Opeta lapselle uusia taitoja ilon ja leikin kautta – 7 hyvää vinkkiä
Vanhempana et voi hypätä pyörän selkään lapsesi puolesta, mutta on monia muita tapoja, joilla voit tukea lapsesi oppimisen taitoja.
Istun päiväkodin VASU-keskustelussa eli lapseni varhaiskasvatussuunnitelman laatimistapaamisessa.
”Teidän A:ta ei kiinnosta kynähommat. Hän on jäljessä ikäryhmäänsä kädentaidoissa, esimerkiksi saksien käytössä”, minulle kerrotaan.
Jo samana iltana istutan lapseni keittiönpöydän ääreen ja sanon, että nyt piirretään. A ei ole innostunut, mutta sanon, että nyt pitää vain jaksaa. Huomaan olevani kärttyisä, mutta en mahda itselleni mitään. Minua ajaa sisäinen pakko: haluan lapseni mahdollisimman nopeasti samalle viivalle muiden kanssa.
– Ei, ei! Ei missään nimessä näin! leikillisten opetusmenetelmien tutkija Jonna Kangas Helsingin yliopistosta kauhistuu, kun kerron tarinani.
Ensinnäkin pakottaminen on huono idea. Oppimista ei synny ilman omaa motivaatiota.
Toiseksi vuorokaudenaika on väärä. Uusiin asioihin kannattaa tarttua virkeänä.
Kolmanneksi, oppimista syntyy vain myönteisessä ilmapiirissä: lapsi aistii, jos vanhempi on stressaantunut. Paras tuki on hassutteleva ja huumorintajuinen aikuinen.
– Oppimisen ilo ei ole mikään vanha, kulunut iskulause, vaan se on täyttä totta. Pieni oppii mielekkään tekemisen kautta. Mitä jos viikonloppuna olisikin metsäretki ja koko perhe voisi piirtää yhdessä kepeillä maahan kuvioita tai kirjaimia? Jonna ehdottaa.
Jonnalla on kotona 1- ja 3-vuotiaat lapset. Nyt tutkijaäiti kertoo, miten lastaan voi tukea oppimisessa.
1. Innostu lapsen kanssa
Lapsen puolesta ei voi opetella asioita, mutta jotain vanhempikin voi tehdä: hän voi auttaa lasta innostumaan uusista asioista.
– Aikuisen tehtävä on olla kanssainnostuja. Vaikken muuten hypi tasajalkaa ja lyö käsiä yhteen innostuessani, yksivuotiaan kanssa saatan tehdä niin. Näin hän ymmärtää kehonkielestäni, että jaan hänen oivalluksensa, Jonna sanoo.
Kun pieni näkee vanhemman ilon, hän kokee yhteenkuulumisen tunnetta. Vanhempi on hänen kanssaan samalla puolella ja kannustaa. Epäonnistuminen ei pelota, kun yhdessä voi nauraa ja yrittää uudestaan.
– Meillä on sisäsyntyinen halu kuulua yhteisöön ja jakaa kokemuksiamme toisten kanssa. Pienikin lapsi toistaa ympärillään näkemiä toimintatapoja, joiden hän kokee olevan tärkeitä omille rakkailleen.
2. Ihmetelkää yhdessä
Kun Jonnan esikoinen oppi kävelemään, vaunut jätettiin kotiin.
– En halunnut, että hän on selin minuun, vaan että voimme jakaa yhdessä ulko-oven takana avautuvan maailman.
Lapsen tapa tehdä havaintoja on erilainen kuin aikuisen. Kun äiti havainnoi, että onpa hyvä sää, lapsi havainnoi: katso, äiti, vihreä roska.
– Jos lapsi kokee, että vanhempi sivuuttaa hänen havaintonsa, hän oppii nopeasti, että hänen havaintonsa ovat jollakin tapaa vääriä tai vähemmän tärkeitä. Lapsen pitää kokea, että joku on kiinnostunut hänen ajatuksistaan, muuten hän menettää avoimuutensa.
Havaintojen tekeminen on keskeinen taito oppimisessa. Havainnot luovat pohjaa ajattelulle ja loogiselle päättelylle. Lapsi oppii pohtimaan, miten maailma ympärillä toimii ja miksi se toimii niin kuin toimii.
3. Muista empatia
Sisäleikkipuiston kiipeilyseinän edessä lapsi jähmettyy yhtäkkiä. Häntä pelottaa. ”Älä ajattele, vaan mene vain”, vanhempi hoputtaa.
– Aivan kohtuuton lause, Jonna tuomitsee.
–Ei aikuisellekaan sanota, että hyppäät nyt vain sen benji-hypyn.
Oppimisen kannalta parempi vaihtoehto on, jos vanhempi sen sijaan suhtautuu lapsen jännitykseen empaattisesti. Pientä voi muistuttaa esimerkiksi tutusta sadusta, jonka päähenkilöä myös pelotti.
– Jos lapsi patoaa jännityksen ja lähtee vain kiipeämään, hän ei luultavasti nauti kiipeämisestä. Silloin ei tapahdu aitoa oppimista.
4. Käytä aikaa kehuihin
Oppimista auttaa, jos oppijalla on myönteinen kuva itsestään. Jonnan kotona ei säästellä kiitoksissa.
–Arjen tilanteissa ehdin sanoa vain nopeasti, että onpa hieno, mutta yritän aina palata onnistumisiin uudestaan, kun on rauhallinen hetki.
Esimerkiksi illallispöydässä voi ottaa esiin lapsen piirustuksen ja tutkia sitä yhdessä. Jonnalla on myös tapana tallentaa onnistumisia. Jos hän huomaa, että lapsilla on huikea leikki, hän saattaa napata kuvan kännykkäänsä. Ennen nukkumaanmenoa hän näyttää kuvan lapsille.
– Esikoiseni saa aina mielihyväpuistatuksen, kun näytän leikkikuvia. Hänen silmänsä loistavat, kun hän kertoo, mitä leikissä tapahtui.
Jonnan kotona lapsille annetaan myös tehtäviä. Mikään ei hivele itsetuntoa enemmän kuin tunne, että osaa tehdä aikuisten asioita.
Kolmivuotias oppi kesällä täyttämään vesipullonsa keittiön hanan alla. Nyt Jonna miettii, milloin pieni saisi alkaa viedä roskia ulos.
– Vaikka itseä jännittää, lapselle on vain pakko uskaltaa antaa tilaa.
5. Ennakoi tuntemuksia
Viisivuotias on ilmoittanut, ettei hän halua mennä uimakouluun. Miten lapsen reaktioon pitäisi suhtautua?
– Ensimmäisenä pitää selvittää, mikä lasta uimakoulussa pelottaa, Jonna antaa neuvoksi.
Koska lapsen saattaa olla vaikea kertoa tunteestaan, avuksi kannattaa ottaa uimakoulusta kertovat kirjat, pehmolelut, joiden kautta jutella asiasta tai lastenohjelmat.
– Lapsen logiikan jäljille ei aina pääse ihan helposti. Viisivuotias on saattanut muodostaa jännittävän kuvan uimakoulusta esimerkiksi sen perusteella, että joku on joskus sanonut, että opettaja oli pelottava.
Lapsella saattaa olla myös epärealistinen kuva siitä, mitä häneltä odotetaan uimakoulussa. Siihen auttaa, jos hän pääsee etukäteen seuraamaan toista uimakouluryhmää.
– Välillä pakottamiselle on myös paikkansa. Samalla tavalla kuin rokotukseen on mentävä, vaikkei haluaisi, myös uimakouluun on mentävä turvallisuuden nimissä. Uimataito voi pelastaa hengen.
6. Pilko oppiminen osiin
Motoristen taitojen oppimista voi tukea pilkkomalla taidot osiin.
– Meillä on harjoiteltu koko kesä pyörän ohjaamista. Kun se on saatu haltuun, voidaan alkaa opetella polkemista, Jonna kertoo.
Joskus lasta auttaa, kun hän näkee toisen lapsen tekevän saman. Jos toiveena on esimerkiksi oppia kuperkeikka, siihen voi pyytää apua päiväkodista. Ryhmästä löytyy aina joku, joka osaa jo kuperkeikan.
– Voidaan katsoa yhdessä vaikka videolta, miten Ville-serkku tekee kuperkeikan.
Oppimiseen kuuluu myös turhautuminen. Jos lapsella keittää yli, se on merkki, että on harjoiteltu riittävästi.
– Pieni kaipaa syliin ja hänen pitää saada kuulla: ”Me selvitään tästä yhdessä. Äiti tykkää susta.” Silloin ei neuvotella, että kokeilepa vielä kerran kuperkeikkaa.
7. Opeta arjen lomassa
Jonnan perheen kotona lapset saavat laittaa sukat kuivumaan. Samalla opitaan loogista päättelyä.
– Lapset saavat valita, mikä sukka on minkäkin sukan pari. Lasten tapa luokitella on virkistävän erilainen.
Kun ripustus on valmis, Jonna ihailee sukkapareja ja kysyy, miksi sukat ovat tässä järjestyksessä.
Jonnan metodilla lapset ovat vahingossa oppineet jo monta matematiikkaan liittyvää käsitettä, esimerkiksi parin ja sarjan.
Myös siivoaminen sopii matikkataitojen vahvistamiseen. Jos olohuone jää sotkuiseksi illalla, Jonna ei kerää tavaroita pois ennen nukkumaanmenoa vaan tekee siitä aamulla lapsillensa pulmatehtävän.
– Annan lasten valita, millä perusteella keräämme asioita. Kuopukseni ei vielä osaa värien nimiä, mutta hänkin osaa laittaa kaikki punaiset kynät samaan purkkiin.
Kommentit (1)
Tässä montaa hyvää vinkkiä lapsen kasvun tukemiseen, vaikkakaan itse en aikoinaan ihan turvallisuussyistä luopunut ulkomailla suurkaupungissa vaunujen käytöstä. Sitäpaitsi face to face – kommunikointi vaunuissa istuvan lapsen kanssa esim. laulun muodssa on myös tärkeää ja tuloksellista -. Oma lapseni innostui mm. kirjaimista ja numeroista varhain, yhdessä ihmeteltiin valotauluja, bussikirjaimia ja – numeroita – mitä milloinkin, alle 3-vuotiaana hän luki jo pitkiä lauseita :)
Lapset ovat kuitenkin erilaisia – jonkun kanssa ”pulma”tehtävät sujuvat innolla ja helposti, jotakin toista ne saattavat lähinnä ärsyttää (ja sekin on ok!) – tärkeintä on se, että lapsi voi hyvin vaikka ei oppisikaan yhtä sun toista saman tien ;)