Näin vahvistat lapsen resilienssiä – Tärkeä ominaisuus auttaa selviämään elämän vastoinkäymisistä
Resilienssi on mielen joustavuutta sekä palautumiskykyä haastavissa tilanteissa. Nämä neljä asiaa auttavat lasta kehittämään resilienssiä.
Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä stressaavista kokemuksista, pettymyksistä ja vastoinkäymisistä. Resilienssi on psyykkistä joustavuutta ja uudelleen orientoitumisen taitoa.
Resilienssiä voi ajatella eräänlaisena mielen kuminauhana, joka venyy haastavissa ja stressaavissa tilanteissa katkeamatta ja pongahtaa aina takaisin alkuperäiseen muotoonsa, kun stressi hellittää.
Mielen kuminauha pysyy jämäkkänä, mutta samalla se muuttuu entistä joustavammaksi. Kun ihmisellä on sitkeä resilienssi, vastoinkäymiset eivät vaurioita mieltä, vaan vahvistavat sitä.
Resilienssi kehittyy lapsuudesta alkaen
Harvardin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, miten lapsen resilienssi kehittyy. Miksi osa lapsista selviytyy rankoista kokemuksista, jopa sodasta, ilman suuria psyykkisiä vaurioita – ja miksi toiset lapset ahdistuvat ja haavoittuvat syvästi elämän vastoinkäymisistä?
Vahva resilienssi auttaa kohtaamaan vaikeat tilanteet ja pääsemään niistä yli.
Tutkijoiden mukaan mielen psyykkinen joustavuus kehittyy, kun lapsen elämässä on enemmän myönteisiä voimavaroja kuin vastoinkäymisiä. Resilienssin kehittymistä voidaan kuvata keinulautana, jonka keskellä on lapsi.
Laudan kevyemmässä päässä ovat vastoinkäymiset ja raskaammalla puolella hyvinvointia suojelevat tekijät, kuten turvalliset ihmissuhteet ja perustarpeet tyydyttävä, riittävä hoiva.
Nämä neljä tekijää vahvistavat lapsen resilienssiä
1. Suojeleva, kuunteleva ja elämäntaitoja rakentava aikuinen
Suurin yksittäinen resilienssiin vaikuttava tekijä on vähintään yksi sitoutunut ja suojeleva aikuissuhde. Suojelevan aikuisen ei tarvitse välttämättä olla oma vanhempi. Tärkeintä on, että lapsella on pitkäkestoinen suhde turvalliseen ja sitoutuneeseen aikuiseen.
Olennaista on myös se, että aikuinen rakentaa lapsen elämäntaitoja. Toisin sanoen aikuinen opettaa lasta suunnittelemaan, arvioimaan ja säätelemään tämän käyttäytymistä.
Elämäntaidot auttavat lasta sopeutumaan haastavissa tilanteissa. Lapsi oppii turvallisessa aikuissuhteessa pystyvyyttä, ei niinkään avuttomuutta.
Lapselle kehittyvä resilienssi riippuu pitkälti aikuisen tuesta.
Pelkästään lapsen suojeleminen ikäviltä kokemuksilta ei aina riitä. Suojelemisen lisäksi lapsi tarvitsee aikuisen tukea psyykkisen taitojen rakentamiseen.
Resilienssiä rakentava vanhempi suuntaa lapsen ajatukset siihen, mihin asioihin tilanteessa voi vaikuttaa ja mitä vaikeuksista voi oppia.
2. Lapsen temperamenttipiirteet ja yhteisö
Tietyt synnynnäiset temperamenttipiirteet antavat hyvät lähtökohdat resilienssin kehittymiselle. Resilienssiin jonkin verran vaikuttavia temperamenttipiirteitä voivat olla sinnikkyys ja sopeutumisnopeus sekä keskivertoa laimeampi herkkyys ja häirittävyys.
Harvardin tutkijoiden mukaan pelkät temperamenttipiirteet eivät kuitenkaan selitä vahvan resilienssin kehittymistä. Suotuisien temperamenttipiirteiden lisäksi lapsi tarvitsee yhteisöllisyyttä. Hän tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka ohjaavat, selittävät ja säätelevät elämäntilanteita.
Resilienssiä vahvistava yhteisö ylläpitää uskoa, toivoa ja kulttuuritraditioita. Näiden kolmen voimavaran ylläpitäminen yhteisössä auttaa lasta selviytymään kriisissä ja sodassa.
Resilienssi kehittyy, kun lapsen kasvua ei ohjaa ”minä-minä-minä” -orientaatio, vaan ”me-me-me”. Lapsen kanssa on tärkeää jutella siitä, mitä ”me” tarkoittaa perheessä, naapurustossa, yhteiskunnassa ja maailmanlaajuisesti.
3. Lapsi oppii aikuiselta hyviä stressinsäätelyn keinoja
Kaikki stressi, pettymykset ja vastoinkäymiset eivät ole haitallisia lapselle. Lapsi tarvitsee jonkin verran pettymyksiä ja niistä selviytymistä, lyhytkestoista ja siedettävää stressiä sekä harjoitusta stressistä palautumiseen.
Joskus perhe voi kohdata pitkäkestoisen ja aikuisenkin sietokyvyn ylittävän kriisin. Riippumatta siitä, onko perheen stressi pientä tai ylivoimaista, lapsen on tärkeää nähdä ja kokea, miten aikuinen pyrkii hoitamaan stressiä myönteisillä keinoilla.
Resilienssi riippuu myös vanhemman antamasta esimerkistä.
Myönteisiä stressin lievittämisen keinoja ovat esimerkiksi liikunta, luonnossa rauhoittuminen, saunominen ja kokkaaminen. Haitallisia stressinsäätelyn malleja lapsi voi kehittää seuraamalla vierestä, kuinka aikuinen nollaa päätään päihteillä, manaa kostoa, käyttäytyy passiivis-aggressiivisesti, shoppailee yli varojen, pelaa pakonomaisesti, tiuskii, raivoaa tai hermoilee.
Ensimmäiset kaksi ikävuotta ovat merkittäviä stressivasteiden kehityksen kannalta. Resilienssiä voi kuitenkin kehittää missä iässä tahansa vahvistamalla elämäntaitoja. Keskeistä on valita reaktiivisuuden sijasta proaktiivisuus eli harkittu ja hyvään pyrkivä toiminta haastavissa tilanteissa.
4. Lapselle kehittyy sisäinen moraalinen kompassi
Monet resilienssitutkijat pitävät tärkeänä, että lapselle kehittyy moraalinen kompassi. Moraalinen kompassi tarkoittaa käsitystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Haastavissa tilanteissa lapsi pysähtyy tarkistamaan oman kompassinsa: mitkä valinnat ja teot johtavat oikeaan suuntaan?
Lähteet: Harvard University, New York Times
Jaa oma kokemuksesi