Minun tarinani 17.10.2017 Päivitetty 29.01.2021

2010-luvun isovanhemmuus on täynnä vaatimuksia ja johtaa pahimmillaan hoivaloukkuun – kuormitatko edellistä sukupolvea liikaa?

Nykypäivän isovanhemmuus on onnea ja iloa, mutta myös riittämättömyyden tunteita. Isovanhempiin voi kohdistua paljon odotuksia eri suunnilta. Heiltä toivotaan aktiivista osallistumista lastenlastensa hoitoon, vaikka he saattavat olla vielä itsekin työelämässä.

Teksti
Riikka Heinonen
Kuvat
iStock

Isovanhempia on tämän päivän Suomessa jo yli miljoona. Heistä 80 % osallistuu jollakin tavalla lapsiperheen elämään. Isovanhempiin kohdistuu nykyään enemmän odotuksia kuin aiempien sukupolvien mummoihin ja pappoihin.

Väestöliiton isovanhemmille tarkoitettuun puhelinpalveluun tulee viikoittain runsaasti yhteydenottoja ympäri Suomen. Soittajien huolenaiheena ovat isovanhemmuuteen kohdistuvat liian suuret odotukset tai murhe siitä, ettei välirikon vuoksi saa olla mukana lapsenlapsensa elämässä. Isovanhemmuus onkin nykyään aikamoista tasapainoilua sen suhteen, että aikuiset lapset, lapsenlapset ja isovanhemmat itse voisivat olla tyytyväisiä tilanteeseen.

– Isovanhemmuuden taakan alla painiskelevien olisi tärkeä muistaa, ettei heidän tarvitse olla koko ajan käytettävissä. Myös isovanhemmilla pitää olla oikeus elää omaa elämäänsä ja mahdollisuus rajata halutessaan hoitomääriä, muistuttaa Väestöliiton Vanhemmuustiimin perhesuhteiden asiantuntijana toimiva Minna Oulasmaa.

Isovanhemmat arjessa mukana

Isovanhemmuus on useimmiten odotettu ja iloinen asia, mutta nykyään siihen sisältyy aiempaa enemmän vastuuta ja velvollisuuksia. Siinä missä edellisten sukupolvien mummot saivat tukka nutturalla keinuttaa lapsenlapsia polvellaan perheen tullessa vieraisille, vetreät nykymummot hakevat lapsenlapsensa tarhasta ja kuljettavat sellotunnille. Siitä huolimatta, että saattavat olla edelleen vahvasti työelämässä itsekin.

– Jos isovanhempi on jo eläkkeellä, häneltä ei välttämättä edes kysytä, sopiiko lapsen hakeminen iltapäiväkerhosta. Vanhemmat vain olettavat, että mummo tai pappa on joka päivä käytettävissä, koska on eläkkeellä, Oulasmaa kertoo.

Isoisät ovat nykyään lastenlastensa elämässä vahvemmin läsnä kuin olivat aikanaan omien lastensa elämässä. Lastenvaunuja päiväkävelyllä työntelevät vanhemmat herrat ovatkin varsin tavallinen näky kaupungin kaduilla.

– Isoisät ovat tänä päivänä vapautuneempia näyttämään tunteitaan ja hoivaamaan lapsenlapsiaan. Lasten hankintaikä on noussut, joten isovanhemmaksi tullaan entistä iäkkäämpänä. Toisaalta tämän päivän isovanhemmat ovat fyysisesti ja psyykkisesti paremmassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten.

Mikä on sopiva määrä isovanhemmuutta?

Isoäidiksi tullaan nykyään keskimäärin 56-vuotiaana ja isoisäksi noin 60-vuotiaana. Monet ovat silloin vielä työelämässä tai opiskelevat. Heillä saattaa olla omia lapsia, jotka asuvat edelleen kotona. Myös isovanhempien omat vanhemmat voivat olla hoidon tarpeessa. Mikäli isovanhempaan kohdistuu liikaa vaatimuksia useammalta taholta, mukava mummius saattaa alkaa tuntua työltä. Mikä olisi sopiva määrä isovanhemmuutta? Miten jakaa aikansa ja jaksamisensa niin, ettei itse kuormitu liikaa?

– Silloin kun tarvitsevia on paljon, puhutaan hoivaloukusta. Isovanhemman olisi tärkeä rajata omia resurssejaan, ettei hän uuvu hoivataakan alle, Oulasmaa toteaa.

Monet eivät silti uskalla sanoa rehellisesti sitä, etteivät jaksaisi aina auttaa. He pelkäävät suututtavansa aikuiset lapsensa, miniänsä tai vävynsä, mikäli kieltäytyvät lapsenlapsen hoidosta.

– Pahimmillaan tilanne saattaa johtaa siihen, että pistetään välit kokonaan poikki. Jos mummo tai pappa ei olekaan 24 h käytettävissä, hänen ei sitten tarvitse tulla enää ollenkaan.

Tilanne on hankala, jos mummo suostuu aina hoitamaan, vaikkei todellisuudessa jaksaisikaan. Silloin hoitoapua tarvitsevat vanhemmat eivät voi tietää tilanteen todellista laitaa. He saattavat olla jatkuvasti siinä käsityksessä, että mummo tulee mielellään.

– Vanhempien pitäisi tarkkailla tilannetta ja pitää huolta siitä, etteivät he kaada liikaa vastuuta isovanhemmalle. Perheellä olisi hyvä olla käytössään muitakin hoitoapuja, jottei isovanhemmasta tunnu siltä, että hän on ainoa, joka voi auttaa lapsen hoidossa.

Ainutlaatuista suhdetta pitäisi vaalia

Mummon ja papan kanssa vietetyt hetket piirtyvät usein lapsen mieleen hänen merkityksellisimpinä lapsuusmuistoinaan. Siksi isovanhemman ja lapsen ainutlaatuista suhdetta tulisi vaalia. Parhaimmillaan lapsi saa isovanhemmiltaan sellaista lämpöä ja kiireetöntä läsnäoloa, jota omilla vanhemmilla ei välttämättä aina ole lapselle tarjota.

Myös isovanhemmalle itsellensä isovanhemmuus on usein yksi elämän tärkeimmistä asioista.

– Kun isovanhemmat tapaavat toisiaan, puhutaan sekunneista, kun lastenlasten kuvat on läväytetty esiin.  Omaa isovanhemmuutta vertaillaan herkästi toisten isovanhemmuuteen. Jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlapsiaan välirikon vuoksi tai joutuu hoitamaan heitä yli oman jaksamisensa, vertailu aiheuttaa helposti riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta.

 

Lue myös:

Näin ratkaiset 5 hankalaa tilannetta isovanhempien kanssa

Puuttuvatko isovanhemmat lasten kasvatukseen? Näin asetat heille rajat

Mitä tehdä, jos lapsenlapsi ei kiinnosta isovanhempaa?

Kommentit (1)

Sitten voitaisiin keskustella siitä, miten nykyiset isovanhemmat tuovat yhä edellisten sukupolvien kauhut(jatkuva arvostelu, alistaminen, marttyyrius, huonot vuorovaikutustaidot, kunnioituksen puute omia aikuisia lapsia kohtaan) eteenpäin mutta eivät suostu keskustelemaan näistä tai tunnepuolen asioista. Kyllä sellaiselta haluaa aika nopeasti viedä oikeudet olla yhdessä ja myrkyttää omansa ja lapsensa mieli, sori vain. Erittäin modernit millenniaalit kun ymmärtävät yhä vähemmän vanhempiaan kuin he omiaan aiemmin…

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X