Mervi Juusola: Lapsen olisi tärkeää erottaa rohkeus huomionhakuisuudesta
Tietokirjailija Mervi Juusola on huolissaan siitä, että sosiaalinen media ruokkii helposti tyhmänrohkeaa itsensä esille tuomista. Sosiaalinen rohkeus kun on aivan eri asia.
– Olen kirjoittanut vuosien varrella seitsemäntoista tietokirjaa. Määrä välillä yllättää itsenikin! Lasteni kouluvuosina sain välillä perheeltä kommentteja, että koko ajan sinä olet kirja kädessä tai kirjoittamassa. Nuorempana kirjoitin aika paljon öisin – enkä suosittele sitä kyllä kenellekään! Nykyään en enää pystyisi valvomaan.
Keskityin tietokirjoissani pitkään vanhemmuuden ja kasvatuksen aiheisiin. Syynä oli oma tilanteeni: toinen lapsistani oli erityisoppilas, joten arjessa oli haastavia kuvioita.
Jossain vaiheessa lapsiin liittyvät asiat jäivät omissa töissä vähemmälle. Tunsin sanoneeni aiheesta kaiken tarpeellisen. Viime vuosina olen kuitenkin keskittynyt taas pohtimaan perheiden vuorovaikutustaitoja sekä itsenäisen ajattelun taitoja.
Viime vuosina on saatu paljon uutta tietoa siitä, miten vanhemmat voivat vaikuttaa lastensa aivojen kehitykseen, ajattelutaitoihin, stressinhallintakykyyn ja tunnetaitoihin. Nykymaailmassa lapset tarvitsevat tällaisia taitoja enemmän kuin koskaan ennen.
Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että lasten olisi hyvä oppia tiedostamaan ja hahmottamaan, miten ajattelevat itse ja miten toiset ajattelevat. Tämä auttaa selviytymään nykyarjessa.
Oletko kokonaan läsnä?
– Ruuhkavuosien keskelläkin olisi hyvä miettiä, millaisia kokemuksia annamme päivittäin lasten aivoille. Jos koko perhe keskittyy omiin älylaitteisiinsa, lapsen aivot tottuvat siihen, että vuorovaikutustilanteissa ollaan vain puolittain läsnä. Jos tämä on perheessä arjen vallitsevat toimintatapa, siitä tulee lapsen aivoissa tyypillinen tapa toimia.
Olisikin hyvä, jos edes pieni hetki päivästä käytettäisiin tietoisesti hyvään keskusteluun lasten kanssa. Sillä saadaan jo paljon hyvää aikaan aivoissa.
Keskusteluhetken ei tarvitse olla iso juttu vaan jotakin, joka sopii juuri oman perheen arkeen. Meillä tällainen aika otetaan usein aamiaispöydässä tai autossa, kun kyyditsen kuopustani treeneihin.
Sinkkuna tilaa itsellekin
– Elin runsaat kymmenen vuotta uusperhe-elämää. Se tuli tiensä päähän kuusi vuotta sitten, jonka jälkeen olen elänyt sinkkuna.
Eron jälkeisinä vuosina kävin läpi aikamoista identiteettikriisiä. Olin vuosien ajan keskittynyt vain lapsiin ja työhön. Yhtäkkiä olikin tilaa myös itselle – vaikka toki lapset tarvitsevat huomiota myös isompinakin. Nyt tilanne on kuitenkin hyvä. Nautin siitä, että tilaa on perhe-elämän lisäksi muullekin.
Tuoreessa kirjassani puhun lapsille rohkeudesta ja sosiaalisista taidoista. Lapsen olisi tärkeä erottaa, mitä on sosiaalinen rohkeus, mitä taas osin haitallinenkin huomionhakuisuus.
Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita ja ruokkii helposti tyhmänrohkeaa itsensä esilletuomista. Siitä voi seurata kehonkuvan häiriöitä, ahdistusta ja masennusta. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten olisi hyvä omaksua vahvat sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto kodin, koulun ja harrastusten piirissä. Vasta sitten voi miettiä, tarvitseeko lapsi somejulkisuutta.
Jaa oma kokemuksesi