Lasten kiukku vei kuopiolaisperheen voimat täysin – Emmin ja Henryn perheessä lapset määräsivät tahdin, ja siitä koitui lukematon määrä ongelmia
Emmi-äiti myöhästyi lähes päivittäin töistä, koska lapsi kieltäytyi pukemasta päälleen. Henry-isä vältteli lasten itkua antamalla heille kaikessa periksi. Lopulta perheeseen haettiin ulkopuolista apua.
”Mikä paita laitetaan? Onko tämä hyvä, eikö, haluatko jonkun toisen?”
Näin Henry Juutisella, 41, oli tapana kysyä kaksivuotiaalta Helmi-tyttäreltään, kun oli aika pukea päälle. Yhdessä käytiin läpi vaatekaapin sisältöä, pitkän kaavan kautta.
– Siinä saattoi käydä niin, että vaatteet loppuivat kaapista ennen kuin lapselle mieleinen paita löytyi, Henry naurahtaa.
Sama toistui arjen eri tilanteissa: ruokapöydässä, nukkumaan mennessä, ulos lähtiessä. Kaikesta neuvoteltiin ja vängättiin, lapset kiukuttelivat ja vanhemmat tuskastuivat.
Kaksivuotias Helmi töni ja tuuppi vuoden nuorempaa Hilma-siskoa, kaikesta kinasteltiin.
– Elämämme oli aika sumussa kulkemista siihen aikaan, Emmi Pylkkönen, 30, tiivistää.
Lue myös: Kyllä, tottelematonta lasta saa rangaista – Supernannyn oivallus auttaa sinua rankaisemaan oikein
Periaatteessa kaikki oli erinomaisesti. Muutama vuosi aikaisemmin oli muutettu yhteiseen kotiin, pitkän etsinnän jälkeen löytyneeseen omakotitaloon kauniin kuopiolaisen maalaismaiseman keskelle.
Omalla tontilla oli tilaa niin Emmin kahdelle hevoselle, Ässälle ja Puhille, kuin Henryn rakkaalle harrastukselle, vanhoille Amerikan-autoille, joita hänellä on useampi kappale autotallissaan.
Puitteet olivat täydelliset myös lapsille, jotka lyhyellä ikäerolla antoivat kuulua itsestään.
– Olin sanonut kovaa vauvakuumetta jo pitkään poteneelle Henrylle, että heti kun oma talo löytyy, voidaan alkaa tehdä lapsia. Yllättäen tämän jälkeen se talo pian löytyikin, Emmi nauraa.
Kaukana lapsiperheidyllistä
Tätäkö se lapsiperheidylli on, vanhemmat pohtivat pari vuotta myöhemmin, kun perheen kaksi pientä tytärtä pyörittivät arkea tahtipuikko tiukasti pienissä kätösissään.
Lasten kiukkukohtaukset toistuivat kaikissa arjen tilanteissa: ruokapöydässä, nukkumaan mennessä, ulos lähtiessä.
Ruokapöydässä puurot ja perunat lentelivät, kun lapset keskittyivät enemmän ruualla leikkimiseen kuin syömiseen. Voimattomat vanhemmat maanittelivat ja houkuttelivat lapsia syömään, siivosivat lopuksi sotkun ja söivät itse joskus myöhemmin, kun viimein jaksoivat.
Uloslähtö, päiväkotiin lähtö ja pukeminen eli kaikenlaiset siirtymätilanteet olivat vaivihkaa muodostuneet perheessä isoiksi ja lähes painajaismaisiksi operaatioiksi.
– Helmillä iski uhmaikä kunnolla päälle. Hän kiukkusi ja raivosi ja laittoi kaikissa aamutoimissa vastaan, ei halunnut laittaa vaatteita päälleen eikä pestä hampaita. Myöhästyin lähes päivittäin tämän takia töistä, Emmi kertoo.
Maatalouskonekorjaamon työnjohtajana työskentelevä Emmi koki pääsevänsä töihin lepäämään ja hengähtämään kodin kaaoksesta – sitten kun sinne jossakin vaiheessa selvisi. Myöhästelyt tuntuivat ikäviltä, vaikka työnantaja onneksi osoitti suurta ymmärrystä niiden suhteen.
Emmi koetti ratkaista ongelmaa aikaistamalla aamuherätystä, mutta vaikka kuinka aikaisin herättiin, lopputulos oli aina sama: itkupotkuraivarit lattialla ja myöhästyminen töistä.
Sama draama toistui kotipäivinä pihalle lähtiessä. Eikä mennyt kauankaan, kun pikkusisko omaksui isosiskon tavat, ja niin pipon väristä ja haalarin pukemisesta vänkääviä pikkuihmisiä istui eteisessä kaksin kappalein.
”Tulikin nämä lapset tehtyä”
Kaikkein raskainta olivat kuitenkin nukahtamistilanteet.
– Helmin nukkumaanmeno oli hirveän hankalaa. Hänen vieressään täytyi istua jopa tunnin tai pari, että hän nukahti. Öisin hän heräsi 3-4 kertaa ja sama homma uudestaan, eli pitkä nukuttaminen vieressä, Emmi kuvailee.
Istumissessiot yötä myöten hämärässä lastenhuoneessa lapsen nukahtamista odottaen eivät kuuluneet vanhemmuuden tähtihetkiin.
– Semmoisiakin tuntemuksia tuli, kun istuin keskellä yötä Helmin huoneessa ja töihin herääminen oli neljältä edessä, että tulikin nämä lapset tehtyä, Henry tunnustaa.
Henry työskentelee kaivoskoneen kuljettajana kaivoksella ja on tottunut ajamaan omakotitalon kokoisia autoja. Kotona häntä kuitenkin veivät kaksi pientä tytöntylleröä.
– Olin aivan liian lepsu isä lapsille. Tuli annettua periksi kaikessa ja he sanelivat täysin mitä isi tekee.
Kiltin luonteensa lisäksi Henry arvelee lepsuutensa takana olleen halun välttää konflikteja.
– Yritin mennä helpomman kautta, ettei menisi itkemiseksi ja raivoamiseksi. Lapset, varsinkin Helmi, oppivat nopeasti sen pelin ja kuinka isiä pyöritetään, Henry pohtii.
Iso päätös kypsyi unettomien öiden aikana
Väsyneenä ja turhautuneena pinna oli kireällä molemmilla vanhemmilla, eikä yhteistä aikaa löytynyt kaiken ajan kuluessa lasten palvelemiseen ja kiukutteluun.
– Päivät kuluivat töissä, ja illalla kotona toisella meni aina se kaksi tuntia Helmin huoneessa häntä nukuttaessa, niin ei siinä paljon parisuhteelle jäänyt päivässä tunteja. Kun lapsen sai nukkumaan, lähdin yleensä ratsastamaan tai hoitamaan hevosia. Ne ovat eläviä ja olentoja ja ne oli pakko hoitaa, oli mikä oli, Emmi kertoo.
Eräänä erityisen turhauttavana yönä Helmin huoneessa valvoessa Emmi teki ison päätöksen. Hän lähetti hakemuksen Supernanny Suomi -ohjelmaan, jossa lastensuojelun ammattilainen ja psykoterapeutti Pia Penttala ratkoo lapsiperheiden ongelmia.
– Olin niin uuvuksissa ja kyllästynyt heräilemiseen, että nakkasin hakemuksen hakemaan. Henry sattui olemaan yötöissä ja lähetin hänelle kyllä ensin viestin, että saanko hakea mukaan, Emmi kertoo.
Henry vastasi saman tien: lupa tuli.
Supernanny Pia Penttalan avulla perheen ongelmiin saatiin yllättävän nopea apu.
Päätöstä ei ole perheessä kaduttu. Supernanny osoittautui maineensa veroiseksi.
Suurimpaan ongelmaan eli Helmin nukahtamisen vaikeuksiin ei kuitenkaan saatu konkreettisia neuvoja.
– Pia oli sitä mieltä, että kunhan arki saadaan selkeytettyä, uniongelmatkin helpottavat, Emmi kertoo.
Ja juuri niin sinä kävi. Nykyisin perheessä toimitaan Supernannyn ohjeiden mukaisesti: aikuiset määräävät tahdin ja lapset tottelevat.
Ja Helmi nukahtaa itsekseen ilman tuntikausien nukuttamista ja nukkuu aamuun asti!
– Sanoimme lapselle, että nyt on uniaika ja lyhensimme huoneessa vietettyä aikaa pikkuhiljaa. Siitä se sitten nopeasti helpottui, Emmi kertoo.
Pelkästään sillä ei nukahtaminen kuitenkaan helpottunut. Suuri ansio on arjen selkeytymisellä ja vanhempien jaksamisen paranemisella.
– Arkeen on tullut raameja, enkä enää yritä miellyttää lapsia antamalla heille liikaa vaihtoehtoja. Tämän ikäiset lapset kaipaavat sitä, että aikuiset sanovat mitä tehdään eikä koko ajan kysellä, että tämä vai tuo paita.
– Olen edelleen kiltti, mutta en enää liian lepsu isä, Henry kuvaa perheen muuttuneita tapoja ja muutoksia isyydessään.
Emmi tuntee, että hänelle on tullut lisää jämäkkyyttä lasten kanssa senkin takia, että väsymys on hävinnyt.
– Kun on oikein uupunut, on vaikeampi pitää rajoja vaan pyrkii menemään helpomman mukaan. Olen huomannut, että nyt kun jaksan pitää rajat, voin niin kotona kuin töissä paremmin. Nyt jaksan olla rakastava äiti ja touhuta lasten kanssa kaikenlaista, olla oikeasti läsnä.
Supernannyn toimivat vinkit
Supernannyn vinkkeihin ovat molemmat vanhemmat enemmän kuin tyytyväisiä.
– On ihanaa, että tällainen tavallinen perhe normaaleine lapsiperheen arjen ongelmineen pääsi mukaan ohjelmaan. Uskon ja tiedän, että tämäntyyppisiä ongelmia on monessa muussakin perheessä, Emmi kiteyttää.
Henry ja Emmi ovat onnensa kukkuloilla siitä, miten hyvin asiat ovat nyt.
Koko kodin ilmapiiri on muuttunut parempaan:
– Olemme alkaneet spontaanisti käyttää rakas-sanaa puhuessamme toisillemme. Kun kuulin ensimmäistä kertaa lapsen sanovan äiti rakas, niin kyyneleethän siinä olivat silmään tulla, Emmi hymyilee.
Niin lähtö- kuin ruokailutilanteet ovat myös helpottuneet.
– Nykyisin syömme koko perhe yhdessä, Emmi kertoo.
Ja mikä parasta, maatalouskonekorjaamon työnjohtaja ei enää myöhästele töistä.
Artikkelia päivitetty 31.10.2022. Korjattu Henry-nimen kirjoitusasu.
Kommentit (1)
No, mitäs ne vinkit sitten olivat?