Kirjailija Max Seeck pelkäsi turhaan hektistä vauva-arkea – himolukija kahlaa yhä 20 kirjaa vuodessa
Vauva on ”supertervetullut” taiteilijan elämään, josta muutenkin olivat punaviinin siemailu ja inspiraation odottelu kaukana. Lapsen kanssa on mennyt kuviteltua sujuvammin.
Kirjailija Max Seeckin, 34, neljäs dekkari on juuri valmistumassa, ja sen on määrä ilmestyä elokuussa. Kirjan kirjoittamisen hän aloitti joulukuussa. Silloin hän myös tuli isäksi.
Miten tuore isä on onnistunut raivaamaan aikaa luovalle työlle? Ainakin keskittymällä olennaiseen: aiemmin hän paitsi kirjoitti rikosromaaneja myös työskenteli markkinointialalla. Nyt kirjailijuus saa kaiken työajan.
Lisäksi hän luottaa rutiineihin. Hän tulee aamuisin yhdeksäksi työhuoneelleen Helsingin Rikhardinkadulle ja lähtee viideltä kotiin Espooseen. Perheen kanssa hän on siihen saakka, kun William-poika menee nukkumaan. Sen jälkeen hän saattaa vielä hoidella työasioita, etenkin jos deadline on lähestymässä.
Taitelijaelämän kliseet punaviinin siemailusta ja inspiraation odottelusta eivät arkeen mahdu.
– On totta kai mahdollista tuijottaa paperia kaksi vuotta ja odottaa. Mutta minä vain alan kirjoittaa. Kyllä se flow sieltä tulee, ja teksti alkaa soljua.
Muutto pois keskustasta
Sen jälkeen, kun lapsi tuli perheeseen, paljon on muuttunut – mutta etukäteen Max oli uumoillut, että elämä muuttuisi enemmänkin.
– Pelkäsin, että vauva-arki olisi paljon hektisempää.
Muutamaa kuukautta ennen pojan syntymää Max muutti vaimonsa kanssa Helsingin keskustasta Espooseen. Kotitaloon kuuluu pieni piha: vauva voi kelliä nurmikolla ja koiran ulkoiluttaminen on vaivattomampaa.
– Lapsi oli supertervetullut meidän elämään, Max sanoo.
Vauva on ollut ”semihelppo” ja heräillyt vain muutamia kertoja yössä.
”Kuuntelen paljon äänikirjoja. Laitan kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa lenkille.”
Edelleen kirjailija ehtii myös lukea muiden kirjoittamia kirjoja, tälläkin hetkellä yöpöydällä on Arne Dahlin dekkari. Ennen lapsen syntymää meni 20–30 kirjaa vuodessa – noin joka viides niistä dekkari – ja nyt puolen vuoden aikana on tullut luettua jo 10 kirjaa. Tai siis kuunneltua.
– Kuuntelen paljon äänikirjoja. Laitan kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa lenkille.
Mikä kirja on säväyttänyt viimeksi?
– Vuosi sitten luin Hanya Yanagiharan Pienen elämän, tämän saman, jota jääkiekkoilija Kevin Lankinen suositteli. Se oli todella hyvä kirja, vaikka siinä ei tapahdukaan ihan mahdottomasti. 900 sivusta ehkä sata olisi voinut jättää pois, mutta jonkun toisen mielestä taas siinä ei ole sivuakaan liikaa.
Atlantin yli puolivuotiaan kanssa
Vielä Max ei ole ollut pitkiä jaksoja kaksin vauvan kanssa. Loppuvuodesta on hänen vuoronsa jäädä perhevapaalle. Nyt vaimo on äitiysvapaalla ja kantaa suurinta vastuuta perheen arjen sujumisesta.
Siksi Max onkin varovainen sanoissaan.
– Tällä hetkellä teen vain tietyn osan kotihommista. Silti uskallan sanoa, että lapsen tulo ei muuttanut elämää niin radikaalisti kuin olin kuvitellut.
Alkukesästä Max kävi Kaliforniassa työasioissa ja perhe oli mukana. Matka meni yllättävän hyvin puolivuotiaan kanssa.
– Ennen isäksi tuloa ajattelin, että kaikesta tulee vähän vaikeampaa lapsen kanssa, etenkin matkustamisesta. Mutta tällaisen mukana kannettavan paketin kanssa se on vielä aika helppoa.
Eniten isyys on muuttanut näkökulmaa, jolla maailmaa tarkastelee. Maxista tuntuu ihmeelliseltä, että vielä kaksi vuotta sitten elämä oli niin huoletonta, ettei tarvinnut huomioida ketään toista niin vahvasti kuin nyt.
Hän painottaa kuitenkin sitä, että elämää, vastuuta, huolta ja rakkautta voi ymmärtää, vaikkei olisikaan saanut lapsia.
– Silti minulle lapsen saaminen oli käännekohta. Asiat, joista joskus stressasin, tuntuvat nyt pieniltä murheilta siihen nähden, että lapsi on terve.
Jaa oma kokemuksesi