Mistä lapset tulevat? Näin kehotettiin vastaamaan 60-luvulla
Kaksplussan toisessa numerossa vuodelta 1969 pohdittiin vanhempien perinteistä kiperää kysymystä: Miten vastata lapselle kysymykseen siitä, mistä lapset oikein tulevat?
Kaks’plus 2/1969:
Rangaistus vai rakkautta – suuren perheen äiti ja psykologi kasvattajina
Toiset kirjoittavat kirjoja lastenkasvatuksesta, toiset kasvattavat. Usein tuntuu siltä kuin näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Me asetimme suurperheen äidin ja ammattipsykologin muutamien pulmatilanteiden eteen nähdäksemme lyövätkö teoria ja käytäntö toisiaan korvalle – vai paiskaavatko kättä.
Emäntä Aino Heikkisestä, 53, voi sanoa, että hänellä on lasten kasvatuksessa käytännön kokemusta. Hän on yhdessä miehensä, pienviljelijä Tuomas Heikkisen, 55, kanssa kasvattanut 15 lasta. Vanhin on nyt 33- ja nuorin 10-vuotias. Neljä vanhinta lasta on naimisissa ja heillä puolestaan on yhteensä kymmenen lasta. Heikkisen lapsista yksitoista asuu vielä kotona.
Kirsti Maatsola on ammatiltaan psykologi. Hän on testissämme asiantuntija. Koulutuksen tarjoamia teoreettisia tietoja hän joutuu soveltamaan myös käytännössä, sillä työpäivän päätyttyä odottavat äitiä kotona 4,5 -ja 5,5-vuotiaat pojat.
Kysymys:
Ruokapöydässä perheeen nelivuotias kuopus kysyy yhtäkkiä sekä vanhempiensa että 12-vuotiaan sisarensa ja 6-vuotiaan veljensä yllätykseksi: ”Äiti, mistä minä olen tullut?” Mitä vastaisitte?
Perheenäiti: Kylhää ne ain kyselööt, jot mist lapsiloi tulloo. Meil mummo auttoit 13 lasta maailmaan. Kätilö ol auttamast kahest. Synnytyslaitos on viel vallan näkemätä. Siks mie sanon heil, jot mummo kantoit naapurist. Mut kylhää nuo näkköö jo asiat tietävän. Kansakoulussahan ne jo ensmäisel luokal kaik selostaat. Tottapahan on hyvä, jot kertoot, vaik kerkiäisiit ne sen kuulemaan myöhemminkii. Mie oon niin vanhan kansan ihmine, etten pijä tarpeellisena pienelle kaikkii selostella.
Psykologi: Sanoisin: ”Minun vatsastani, vauvat kasvavat äitinsä vatsassa”, ja veisin seuraavan lusikallisen suuhuni. Jos lapsi jatkaisi kyselemistä, vastaisin kykyjeni mukaan totuudesta poikkeamatta niin yksinkertaisesti, että lapsi ymmärtäisi. Käsittääkseni sävy, jolla seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvistä asioista puhutaan, on ratkaiseva. Lapsen aistein havaittuna käyttäytymiseni pitäisi olla sama sanoessani ”Tästä saat voileivän” kuin puhuessani lapsen syntymään liittyvistä asioista. Lapsen mielenkiinnon heräämisen edelle ei ole syytä selittämisessä rientää. Jään lähinnä ihmettelemään, miksi perhe yllättyi 4-vuotiaan kysymyksestä. Odottaisi, että nämä asiat on käyty jo lävitse vanhempien lasten kanssa. Tietääkseni monet lapset ovat jo alle 4-vuotiaina kiinnostuneita vauvojen syntymästä ja voivat tiukata laajempaakin selvitystä.
Miten tällaiseen kysymykseen neuvotaan vastaamaan 2010-luvulla? Lue artikkeli täältä.
Kaksplus 50 vuotta -sarjassa julkaistaan Kaksplus-lehden artikkeleita sen perustamisvuodesta 1969 lähtien. Miltä lapsiperheen elämä ennen näytti? Mitkä ilmiöt kiinnostivat, mitkä asiat askarruttivat vanhempia? Hyppää mukaan aikamatkalle!
Jaa oma kokemuksesi