu niin helposti vaaratilanteisiin ja osaavat havainnoida tilanteita hyvin.
Lempeä kannustus kuitenkin kannattaa, jottei lapselta jäisi asioita tekemättä pelon takia.
– Se on hidasta työtä, jota tekevät niin vanhemmat kuin kasvattajat päiväkodeissa, Riihonen toteaa.
Lue myös: Tutkimus: Kun lasta pelottaa, nämä keinot ovat ylitse muiden hänen rauhoittamiseensa
Jaa oma kokemuksesi